yle.fi-etusivu

"Kuin pelaisi venäläistä rulettia" – tältä tuntuu asua kaikkein vaarallisimmaksi luokitellun tasoristeyksen takana

Sakean sumun aikaan junaa ei todellakaan näe eikä kuule, sanoo siilinjärveläinen Tuulikki Hynynen.

tasoristeys
Siilinjärveläinen Tuulikki Hynynen asuu tasoristeysalueen takana.
Toni Pitkänen / Yle

Siilinjärvi

Sinä aamuna siilinjärveläinen Tuulikki Hynynen käynnisti tuttuun tapaansa auton kotipihassaan Aappolassa lähteäkseen töihin. Hän ajoi vajaan kilometrin matkan tutulle tasoristeysalueelle pellon ja metsän rajamaille. Siinä hiekkatien halkoo junarata. Hernerokkasumu oli kutistanut näkyvyyden 50–100 metriin.

– Paikka on sellainen, että sumuisella säällä on aivan mahdoton tietää, onko juna tulossa. Junatkin ovat niin hiljaisia. Ajoin radan äärelle, avasin ikkunat ja sammutin auton. Mietin, katselin ja yritin kuulostella, muistelee Hynynen.

Mitään ei kuulunut, joten Hynynen päätti varmistaa katsomalla useaan kertaan molempiin suuntiin ja lähteä liikkeelle. Töihin oli ehdittävä. Hän oli juuri nostamassa kytkintä, kun sattui vielä kerran vilkaisemaan vasemmalle.

– Silloin se juna suhahti, suoraan edestä. Itkuhan siinä tuli enkä heti pystynyt ajamaan autoa, kertaa Hynynen mieleenpainunutta kokemustaan.

Tapahtumasta on jo 20 vuotta, mutta muisto saa naisen yhä kyyneliin. Hynynen sanoo, että pelko on osa arkea erityisesti tiettyinä vuodenaikoina. Radalla kulkee päivittäin yli 20 junaa 140 km/h nopeudella.

Silloin se juna suhahti, suoraan edestä. Itkuhan siinä tuli enkä heti pystynyt ajamaan autoa.

Tuulikki Hynynen

Aappolan kaltaisia vartioimattomia tasoristeyksiä on Suomessa yhä muutama tuhat. Niistä vaarallisimpia tai toiseksi vaarallisimpia on kolmisensataa. Liikenneviraston tasoristeysten turvallisuusarvioinnissa otetaan huomioon tien ja radan nopeus, tienpäällyste, vastaavien tasoristeysten onnettomuushistoria sekä näkyvyys tieltä radalle junan tulosuuntaan.

Aappolan tasoristeys on luokiteltu vaarallisimmalle tasolle seitsemän. Siinä näkyvyys pohjoisen suuntaan ei hyvälläkään säällä täytä näkemäasetuksen vaatimaa 775 metriä.

Pahimmat ajat keväisin ja syksyisin

Hynyset ovat asuneet Siilinjärven Aappolassa lähes 30 vuotta. Aluehallintovirastossa Kuopiossa työskentelevän Tuulikki Hynysen mukaan pahimmat ajat ovat keväisin ja syksyisin hernerokkasumun aikaan. Näkyvyys menee niin surkeaksi, että radan ylitys todella pelottaa.

– Se on vähän kuin venäläistä rulettia pelaisi. Siinä joutuu menemään aivan summassa. Joissain tilanteissa on ollut pakko peruuttaa kokonaan takaisin. Rataa ei aina uskalla ylittää lainkaan, kuvailee Hynynen.

Kun Hynysen perhe aikoinaan päätti ostaa tontin ja rakentaa kodin tasoristeysalueen taakse, he huomioivat kyllä sijainnin. Hyvällä säällä tasoristeys ei Hynysen mukaan vaikuttanut vaaralliselta. Totuus paljastui vasta sakean sumun aikaan.

On ollut tilanteita, jolloin on ollut pakko peruuttaa kokonaan takaisin. Rataa ei aina uskalla ylittää lainkaan.

Tuulikki Hynynen

– Eihän täältä sen takia voi poiskaan lähteä. Koti on tänne perustettu, kaikki on muuten niin hyvin ja paikka on ihana, herkistyy Hynynen.

Hänen ja monen muun mielestä ratkaisun pitäisi tulla jostain aivan muualta.

Ratkaisuksi vähintään valot tai puomi

Hynystä pelottaa, että niin kauan kuin jossain tasoristeyksessä ei tapahdu kuolonkolaria, kaikki lähinnä kauhistelevat. Sitten, kun jotain tapahtuu, niin asialle tehdään jotain. Näin kävi esimerkiksi Siilinjärven Toivalassa, missä tasoristeys poistettiin kuolonturman jälkeen. Raaseporin onnettomuus ei tullut yllätyksenä.

– On ajan kysymys, milloin missäkin sattuu, toteaa Hynynen.

Itse vaarallisen tasoristeysalueen takana asuvana hän on sitä mieltä, että tasoristeysten poistaminen kokonaan olisi paras ratkaisu. Toisaalta myös muita keinoja on.

– Valot tai puomi toimisivat myös. Valot tietää, jos sieltä sumun keskeltä on juna tulossa. Minä itse en sitä tiedä, pohtii Hynynen.

Stop-merkki ei riitä.

– Voinhan minä seistä siinä merkin takana vaikka kuinka kauan ja miettiä, että mitä teen.

Liikenneministerin vastaus kirjeeseen: Kyse on rahasta

Hynynen on oman läheltä piti -tilanteensa jälkeen ollut yhteydessä useaan eri tahoon vuosien aikana. Hän on lähestynyt Siilinjärven kuntaa, VR:ää, Destiaa, Trafia ja entistä Ratahallintokeskusta. Kukaan ei tunnu ottavan vastuuta.

– Tiedän, että kunnassakin keskusteluja on käyty. Paljon on olevinaan tehty, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut, tuskailee Hynynen.

Hän on kirjoittanut aiheesta lukuisia yleisönosastokirjoituksia ja viime syksynä Lapinlahden tasoristeysonnettomuuden jälkeen nainen kirjoitti myös liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille.

Minä ajattelen, että olemme Suomessa eriarvoisessa asemassa sen suhteen, missä asumme. Tulee tunne, että meidän maalla asuvien pitäisi lähteä täältä pois.

Tuulikki Hynynen

– Ministerin vastaus oli, että parasta olisi, jos nämä poistettaisiin kokonaan. Kyse on kuitenkin rahasta, avaa Hynynen kirjeen sisältöä.

Hän ei niele selitystä, vaikka ymmärtää ettei kaikkea voi tehdä kerralla.

– Minä ajattelen, että olemme Suomessa eriarvoisessa asemassa sen suhteen, missä asumme. Tulee tunne, että meidän maalla asuvien pitäisi lähteä täältä pois, suree Hynynen.

Hänen mielestään olisi hyvä laatia tarkka suunnitelma tasoristeysturvallisuuden parantamiseksi.

– Siitä olisi hyvä lähteä liikkeelle, miettii Hynynen.

Juttua täydennetty klo 11.56 Hynynen on ollut yhteydessä myös Trafiin ja Ratahallintokeskukseen.