Kotoutumisessa on eroja Kankaanpäässä – lapset näyttävät muille turvapaikanhakijoille mallia

Kankaanpäässä turvapaikkaa odottaville perheille on syntynyt jo kuusi vauvaa. Vanhemmat lapset puhuvat suomea, leikkivät paikallisten kanssa ja pänttäävät matematiikkaa. Heidän kotoutumisensa on jo hyvässä vauhdissa.

turvapaikanhaku
Shakila Rafi istuu keittiössä perheensä seurassa
Tapio Termonen / Yle

Shakila Rafi syntyi 15 vuotta sitten Iranissa. Hän ei juuri puhu lapsuudestaan. Hänellä oli syynsä jättää se taakseen.

Kaksi vuotta sitten elämä koki suuren muutoksen. Silloin Shakila saapui Suomeen – turvapaikanhakijana. Mukana tuli koko perhe. Ensin he saivat kodin Salosta, sitten tuli muutto Kankaanpäähän, Niinisalon vastaanottokeskukseen.

– Täällä on vähän enemmän metsää kuin siellä kaupungissa, mutta hyvä paikka tämä on meille. Paikalla ei oikeastaan ole minulle väliä. Olen vain iloinen, että pääsen kouluun, hän kertoo melko sujuvasti suomeksi.

Teinityttö on opiskellut kieltä sinnikkäästi. Hän on saanut siitä kehuja opettajilta, mutta ei ole itse vielä tyytyväinen. Hän haluaisi oppia lisää. Siksi Shakila puhuu kotonakin suomea sisarustensa kanssa.

Haaveita voi aina olla

Sinnikkyys on auttanut Shakilaa sopeutumaan. Hän on saanut paljon ystäviä ja viettää heidän kanssaan aikaa päivisin. Iltaisin ja viikonloppuisin äiti ei uskalla päästää tyttöään ulos. Suurperheen elämä pyörii pitkälti vastaanottokeskuksen alueella.

Shakila haluaisi harrastaa. Erityisesti taitoluistelu tuntuisi kivalta, mutta siihen ei ole varaa. Ehkä joskus vielä on. Haaveita voi aina olla ja aikuisena Shakila aikookin työskennellä hammaslääkärinä – toivottavasti Suomessa.

Ympärillä pyörivät pienemmät lapset eivät osaa suunnitella elämäänsä tätä viikkoa pidemmälle. Heille riittää, että asiat ovat tällä hetkellä hyvin ja huomisellekin voi tehdä suunnitelmia – yksi haluaa leikkiä hippaa, toinen oppia laskemaan.

Shakila Rafi pikkuveljensä kanssa
Tapio Termonen / Yle

Shakilan perhe on saanut ensimmäisen kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa. Teinityttö ymmärtää jo valitusprosessin mahdolliset seuraukset.

– Odottelu on pelottavaa. En tiedä, mitä teemme, jos toinenkin päätös on kielteinen.

Puolet kotoutuu helposti

Niinisalossa kohtalotovereita on monta. Kymmenet perheet odottavat päätöstä turvapaikkahakemukseensa. Niinisalon vastaanottokeskuksessa on vain perheitä. Keskuksen paikkaluku vähenee vuodenvaihteessa 120 paikasta 90 paikkaan. Muutaman kymmenen on silloin lähdettävä joko kotimaahansa tai uuteen kotiin Suomessa.

Joillekin Niinisalon koti on ainoa, jonka he tuntevat Suomessa. Siellä on nyt kuusi pientä, Suomessa syntynyttä vauvaa. Heille uusi kieli tarttuu nopeasti. He ovatkin varmasti niitä, jotka helpoiten sopeutuisivat suomalaiseen yhteiskuntaan. Muille se ei välttämättä ole yhtä helppoa.

– Sanoisin, että puolet meillä asuvista turvapaikanhakijoista kotoutuisi Suomeen nopeasti, mutta toiselle puolelle se olisi haastavampaa. Joillekin kulttuuriero on vain liian suuri ja toisia uuden kielen opetteleminen ei kiinnosta, kertoo vastaanottokeskuksen johtaja Antti Kivelä.

Sanailut jätetty taakse

Kulttuurieroista huolimatta elo Kankaanpäässä on sujunut rauhallisesti. Vastaanottokeskuksen elämä kiinnostaa välillä paikallista nuorisoa hieman liikaakin ja innokkaimmat poikkeavat tutustumaan paikkoihin, mutta erityisiä välikohtauksia ei ole syntynyt.

Myös vastaanottokeskuksen asukkaat ovat osanneet käyttäytyä Antti Kivelän mukaan pääosin asiallisesti.

– Eri kulttuurien edustajilla on ollut keskenään jonkin verran sanailua, mutta niistä on päästy yli. Olemme opetelleet tiiviisti yhdenvertaisuutta ja tasapuolisuutta. Yhtään rikosilmoitusta täältä ei ole kirjattu ja hyvin meillä on ylipäätään mennyt, Kivelä toteaa.

Kankaanpään vastaanottokeskuksen majoitustilat ovat asuntomuotoisia. Siksi sinne on päätetty majoittaa pelkästään perheitä.