Koe uusi yle.fi

Mielisairaalat lakkaavat olemasta, mutta katoaako hulluuden leima?

Vanhat mielisairaalat jäävät historiaan palveluiden siirtyessä metsien syvyyksistä kaupunkeihin. Voiko psykiatrinen hoito jättää lobotomioiden ja pakkopaitojen taakan taakseen?

psykiatrinen hoito
Käppyräisiä juuria ja sammalta Moision sairaalan parvekkeella.
Moision sairaalan parveke kasvaa jo sammalta.Riina Kasurinen/Yle

Moision psykiatrinen sairaala on valtava. Monikerroksiset jugendrakennukset nousevat kuusimetsän keskellä historiallisina monumentteina. Sisällä on korkeat käytävät ja niiden varsilla lasiovet, joiden läpi ei tunnista kulkijaa oven toisella puolella. Monen mielestä Moisio, vanha mielisairaala, on pelottava ja mystinen paikka.

Monen mielestä ei.

– Täällä on hoidossa aivan tavallisia ihmisiä, joiden sairaus vaatii sairaalajaksoa. Toisilla hoito on lyhyttä, toisilla pidempiaikaista. Sairaalahoidossa ollaan vain se hetki, kun on tarve intensiiviselle hoidolle, ihan kuten missä tahansa sairaalahoidossa, ylilääkäri Timo Liukkonen sanoo.

Ihmiset ovat pelänneet tulla hoidettavaksi tänne silloinkin, kun sille olisi kova tarve.

Moision sairaalan entinen ylihoitaja Alpo Manninen

Mielen sairastuminen leimaa ihmisen, sanoo Moisiossa yli 40 vuotta työskennellyt ylihoitaja Alpo Manninen. Mielisairaala-sanaa ei enää käytetä, sillä on huono kaiku, vaikka se oikeastaan kertoo vain siitä, että täällä, Moision huoneissa, hoidetaan sairauksia, jotka eivät ole ruumiillisia.

Tosin tänä päivänä tiedetään yhä enemmän myös siitä, että mielen sairauksien syyt voivat olla aivan konkreettisia fyysisiä poikkeamia ihmisen aivoissa, siinä kuin sydänvikaisella on poikkeamia sydämessään.

– Työssäni täällä olen kohdannut merkittävän usein sen, että mielisairaalaan stigman takia ihmiset ovat pelänneet tulla hoidettavaksi tänne silloinkin, kun sille olisi kova tarve, Alpo Manninen sanoo.

Moision ensimmäisinä vuosikymmeninä 1930, -40, -50- ja -60-luvuilla pelkoon oli syytäkin. Moisiossa oli parhaimmillaan 600 potilasta laitoshoidossa, kymmenen kertaa enemmän kuin nykyään. Eivät Etelä-Savon asukkaat olleet silloin sen sairaampia, mutta laitokseen joutui herkästi vähäisenkin mielen sairauden takia.

Hullun leima, jota Mannisen mukaan mielenterveysongelmaiset joutuvat kantamaan tänäkin päivänä, oli entisaikaan raskas taakka, joka sulki ovet yhteiskuntaan ja normaaliin elämään.

– Tänne joutumista pelättiin. Ja kyllä hoidot siihen aikaan olivatkin pelottavia, Manninen toteaa.

– Vieläkin ulkopuolisilla on pelkoja ja ennakkoluuloja. Sitten kun tänne tulee, niin huomaa, että täälläkin eletään tavallista elämää.

Hoitojakso psykiatrisessa sairaalassa kestää tänä päivänä yleensä muutamasta päivästä joihinkin kymmeniin päiviin. Ennen hoidossa oltiin vuosia toisensa perään.

Potilas on edelleen mielisairas ja tarvitsee hoitoa suljetussa sairaalassa.

Bruno Enqvist, lääkäri, vuonna 1941

Menneinä vuosikymmeninä potilaiden yhteydet kotiin olivat olemattomat. Lääkärit saivat toisinaan kirjeitä potilaiden omaisilta. Vuonna 1941 potilaan äiti kirjoitti Moisioon:

"Pyydän nöyrimmästi, herra lääkäri, että olisitte niin hyvä ja laittaisitte tietoa tyttärestäni Lainasta. Kun en ole pitkään aikaan saanut mitään tietoa hänestä, tuntuu siltä kuin hän olisi kuollut."

Kirje on Moision sairaalamuseossa. Kyseisessä tapauksessa potilas todella oli kuollut. Äidille kirjoitettiin takaisin, mistä hän löytäisi tyttärensä hautapaikan.

Kirjeen vieressä on kaavio, josta näkee erään potilaan päivittäisen voinnin ja hoidot vuoden ajalta. Potilas on ollut levoton ja kovaääninen sekä vastentahtoinen. Häntä on hoidettu päivittäin lämpökylvyillä. Tarkoituksena on ollut rauhoittaa levotonta oloa.

Toisina päivinä potilas on tehnyt puutarhatöitä ja keittiöaskareita. Välillä hän on ollut eristettynä sielullisista syistä.

Moision sairaalan potilaan hoitokaavio vuodelta 1941
Moision piirimielisairaalan potilaan hoitokaavio.Riina Kasurinen/Yle

Kaavion vieressä on lausunto, jossa lääkäri toteaa potilaan olevan “edelleen mielisairas ja tarvitsevan hoitoa suljetussa mielisairaalassa.”

– Näin todettiin ennen paljon helpommin kuin tänä päivänä. Ihmisen edun mukaista on ollut, että lainsäädäntö määrää, ettei ihmistä voi sulkea tahdonvastaisesti hoitoon samalla tavalla kuin ennen, Manninen sanoo.

Sairaalamuseo kertoo tarinaa lobotomioista ja pakkopaidoista, joilla mielen sairauksia yritettiin hoitaa usein huonoin tuloksin. Toisaalta Manninen muistaa miehen, joka sai lobotomiasta niin paljon apua vointiinsa, että teki vielä kauan leikkauksen jälkeen töitä linja-auton kuljettajana.

– Aika vastuullinen työ. Toki hän taisi olla poikkeustapaus.

Jos hoidot tuolloin olivatkin pelottavia, niin nykyaikana ne herättävät kauhua. Olivatko mielenterveyspotilaat ennen koekaniineja, lääkäreiden arvausleikkien kohteita? Tiedettiinkö hoitojen vaikutuksista yhtään mitään? Ainakin jotakin, uskoo Manninen. Hän on ollut avustamassa useita kertoja, kun potilaan aivoihin on johdettu sähkövirtaa.

– Sähköshokkihoidot olivat usein hyvin tehokkaita, ihminen sai niistä apua esimerkiksi vaikeassa masennuksessa. Lääkkeitä ei silloin juurikaan ollut.

Lobotomiassa käytetty poranterä
Tällä poralla on tehty aikoinaan 20-30 lobotomiaa Moision piirimielisairaalassa.Johanna Ahonen/Yle

Tänään Moision päärakennuksen käytävillä on paljon kulkijoita. Osa on potilaita, osa hoitajia. Yhden lasioven takaa käytävään astuu nainen, joka silminnähden helpottuneena kertoo ensimmäiselle vastaantulijalle saaneensa apua aikuiselle pojalleen.

Mielen sairauksia on ollut aina vaikea ymmärtää. Historiassa on ollut aikoja, jolloin kehitysvammaisuutta ja mielenterveysongelmia on pidetty samaan oireistoon kuuluvina. Kun mieltä ei voi mitata siinä kuin vaikka verenpainetta, kuinka määritellä hoidon tehokkuutta?

– Ei ruumiillisissa sairauksissakaan esimerkiksi se, että tulehdusarvo on koholla vielä kerro, että kyseessä on joku sairaus vaan lääkärin täytyy tutkia potilasta muutenkin. Psykiatrisissa sairauksissa lääkärin, hoitajan ja potilaan kanssa yhteistyössä muodostetaan käsitys siitä, mitkä ovat oireet ja mikä on sairaus.

1990-luvulla mielenterveyshoito otti harppauksen eteenpäin, kun lääkehoidot alkoivat kehittyä. Nyt keskustellaan jo siitä, määrätäänkö lääkkeitä liian heppoisin perustein (siirryt toiseen palveluun). Myös terapiahoito on ottanut huimia kehitysloikkia. Mannisen mainitsemat sähköshokit ovat tehneet uuden tulemisen.

– Tänä päivänä se on varsin elegantti toimenpide heräämössä anestesialääkärin nukuttamana. Se on yksi tehokkaimpia hoitoja, ylilääkäri Timo Liukkonen sanoo.

Monet psykiatriset hoidot ovat tänä päivänä tutkitumpia kuin esimerkiksi eräät ortopediset leikkaukset. Ei ole kauaakaan, kun tutkijat totesivat varsin tavanomaiset polven nivelrikon tähystysleikkaukset turhiksi toimenpiteiksi.

Joidenkin psykiatristen sairauksien syyt ovat tutkimuksista huolimatta yhä hämärän peitossa.

– Siksi tiedettä tarvitaan. Tällä hetkellä pyritään tarjoamaan parasta hoitoa, mitä tämän hetkisen tiedon ja tieteen valossa on olemassa.

Moision sairaalan käytävä
"Mielisairaus leimaa helposti ihmisen", entinen ylihoitaja sanoo. Kukaan ei halua nettijutun kuvaan Moision sairaalassa.

Liukkonen uskoo, että tulevaisuudessa etenkin terapiahoidot kehittyvät. Terapian ei enää välttämättä tarvitse tarkoittaa vuosikausien istuntoja, vaan terapia voi olla lyhyttä ja tiettyyn ongelmaan kohdennettua. Mielenterveystyön tulevaisuudessa saatetaan hyödyntää myös teknologiaa. Jo nyt esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa hoidetaan virtuaalitodellisuudessa (siirryt toiseen palveluun).

Moision psykiatrinen sairaala
Moision psykiatrinen sairaala suljetaan vuonna 2020. Palvelut siirtyvät Mikkelin keskustaan.Esa Huuhko/Yle

Moision historialliselle käytävälle pelmahtaa lasioven takaa joukko nuoria. Ovessa lukee nuorisopsykiatria.

– Myö lähetään kouluun, yksi nuorista huikkaa.

Pian Moision psykiatrinen sairaala, vanha mielisairaala jää pelkäksi kappaleeksi historiaa. Mikkelissä on päätetty keskittää kaikki mielenterveys- ja päihdepalvelut keskustaan keskussairaalan kanssa saman katon alle.

Tänä päivänä uskotaan avohoitoon, mutta laitospaikkojen tarpeellisuutta ei kielletä. Mikkelin, Savonlinnan ja Pieksämäen alueella tarvitaan jatkossakin kuutisenkymmentä vuodepaikkaa, päättäjät uskovat. Muutaman vuoden kuluttua ne paikat ovat keskellä kaupunkia, samassa talossa esimerkiksi hammashuollon kanssa.

Psykiatrinen sairaus on sairaus siinä missä muutkin.

Ylilääkäri Timo Liukkonen

Kun mielisairaala lakkaa olemasta, ehkä mielisairaalan stigmakin lakkaa.

– Psykiatria asettuu yhdeksi erikoisalaksi muiden erikoisalojen joukkoon. Psykiatrisia oireita ja sairauksia voidaan verrata vaikka reumaan. Joskus hoitoa tarvitaan kauan, mutta tulokset ovat hyviä. Psykiatrinen sairaus on sairaus siinä missä muutkin, Liukkonen sanoo.

Mielisairaalan ja sitten psykiatrisen laitoksen vuosikymmenet nähnyt Alpo Manninen muistaa ajat, kun Moision sairaalassa toimi maatila. Manninen uskoo, että arkinen työ auttaa potilaita. Ennen se oli maataloustyötä.

– Tänä päivänä tarvittaisiin paljon enemmän sosiaalisia yrityksiä kuin nyt on. Paikkoja, joissa ihmiset voisivat tehdä työtä vähäisilläkin voimavaroilla.

Kun vielä 50 vuotta sitten mielisairaalaan joutumista pelättiin, nyt Manninen sanoo tilanteen olevan jo se, ettei sairaalahoitoon aina pääse, vaikka itsestä tuntuisikin siltä.

– Verrattuna entiseen nykyisin mielen sairauksiin liittyy usein päihteiden, alkoholin ja huumeiden käyttöä. Ennen oli yksinkertaisempaa, Manninen sanoo.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Syyria

Syyrian oppositio saavutti sovun yhtenäisen delegaation lähettämisestä rauhanneuvotteluihin

Yhdysvallat

New York Times: Tekeekö Trumpin ex-neuvonantaja yhteistyötä Venäjä-tutkinnan johtavan erikoissyyttäjän kanssa?

Mikroblogit

Wolfgang Schäuble linjasi Saksan liittopäivillä: ei valokuvia tai Twitter-viestejä

Ihmiskauppa

Interpol pidätti 40 ihmiskauppiasta Afrikassa