yle.fi-etusivu

Nivelien naksauttelu ja jalkojen laahaus saa ääniyliherkän tolaltaan: Pelkään, että ihmiset pitävät minua hulluna

Joensuulainen Jenita Rintanen ja helsinkiläinen Sanna Palo tahtovat murtaa ääniyliherkkyyteen liittyviä ennakkoasenteita.

Aistiyliherkkyys
Jenita Jäärä Joensuusta
Jenita Rintaselle neulominen on rentoutumiskeino.Nelli Kallinen / Yle

Lapsena Jenita Rintanen ei voinut nukkua samassa huoneessa siskonsa kanssa. Tämän hengityksestä kuuluva ääni sai hänet kokemaan inhotusta ja raivostuneisuutta. Myös purkan syöminen aiheutti Rintaselle ärsyyntymistä.

Ajan myötä Rintanen tottui ääniin, mutta vahvat reaktiot tekivät paluun jälleen puolitoista vuotta sitten. Rintanen arvioi, että ongelmat palasivat stressaavan elämäntilanteen myötä.

– Suu auki syöminen, nivelien naksauttelu, jalkojen laahaamisesta kuuluva suhiseva ääni, kynän naksuttelu, vesihanasta tippuvan pisaran ääni ja puheessa vingahtava s-kirjain aiheuttavat minussa ärsytystä tai jopa raivoa. Raivo tekisi mieli purkaa äänen aiheuttajaan, Rintanen kertoo.

Äänet aiheuttavat Rintaselle myös ahdistusta, kuvotusta ja vastenmielistä oloa.

Rintanen uskoo kärsivänsä misofoniasta, muttei ole saanut asiaan vahvistusta lääkäriltä, koska misofonialle ei ole olemassa virallista tautiluokitusta Suomessa.

Misofonia ei ole psyykkinen sairaus

Korva- nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin, emeritusprofessori Jukka Ylikosken mukaan misofonia on erittäin huonosti tunnettu vaiva. Misofoniasta kärsii alle yksi prosentti Suomen väestöstä.

– Harvinaisuuden vuoksi vaivaa ei yleensä oteta todesta lääkärin vastaanotolla ja se yritetään laittaa flunssan tai mielenterveysongelmien kuten masennuksen piikkiin, kertoo Ylikoski.

Misofonia on kuitenkin neurobiologinen häiriö, jonka syyn arvellaan löytyvän korvan ja hermoston yhteyksistä. Sen tarkempaa syytä vaivaan ei tunneta.

– Misofoniasta kärsivä ihminen kokee tietyt tavanomaiset äänet kuten syömisen tai yskimisen epämiellyttäviksi. Useimmiten misofoniasta kärsivää ihmistä häiritsevät juuri läheisestä ihmisestä kuuluvat äänet, Ylikoski kertoo.

"Mieheni koki, etten hyväksy häntä"

Myös joensuulainen Jenita Rintanen, 26, on käynyt oireidensa vuoksi lääkäreillä, mutta diagnoosin saanti on toistaiseksi mahdotonta.

Pahimmillaan misofonia on haitannut naisen opintoja ja parisuhdetta.

– Oli todella iso kynnys kertoa esimerkiksi omalle miehelle, että hänestä lähtee häiritseviä ääniä. Mieheni koki aluksi, etten hyväksy häntä sellaisena kuin hän on, koska hänen toiminnastaan aiheutuvat äänet saivat minut ärsyyntymään.

Pahimmat äänet lähtevät ihmisistä, joten vapaa-aikana pidän yksin tai pienessä porukassa olemisesta.

Jenita Rintanen

– Pelkään, että ihmiset pitävät minua hulluna ja kuulostaahan se ihan hullulta, että reagoin tavallisiin arjen ääniin voimakkaasti, kun toiset ihmiset eivät edes huomaa niitä.

Rintanen kuitenkin korostaa, ettei vika koskaan ole äänen lähteessä – ihmisessä, vaan itse äänessä. Toisinaan ärsykkeitä tulee vastaan useita päällekkäin.

– Opiskeluun keskittyminen on välillä ollut todella hankalaa. Luokassa on parikymmentä ihmistä ja heistä kaikista lähtee ääniä ja minä reagoin lähes jokaiseen ääneen jollakin tavalla. Se on tosi kuormittavaa.

Jopa ohi ajava ambulanssi voi aiheuttaa pakokauhua

Misofoniaa yleisempi, mutta hyvin samankaltaisia reaktioita aiheuttava vaiva on ääniyliherkkyys eli hyperakusia. Ääniyliherkkä kokee normaalit arjen äänet sietämättöminä.

Suomen Tinnitusyhdistyksen mukaan ääniyliherkkyydessä (siirryt toiseen palveluun)on kysymys aivojen kuuloradaston prosessoinnin muutoksesta, jonka vuoksi äänet kuulostavat normaalia kovemmilta ja häiritsevimmiltä.

Emeritusprofessori Jukka Ylikosken mukaan ääniyliherkkyydestä kärsivät ihmiset kokevat saman ongelman mennessään lääkäriin kuin misofoniapotilaat. Diagnoosia ei voida antaa, koska ääniyliherkkyydelle ei ole olemassa elimellistä syytä eikä kuvantamistutkimuksissa voida todeta kuuloratojen rakenteen muutoksia.

Helsinkiläinen 29-vuotias Sanna Palo huomasi kärsivänsä ääniyliherkkyydestä noin kuusi vuotta sitten.

Sanna Palo Helsingistä
Sanna Palo on saanut helpotusta ääniyliherkkyyteen meditaatiosta.Sanna Palo

– Jos poikaystäväni esimerkiksi huudahtaa yhtäkkiä jotain, saatan suuttua hänelle ja ärähtää. Vahvan reaktioni jälkeen tunnen häpeää ja mietin, miksi pitää olla niin hölmö.

Paloa häiritsevät erityisesti kovat yllättävät äänet, mutta myös yleinen melu ja hälinä. Ne aiheuttavat hänellle ahdistusta, päänsärkyä, sekavaa oloa, paniikkia ja pakokauhua.

– Siitä tulee aika lapsellinen olo, kun kadulla kävellessään työntää sormet korviin ambulanssin ajaessa ohi.

Palolle voimakkaat äänet tuntuvat olevan ongelmallisia erityisesti silloin, kun hän ei voi itse vaikuttaa niihin.

– Erikoista on se, etteivät voimakkaat äänet aiheuta minulle aina pahaa oloa. Voin esimerkiksi mennä live-keikoille, eikä kovalla soiva musiikki häiritse minua. Oireet tulevat niistä äänistä, joihin en voi itse vaikuttaa mitenkään. Konserttiin meno on oma tietoinen valintani.

"Emme ärsytä tahallamme"

Yhteistä Sanna Palolle ja Jenita Rintaselle on toive siitä, että ihmiset osaisivat kohdata ääniyliherkän. Naiset korostavat erityisesti sitä, etteivät he ole itse valinneet erityisherkkyyttään.

– Toivoisin ihmisten ymmärtävän, etten ole tahallaan ärsyttävä ihminen. Melu vain aiheuttaa minulle ärtymystä ja päänsärkyä. Aistiyliherkkyyttä ei ole kukaan valinnut itselleen, se on vain ominaisuus, Sanna Palo muistuttaa.

Aistiyliherkkyyttä ei ole kukaan valinnut itselleen, se on vain ominaisuus.

Sanna Palo

Rintanen ei tahdo erityiskohtelua muilta ihmisiltä. Hän muistuttaa, ettei ole tahallaan hankala.

– Haluaisin olla niin kuin muutkin: etten tarttuisi ympärillä kuuluviin ääniin millään tavalla, mutten mahda sille mitään. Reaktio häiritsevään ääneen tulee refleksinomaisesti, Jenita Rintanen kertoo.

Apua meditoinnista ja metsästä

Koska virallista diagnoosia ääniyliherkkyydelle ei ole olemassa, ei vaivoihin myöskään ole tiedossa hoitoa.

Jenita Rintanen ja Sanna Palo ovat etsineet helpotusta elämään ääniyliherkkyyden kanssa itsenäisesti.

– Uskon, että meditointi on auttanut minua paljon. Se rauhoittaa mieltä. Rauhalliseen mielentilaan on helpompi palata myös äänikaaoksen keskellä, kun meditoi säännöllisesti, Palo pohtii.

Toimistotyöntekijä kuulosuojaimet päässä
Korva- nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin, emeritusprofessori Jukka Ylikosken mukaan useat ääniyliherkät poistuvat kotoaan vain korvatulpat ja kuulosuojaimet päässään.Lasse Isokangas / Yle

– Pahimmat äänet lähtevät ihmisistä, joten vapaa-aikana pidän yksin tai pienessä porukassa olemisesta. Tykkään myös liikkua luonnossa, sen äänet rauhoittavat, kertoo Rintanen.

Vaikka Rintanen viihtyy paljon yksin, pyrkii hän puhumaan läheisilleen misofoniasta mahdollisimman paljon, ettei jäisi ajatustensa kanssa yksin.

Rintanen on myös huomannut siedättyneensä tietyille äänille: esimerkiksi kellon tikitykselle, linnun laululle, auton ilmastoinnin huminalle ja kahvilan kylmälaitteen sirinälle.

– En tiedä, miksi niin on käynyt. Ehkä olen altistunut niille tarpeeksi paljon ja olen oppinut keskittämään huomioni pois niistä, Rintanen iloitsee.

Lue lisää:

Raivostuttaako ruoan maiskutus? Et ole hullu, sinulla voi olla misofonia

Juttua muokattu 13.11.2017 klo. 8:20 Korjattu Jenita Rintasen sukunimi oikein pääkuvan kuvatekstiin.