Yksinhuoltajan isoin huoli on arki – "Luulin aiemmin, että täytyy pärjätä yksin"

Lappeenrantalainen yksinhuoltaja Jasmin Lier kehottaa tunnustamaan, ettei kenenkään pidä pärjätä itsekseen päivästä toiseen.

perheet
Jasmin Lier
Lappeenrantalainen Jasmin Lier on totaaliyksinhuoltaja. Hänellä on kahdeksanvuotias poika.Jenni Silvennoinen/Yle

LappeenrantaJoskus yllätyksistä tulee tarkoitus. Näin sanoo lappeenrantalainen Jasmin Lier, joka ei ole koskaan elänyt kahdeksanvuotiaan poikansa Janin isän kanssa. Jan sai alkunsa sattumalta. Isä tiesi alusta asti lapsesta, mutta päätyi siihen, että ei ole mukana pojan elämässä.

– En ole estänyt, ja jos hän haluaisi tulla mukaan, niin varmaan antaisin, Jasmin pohtii.

27-vuotias Jasmin elää somassa puisessa pienkerrostalossa lähellä Lappeenrannan keskustaa. Pojan kanssa hän on tiiviisti yhdessä. Omaa vapaa-aikaa äidillä on, kun mummo tulee hoitamaan poikaa tai kun poika on kerran kuukaudessa tukiperheessä.

– Poika on erityislapsi, ja siksi esimerkiksi saatan hänet joka päivä kouluun. Hänet voi jättää tunniksi, pariksi yksin.

Omat vanhemmat suurena apuna

Jasmin sai pojan 19-vuotiaana. Saatuaan lapsen hän asui ensimmäiset vuodet vanhempiensa kanssa. Lapsi oli helppo, mutta synnytyksen jälkeinen masennus toi omat hankaluutensa arkeen.

– En osannut kertoa kenellekään masennuksesta enkä tunnistanut sitä. Olin kovapäinen ja päätin pärjätä yksin. Nykyisin tiedän, että kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin.

Jasmin sai ensimmäiset vuodet apua vanhemmiltaan. Myöhemmin hän muutti asumaan lähistölle.

– Olin päävastuussa lapsesta, mutta vanhemmat auttoivat arjessa paljon. Äiti esimerkiksi saattoi yöllä syöttää vauvaa, Jasmin kiittelee.

Yksinhuoltaja kaipaa konkreettista apua sekä henkistä tukea

Nuoresta ikänsä takia Jasminille tarjottiin ensimmäiseksi vertaistukiryhmäksi nuorten vanhempien ryhmiä – ei siis yksinhuoltajien ryhmää.

– Ulkopuolinen apu jäi kyllä aika pieneksi aiemmin. Vasta tässä kolmen vuoden sisällä olen herännyt siihen, että ehkä tarvitsenkin apua ja henkistä tukea tähän arjen pyörittämiseen. Siihen liittyi isäni kuolema ja konkreettiset muutokset arkeen.

Nykyisin Jasmin saa lastenhoitoapua äidiltään.

Yksinhuoltajien isoimpia huolia on arki. Tämän vahvistaa Yhden vanhemman perheiden liiton puheenjohtaja Susanna Kavonius.

– Verkostoja ei ole, ja perheet ovat pienempiä nykyisin. Sisaruksia ei ole seitsemää kuten entisaikaan.

Vertaistukiryhmästä haetaan kuuntelevaa korvaa, joka ymmärtää murheet. Esimerkiksi viha ex-puolisoa kohtaan on erilainen käsite yksinhuoltajalle kuin ydinperheessä elävälle.

– Sanot vaikka yhteiselle ystävällenne, että vihaat ex-puolisoa. Ystävä voi ymmärtää niin, että aiot alkaa riidellä, vaikka sillä hetkellä kyse on ihan puhtaasti siitä, että olet vihainen erosta. Tämän asian ymmärtää vain toinen eronnut, sanoo Kavonius

Avun saaminen yksinhuoltajalle on täysin kuntakohtaista, vaikka sosiaalihuoltolakiin on määritelty kotipalvelun turvaaminen akuuteissa tilanteissa. Akuutisti voi saada esimerkiksi kotipalvelua.

Äidit ja lapset kokoontuvat Lappeenrannassa joka toinen lauantai.
Yksinhuoltaja voi löytää juttuseuraa vapaaehtoisten pyörittämästä yksinhuoltajien kohtaamispaikasta.Yle/Elli Sormunen

Palvelut räätälöidään perheen tarpeen mukaan

Yksinhuoltajalle järjestetään kunnasta ja asiakkaasta riippuen erilaista apua. Vastuu avun tarpeen määrittämisestä on suurelta osin ammattilaisella, esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajilla.

– Tarve pitää aina arvioida, sillä kaikki eivät välttämättä tarvitse apua. Palvelun kuuluu olla yksilöityä ja räätälöityä. Varsinkin erityisen tuen tarve täytyy kuitenkin tunnistaa, muistuttaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Marjaana Pelkonen.

Perhepalvelujohtaja Riitta Hakoma Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä on samoilla linjoilla. Perheelle tehdään tarpeen vaatiessa palvelutarpeen arvio. Arvion tarve voi lähteä perheestä itsestään tai esimerkiksi päiväkodista. Eronneille vanhemmille annetaan myös keskusteluapua. Hakoma korostaa, että palvelut räätälöidään aina perheelle.

– Perhetyötä, kotipalveluapua, tukihenkilötoimintaa tai tarvittaessa taloudellista tukea. Kun apua tarvitaan, vain mielikuvitus on rajana, Hakoma luettelee.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä on huomattu, että tarve avulle on jonkun verran kasvanut tai ainakin ihmiset ovat rohkaistuneet avun kysymiselle. Enää eroaminen tai vaikeudet arjessa eivät ole vaiettuja aiheita.

Vertaisryhmässä samastutaan

Vertaistukiryhmät ovat suuressa asemassa yksinhuoltajien auttamisessa. Yksinhuoltajille tarkoitettuja olohuoneita on kymmeniä ympäri Suomen.

Tällä hetkellä Jasmin Lier saa tukea olohuoneesta, joka toimii kahden viikon välein Lappeenrannassa Tirikan päiväkodin tiloissa. Yhdentoista äidin joukko antaa tukea toisilleen ja suunnittelee yhdessä esimerkiksi retkiä.

– Osalla äideistä on isä mukana arjessa tavalla tai toisella, osa on totaaliyksinhuoltajia kuten minä. Osalla on vauva vasta vatsassa.

Jasmin on halunnut ja kokenut tarvitsevansa omien kavereidensa lisäksi erityistä äitiseuraa vasta viime vuosina. Hän kokee iloa siitä, että on tutustunut uusiin ihmisiin ja erityisesti yksinhuoltajiin. Äidit saattavat antaa vinkkejä toisilleen vaikka siitä, miten yhdistää vuorotyö ja pienet lapset.

– Nyt on löytänyt oman ryhmänsä, siitä on tosi hyvä mieli. Se että joku ymmärtää minua ja tiedän, etten ole yksin. On joku, jonka kanssa itkeä ja nauraa, joku johon samastua.

Yksinhuoltajien olkkari. Lapset ja äidit nauttivat välipalaa
Yksinhuoltajien kohtaamiseen voi tulla lasten kanssa.Yle/Elli Sormunen

Eroamiseen liittyy tunnekuohuja

Vertaistuen tarkoitus on tunteiden purkaminen. Ydinperheessä elävä ei tiedä kaikkea sitä tunnekuohua, mikä eroamiseen liittyy. Eronnut saattaa ajatella asioista hyvinkin järkevästi ja esimerkiksi hävetä vihan tunteitaan. Näitä tunteita pystyy purkamaan yhden vanhemman perheen olohuoneissa tai vertaiselleen muuten.

– Eroaminen - ikävä kyllä - lisääntyy koko ajan ja ihmiset myös löytävät nämä ryhmät paremmin, sanoo Susanna Kavonius Yhden vanhemman perheiden liitosta.

Toinen iso syy vertaisryhmiin hakeutumiselle on vanhemmuuden jakaminen, mitä eronneet usein kaipaavat.

– Kun ei ole toista jonka kanssa jakaa se, että arjessa on raskasta, ketään kelle kertoa, että lapsella meni hyvin koulussa.

Äiti on pojalle rehellinen

Jasminin 8-vuotias Jan-poika ei ole äidin ihmetykseksi kysellyt isästään mitään. Vasta kouluikään tullessa Jan oli Jasminin mukaan tajunnut, että muilla lapsilla on isät. Jasmin on puhunut asiasta aina avoimesti esimerkiksi kavereidensa kanssa, joten poikakin on isästään kuullut.

– Jan on varmaan kokenut, että meillä on hyvä kahdestaan. Toivon, että hän kokee niin jatkossakin.

Naisella ei ole syytä salailla asioita lapsen isästä, vaan kyselyiden tullessa hän aikoo kertoa totuuden. Isänpäivän alla Jan oli sanonut isänpäivää äitienpäiväksi, minkä äiti tosin korjasi.

– Saan isänpäiväkortin, mutta siinä lukee äidille.

Juliste ja Jan rekisterikilpi
Jan-pojan huoneessa on hänen lempitavaroitaan.Jenni Silvennoinen/Yle