yle.fi-etusivu

Tavalliset ihmiset paljastavat syvimmät pelkonsa tanssina – "Kaikki tunteemme ovat tallentuneina kehoon"

Miltä pelko näyttää tanssina? Kajaanilaiset sukelsivat syviin vesiin tutkimaan omia pelkojaan liikkeen kautta.

pelko (tunteet)
Vatsa, jossa viiltoja.
Suhdetta pelkoon tutkittiin muun muassa metsässä. Jani Liimatta

Kajaani

Generaattorin näyttämöllä ollaan pelon äärellä. Salin seiniä peittävät mustat verhot ja muutama kattolamppu korostavat tilan hämäryyttä. Täällä harjoittelee joukko tavallisia ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista tanssitaustaa.

Tässä tapauksessa se on vain hyvä asia, sillä tanssiksi on tarkoitus pukea omat pelot. Syyskuussa joukko purki omia pelkojaan paperille. Esiin nousi muun muassa pelkoja yksinäisyydestä ja lapsuuden ikäviä muistoja.

Nyt edessä on uusi pelon elementti: yleisön eteen meneminen

– Elämässä on varmasti suurempiakin pelkoja kuin tämä esitys, mutta kyllähän tässä rimakauhu vääjäämättä iskee. Kirjoittaminen on minun juttuni, mutta nyt joudun poistumaan mukavuusalueeltani. Laitan itseni likoon ja niin tekevät muutkin, pohtii mukana oleva Tuula Haataja.

Punaiseen sadetakkiin pukeutunut nainen seisoo metsässä silmät kiinni.
Tuula Haataja hakeutui metsässä kaatuneen puun syliin.Jarmo Nuotio / Yle

Kajaanilaisen Routa Companyn Pelon ja empatian kartat -teoksessa pelkoihin ja empatioihin pureudutaan kirjoittamisen ja tanssin kautta.

Haataja osallistuu yhteen viidestä esityksen osasta. Puita ja ihmisiä -nimeä kantavaa osaa on koottu työpajamuotoisena syksyn ajan loviisalaisen tanssitaiteilija Jenni Koistisen johdolla.

– Tekemisen muotona tämä on kuin syvä vesi, johon sukelletaan. Tekijät, osallistujat ja taiteilijat sukeltavat tuntemattomaan ja vasta ensi-illassa tullaan pintaan ja nähdään, millainen teoksesta tuli, kertoo Koistinen.

Matkan alussa mentiin metsään

Kun ryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa yhteen syyskuussa, Kajaanissa satoi vettä. Ensimmäinen päivä kului kuitenkin kuivassa salissa, muistelee mukana oleva Sirpa, joka haluaa esiintyä pelkällä etunimellään.

Hän koki, että harjoituksissa pelkoa ja ahdistusta pystyi muuttamaan elämäniloksi.

– Ensin kirjoitettiin, mitä pelkäämme ja sitten se tanssittiin. Sen jälkeen kokeiltiin miltä elo tuntuu ja mistä olen tyytyväinen tällä hetkellä. Ne olivat hyviä kontrasteja, jotka kertoivat, että hyvät asiat ovat tällä hetkellä pelkoja vahvempia.

Ryhmä ihmisiä seisoo metsässä.
Puita ja ihmisiä -osan työpajaryhmä haki inspiraatiota luonnosta. Jarmo Nuotio / Yle

Toisena päivänä ryhmä jätti salin ja jalkautui sateiseen metsään, missä tutustuttiin puihin. Sirpa valitsi suoran ja vahvasti juurillaan seisovan männyn.

– Otin puusta turvaa, kokeilin pintaa ja haistelin sen monenlaisia tuoksuja. Tuli sellainen olo, että metsä on turvallinen paikka, kunhan sinne ei eksy.

Tuula Haataja puolestaan löysi suurimmaksi pelokseen tragedian pelon. Hän tiesi jo metsään tullessaan, että hakeutuu kaatuneen puun syliin.

– Kaatunut puu herätti minussa kysymyksiä: mikä on sen tarina, millaisia tarinoita se kantaa mukanaan ja mitä sille on tapahtunut? Kun on kyse tanssiesityksestä, niin pohdin myös, että millaista liikettä tämä puu tuottaa. Minusta oli ihanaa löytää puun syli.

Pelon kohtaaminen voi helpottaa

Puita ja ihmisiä -osaa ohjaava Jenni Kuitunen korostaa, että ihmisessä ei käytännössä ole tunnetilaa, jota ei voisi tanssin kautta käsitellä.

– Mielestäni liike ja tanssi on paras väylä tunteiden käsittelyyn, koska kaikki tunteemme ovat tallentuneina kehoon.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta toteaa, että pelot ovat evoluution tuotetta ja peloton ihminen on oikeastaan luonnoton tapaus.

Ihmisiä piilossa puiden takana.
Ohjaaja Jenni Kuitusen mielestä jokaista ihmisen tunnetilaa voi käsitellä tanssimalla. Jani Liimatta

– Pelko on signaali siitä, että on jotakin, jonka suhteen on syytä olla varuillansa. Suurin osa peloista ovat normaalia ja elämään kuuluvaa, mutta joskus pelko voi mennä yli ja se alkaa määrittää myös käyttäytymistä. Silloin asialle pitäisi tehdä jotain.

Saaren mukaan Pelon ja empatian kartat -teos on yksi keino.

– Yleensä pelko kannattaa kääntää vähän kyljelleen tai päälaellensa ja lähestyä asiaa toisesta kulmasta. Pelon kohtaaminen ensi kertaa on ratkaiseva vaihe, pelkää sitten puistossa kävelyä tai julkista esiintymistä.

Uusi pelko edessä

Tanssijaryhmä kuuntelee hämärässä salissa hiljaa kun Koistinen antaa vinkkejä siitä, miten kukin liikkuu tai on paikallaan kun esitys etenee. Haataja pohtii tehtyä matkaa.

– On ollut hienoa tutkia ja purkaa omia asioita, että millaista liikettä tällaisen vähän yli 50-vuotiaan naisen keho tuottaa ja minkälaista liikettä keho haluaa.

Punaiseen sadetakkiin pukeutunut nainen seisoo metsässä puun rungon alla.
Tuula Haataja pohti metsässä muun muassa puun liikkeitä. Jarmo Nuotio / Yle

Edessä oleva esitys tekee tunnelmasta kaksijakoisen.

– Tämä on kivaa, mutta myös niin haastavaa, että se ei ole edes kivaa. Jos nyt kysyttäisiin, en ole varma lähtisinkö uudelleen mukaan.

Sirpa lähtisi – niin paljon matka on hänelle antanut.

– Olen oppinut käsittelemään asioita aiempaa maltillisemmin. Keho haluaisi juosta ja hyppiä, mutta tässä täytyy ottaa asiat rauhallisemmin. Yleisön eteen meneminen pelottaa, mutta kyllä minä tämän klaaraan.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Zimbabwe

Näin Zimbabwen itsevaltaisen presidentin ero eteni: Krokotiili voitti himoshoppaajan

Libanon

Saad al-Hariri palasi takaisin Libanoniin – Ero pääministerin tehtävästä on edelleen auki

Uber

Uber peitteli 57 miljoonan kuljettajan ja asiakkaan tietojen hakkerointia

Abitreenit

Sensoria ei säväytetä pelkillä faktaluetteloilla – näin kirjoitat paremmin historian yo-kokeessa