Astiankuivauskaappi ei olekaan suomalainen keksintö – Suomessa myönnetyistä yli 127 000 patentista vain yksi on saanut Nobelin

Suomalainen patentti täyttää 175 vuotta. Suomalaiset ovat yhä Euroopan ahkerimpia keksijöitä.

patentointi
Maiju Gebhard
Työtehoseuran kotitalousosaston päällikkö Maiju Gebhard kehitti astiankuivauskaapin, mutta ei koskaan saanut keksinnölleen patenttia.Yle Elävä arkisto

Keskiviikkona 29. kesäkuuta vuonna 1842 mekaanikko L. G. Ståhle sai käsiinsä historiallisen paperin, Suomen ensimmäisen patentin. Hän oli jättänyt patenttihakemuksen keksimälleen rautaiselle puhallinkoneelle Suomen Senaatin Manufaktuurijohtokunnan käsiteltäväksi 4. huhtikuuta ja joutunut odottamaan päätöstä liki kolme kuukautta.

Johtokunta oli lopulta katsonut, että Ståhlen_ blåsmaschin af jern_, kuten keksinnön nimi ruotsinkieliseen patenttijulkaisuun kirjoitettiin, täytti patentin vaatimukset.

Ståhlen patentoima puhallinkone oli ilmeisesti tarkoitettu raudanvalmistukseen. Sitä käytettiinkö konetta siinä tai jossain muussa tarkoituksessa ei tiedetä. Patentteja on kuitenkin Suomessa haettu ja myönnetty siitä lähtien; vuoden 2017 lokakuun loppuun mennessä niitä on myönnetty yhteensä 127 054.

Privilegioista patentteihin

Ståhlen patentti on numeroitu "No1", mutta Patentti- ja rekisterihallituksen johtavan neuvontainsinöörin Olli Sieväsen mukaan on kuitenkin hieman kiistanalaista onko se oikeasti ensimmäinen patentti, sillä niin sanottuja privilegioita eli erioikeuksia on myönnetty jo aikaisemminkin.

– Ihan ensimmäinen privilegio jonka tiedän, on myönnetty höyrylaivaliikenteelle Saimaalla . Tämä privilegio ei tietysti koske mitään teknistä laitetta, mutta tällaisia erilaisia yksinoikeuksia myönnettiin aiemminkin.

Johtava neuvontainsinööri Olli Sievänen työpöytänsä ääressä.
Johtava neuvontainsinööri Olli Sievänen työpöytänsä ääressä. PRH muuttaa vuoden 2017 lopulla Arkadiankadulta entisiin Valtionkonttorin tiloihin Sörnäisten rantatielle.Yle/Sannika Michelsson

Kun patentteja 175 vuotta sitten alettiin Suomessa myöntää, niitä annettiin alusta alkaen vain teknisille keksinnöille. Muutenkin patentin saamisen perusehto ei Sievisen mukaan ole muuttunut.

– Keksinnön tulee yksinkertaisesti olla uusi ja keksinnöllinen, eli kukaan ei missäänpäin maailmaa ole esittäny samaa tai lähes samanlaista keksintöä aikaisemmin.

Sisällöt lisääntyvät, paperit vähenevät

Yksi tuoreimmista patenteista, patentti numero 127 054, on "tuote kuumennusta varten". Patentissa on koneella kirjoitettua suurimmaksi osaksi englanninkielistä tekstiä 27 sivua, joista kahdeksan on omistettu erilaisille havainnepiirroksille. 175 vuotta vanha Ståhlen patentti on kirjoitettu käsin ruotsin kielellä ja dokumentissa on kokonaisuudessaan kuusi sivua, mukaanlukien yksi tekninen piirros laitteesta.

Nykyaika on helpottanut Patentti- ja rekisterihallituksen tutkijainsinöörien työssä varsinkin patenttihakemuksen uutuustutkimuksen tekoa.

– Aikaisemmin täällä oli hyllyt ja käytävät täynnä suomalaisia ja ulkomaisia patenttijulkaisuja, joita piti käydä läpi. Tänä päivänä kaikki patentit ovat digitaalisessa muodossa ja sähköisissä tietokannoissa, joista niitä voidaan selata, Sievänen kertoo.

Mäntysuovan patentti on vuodelta 1911.
Enso-Gutzeitin insinööri Alfons Hellströmin patentoi vuonna 1911 hartsin ja mäntyöljyn valmistus- ja puhdistusmenetelmän eli mäntysuovan. Yksityiskohta patentista.Yle/Sannika Michelsson

Suomalaiset ovat kekseliästä kansaa

Patentti- ja rekisterihallitus saa käsiteltäväkseen vuosittain noin 1 400 patenttihakemusta. Karkeasti arvioiden niistä noin puolet johtaa patenttiin Suomessa. Väkilukuun nähden hakemusmäärä on melko korkea.

– Takavuosina hakemusten määrässä Suomi oli muihin Euroopan maihin verrattuna ykkösenä tai kakkosena. Sijoitus on hieman pudonnut, mutta edelleen ollaan viiden kärjessä, Olli Sievänen kertoo.

Suurin osa patenttihakemuksen jättäjistä on yksityishenkilöitä. Toisaalta Suomessa on yrityksiä, jotka saattavat hakea kymmeniäkin patentteja vuodessa.

Maiju Gebhard
PRH:n johtava neuvontainsinööri Olli Sievänen kertoo patenteista ja suomalaisista keksijöistä Sannika Michelssonin haastattelussa.

Yksi ylitse muiden

Suomessa on myönnetty patentti monille merkittävillekin keksinnöille, joista yksi on ylitse muiden. Artturi Ilmari Virtanen sai patentin AIV-rehun valmistusmenetelmälle vuonna 1931. Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia myönsi Virtasen keksinnölle Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1945.

– Se on ainoa patentoimamme keksintö, joka on palkittu Nobelilla, toteaa Sievänen.

A. I. Virtanen sai keksinnöstään Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1945.
AIV-rehun patentti myönnettin A. I. Virtasen lisäksi hänen työnantajalleen Valiolle.Yle/Sannika Michelsson

Virtasella on aikaisempikin patentti vuodelta 1929; menetelmä voin säilymisen edistämiseksi. Myös AIV-rehun jälkeen Virtanen haki ja sai lukuisia patentteja.

Astiankuivauskaappi ei olekaan suomalainen innovaatio

Suomessa ajatellaan yleisesti astiankuivauskaapin olevan kotimainen keksintö, kuten tässä Iltalehden jutussa (siirryt toiseen palveluun). Eikä ihme, onhan se muualla maailmassa harvoin, jos koskaan vastaantuleva laite, joka Suomessa kuitenkin löytyy liki joka kodista.

Astiankuivauskaapin keksijänä pidetään Työtehoseuran kotitalousosaston päällikkö Maiju Gebhardia, joka keksi ja kehitti sen vuosina 1944–45. Patentti- ja rekisterihallituksen johtavan neuvontainsinööri Olli Sievänen kuitenkin tietää toisin.

– Meidän tiedossa ei ole onko hän patenttia ehkä hakenut, mutta ainakaan hän ei ole sellaista saanut.

Sievänen löysi Yhdysvalloista aikaisempia patentteja vuodelta 1928 ja 1930. Molemmissa esitetään Gebhardin kaappia vastaava idea eli tiskipöydän päälle sijoitettu kaappi, jossa on ritilä johon voi asettaa lautasia kuivumaan. Sieväsen mukaan tapaus on hyvä esimerkki selkeästä keksinnöstä, jonka patenttihakemus kuitenkin hylätään.

– Kun joku on aikaisemmin keksinyt vastaavanlaisen tuotteen jossain päin maailmaa, sille ei Suomessa voida patenttia myöntää, koska keksintö ei ole uusi.

Astiankuivauskaapille löytyy kaksi varhaista patenttia Yhdysvalloista.
Astiankuivauskaapin patentoi ensimmäisenä Tuckahoesta (NY) kotoisin oleva Angiolina Scheuermann vuonna 1929. Toinen versio on vuodelta 1930 ja patentin omistaa Louise R. Krause St.Louisista.Yle/Sannika Michelsson