yle.fi-etusivu

Raiskauksista on tullut arkipäivää tv-sarjoissa – Game of Thrones pursuaa seksuaalista väkivaltaa

Seksuaalinen väkivalta sarjoissa ja elokuvissa kiehtoo katsojaa. Katsoja odottaa myös, että paha saa lopussa palkkansa.

televisio-ohjelmat
mies ja nainen huurteisen joen rannalla
Sansa Starkin julma raiskaus kauhistutti Game of Thronesin katsojia.WENN.com / AOP

Nuoren naisen ruumis retkottaa kaatopaikalla. Nainen on alasti, hiukset kiemurtelevat vanhojen autonrenkaiden päällä ja jokainen kehon kurvi piirtyy niiden tummaa pintaa vasten.

Kanadalaisen käsikirjoittajan Ellen Vanstonen (siirryt toiseen palveluun) kuvailema kohtaus on ranskalaisesta tv-sarjasta Spiral. Se voisi olla melkein mistä tahansa rikossarjasta missä päin maailmaa tahansa.

Vanstone kirjoitti vuosi sitten kanadalaisessa The Globe and Mail -lehdessä kokemuksistaan televisiosarjojen käsikirjoittajana. Hän on ollut mukana käsikirjoittamassa muun muassa rikossarjaa, jossa poliisi joutui kohtaamaan mielenterveydeltään järkkyneitä ihmisiä.

Vanstonen luomat yksinäinen mummo ja kaupan yläkertaan asuntoonsa linnoittunut keski-ikäinen nainen muuttuivat matkan varrella hemaisevaksi kolmekymppiseksi ja kuvankauniiksi teinitytöksi. Molempien epäiltiin kohdanneen seksuaalista väkivaltaa. Mitä tapahtui?

Käsikirjoitustyötä tehdään usein ryhmässä. Ryhmä ideoi juonta, rakentaa käännekohtia ja lihaa henkilöiden luiden päälle. Ryhmän tehtävä on myös miettiä, miten katsojan mielenkiinto pidetään yllä koko ajan.

Näyttää siltä, että raiskaus on sellainen keino. Varsinkin nuoren kauniin naisen raiskaus.

Ihminen haluaa kauhistua

Erityisesti naisten kohtaama seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta ovat olleet esillä viime kuukausina niin Hollywoodissa kuin muuallakin viihdebisneksessä. Los Angelesissa järjestettiin vastikään marssi (siirryt toiseen palveluun), jossa nostettiin esiin uhrien asemaa. Samaan aikaan viihdeteollisuus näyttää seksuaalista väkivaltaa tv-sarjoissa ja elokuvissa enemmän kuin koskaan.

Käsikirjoittaja Vanstone ei halua ryhtyä sensuroimaan. Raiskauksia tapahtuu, niistä pitää kertoa ja niitä pitää voida käsitellä myös draaman keinoin.

Valitettavaa on, että raiskauksista tuntuu tulleen normi. Mitä enemmän seksuaalista väkivaltaa katsomme, sitä tavallisemmalta ja arkipäiväisemmältä se tuntuu. Vanstone epäilee, että siitä tulee jotain, joka väistämättä tapahtuu ja ehkä jopa jotain, mitä pitääkin tapahtua.

Suomalainen elokuvatutkija Henry Bacon uskoo, etteivät sarja vaikuta ihmismieleen näin suoraviivaisesti.

– Elokuvaa katsoessa olemme ikään kuin off-line-tilassa. Koska tapahtumat eivät liity todelliseen elämäämme, voimme nauttia niistä.

Baconin mukaan kauhistuttavat, julmat aiheet ovat toimineet sekä taiteen että viihteen materiaalina kautta koko kulttuurihistoriamme.

Väkivallan lumo -kirjan elokuvien väkivallasta kirjoittanut Bacon kertoo, että useimmat meistä kykenevät nauttimaan väkivaltaviihteestä vaikka emme jakaisikaan sen edustamia moraalikäsityksiä. Se, että tv- ja elokuvaväkivalta vaikuttaisi suoraan käsityksiimme väkivallan hyväksyttävyydestä, on vähintäänkin kiistanalaista. Varsinkaan, jos kyse on jostain niin järkyttävästä teosta kuin raiskauksesta.

Jopa Downton Abbeyssa raiskataan

Ellen Vanstonen mukaan sarja tai elokuva, jossa ei raiskata naisia, on tänä päivänä melkeinpä poikkeus. Hittisarja Game of Thrones joutui jo pari vuotta sitten hiomaan uudelleen käsikirjoituksiaan (siirryt toiseen palveluun), kun yleisö alkoi hylkiä brutaaleja raiskauskohtauksia. Vanstone kertoo, että vuoteen 2015 mennessä Game of Thrones -sarjassa oli raiskattu 50 kertaa.

Raiskauspeliä pelataan myös klassisissa rikossarjoissa kuten Law & Order, CSI tai Mentalist ehkä hieman siloitellummin keinoin. Myös laadukkaat draamasarjat kuten Mad Men tai jopa Downton Abbey ovat käyttäneet seksuaalista väkivaltaa kerronnassaan.

mies kovistelee naista
I Spit on Your Grave edustaa rape and revenge -elokuvaa, jossa seksuaalinen väkivalta kostetaan julmalla tavalla.Moviestore / REX / AOP

Baconin mukaan katsoja odottaa raiskauskohtauksen jälkeen, että paha saa palkkansa.

– Ihmisillä on kova tarve nähdä, että oikeus toteutuu. Monessa elokuvassa on vastaväkivaltaa, joka oikeutetaan sillä, että jotain hirveää on tapahtunut. Raiskausten osalta puhutaan rape and revenge -kuviosta.

Raiskaus ja kosto tarkoittaa, että ensin näytetään raiskaus tai kerrotaan sellaisen tapahtuneen, jonka jälkeen alkavat kostotoimet. Joissakin lajityypin elokuvissa raiskaaja jopa kastroidaan.

Kuuluisin esimerkki tästä on elokuva nimeltä I Spit on Your Grave, Bacon kertoo.

Elokuvassa joukkoraiskataan nuori nainen. Nainen ryhtyy kostotoimiin, tappaa kaikki kolme häntä hyväksi käyttänyttä miestä ja kastroi yhden heistä brutaalilla tavalla.

Väkivallan balettia valkokankaalla

Ellen Vanstonea huolettaa myös, millä tavalla tv-raiskauksia estetisoidaan. Kohtauksissa herkutellaan uhrin keholla, niiden valaisemiseen ja asetteluun käytetään tunteja työaikaa.

Elokuvissa väkivaltakohtauksilla alettiin herkutella 1960-luvun lopulla. Sitä ennen esimerkiksi raiskaukset esitettiin viitteellisesti. Sam Peckinpahin ja Arthur Pennin elokuvat toivat valkokankaalle eksplisiittisen väkivallan. Henry Baconin mukaan sitä perusteltiin moraalilla. Uuden ajan elokuvaohjaajat halusivat näyttää, mitä väkivalta todella on.

– Jos katsoo vaikkapa Arthur Pennin Bonnie ja Clyde -elokuvaa ja sen loppukohtausta, voi tajuta, miten surmaamisen voi estetisoida, Bacon sanoo.

Kohtauksessa pääparia tulitetaan hidastetusti konetuliasein ja kehot liikkuvat ristitulessa jopa balettimaisin liikkein.

– Paradoksaalista kyllä, ohjaajat tekivät näillä keinoin väkivallasta entistä kiehtovampaa.

nainen kalterin takana
Arthur Pennin Bonnie ja Clyde (1967) oli ensimmäisiä elokuvia, joissa estetisoitiin väkivaltaa. Toista pääosaa esitti Faye Dunaway.Productions / Kobal / REX / AOP

Tätä samaa estetisointia käytetään Baconin mukaan raiskauskohtauksissa. Vaikka kyse on väkivallasta, niiden kautta saadaan valkokankaalle alastomia ihmisekehoja ja seksiä.

Ellen Vanstone on miettinyt, miksei yksinkertaisesti kieltäydy käsikirjoittamasta raiskauksia. Hänen mukaansa kieltäytyminen tietäisi työttömyyttä tai vähintäänkin hankalaksi leimaamista. Joskus hän on ehdottanut, että naisen sijaan sarjassa raiskattaisiinkin mies. Ällöttävää ja sairasta, kommentoivat kollegat.

– Kyllä elokuvissa on niitäkin kohtauksia, joissa mies raiskataan tai aiotaan raiskata, vaikkapa Pulp Fictionissa, Bacon sanoo.

Tosin siinäkään raiskauksen kohteeksi ei joudu nuori komea mies vaan suurikokoinen könsikäs. Lisäksi raiskaajat ovat homoseksuaaleja, mikä tuo oman ongelmallisen lisänsä kohtaukseen.

– Teko esitetään todella vastenmielisenä eikä lainkaan kiehtovana, kuten naisten raiskaukset. Kohtaus toimii aivan erilaisella logiikalla, Bacon pohtii.

Tv-kerronta on raaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana

Baconin mukaan ultraväkivalta on tullut jäädäkseen ja sitä nähdään paljon myös valtavirran elokuvissa, undergroundista puhumattakaan. Muutos on viimeisen kymmenen vuoden aikana näkynyt eniten televisiosarjoissa. Esimerkiksi alkuperäissarjoistaan, muun muassa Game of Thronesista, tutun kaapelikanavan HBO:n tuotannossa. Jo 1970-perustetun kanavan ohjelmisto on aina ollut rohkeampaa kuin varsinaisten televisiokanavien. Pikkuhiljaa vaikutus on levinnyt muuallekin. Nyt HBO:n suosittuja sarjoja näyttää muun muassa Yleisradio Suomessa.

Ellen Vanstone ajattelee, että raiskauskohtausten esittämisessä on eroja. Esimerkiksi Top of the Lake -sarjan raiskattu tyttö näyttää tavalliselta koulutytöltä parkatakkeineen ja olkalaukkuineen. Häntä ei näytetä alasti eikä seksikkäissä vaatteissa. Tytöstä välittyy haavoittuvaisuus. Sarjaa on ollut luomassa ohjaaja-käsikirjoittaja Jane Campion.

Vanstonen mukaan tv-ilmaisun muutos voisikin lähteä naisista. Tarvitsemme lisää naisten ohjaamia ja käsikirjoittamia tarinoita, kirjoittaa Ellen Vanstone.