Koe uusi yle.fi

Tasa-arvon vientimaa Ruotsi intoutui puimaan seksuaalista häirintää julkisuudessa – mutta moni mies olisi mieluiten hiljaa

#metoo-kampanja on paljastanut, että kuvitelma kaikkien ruotsalaisten yhteisistä ihanteista ei olekaan totta, kirjoittaa Pohjoismaiden-kirjeenvaihtaja Riikka Uosukainen.

sukupuolten tasa-arvo
Riikka Uosukainen.
Yle

TUKHOLMA Isänpäivänä kello kymmenen taloyhtiön siivoustalkoisiin kokoontui kuusi miestä ja yksi nainen, minä.

Piha haravoitiin, roskat korjattiin, kellarin lattiat lakaistiin ja pestiin. Jätehuoneen puhdistuksen jälkeen päätin poistua herraseurasta, joka siirtyi fikaamaan eli kahvittelemaan naapurin asuntoon. Mieheni meni kahville.

Porukka jutusteli niitä näitä ja muun muassa kyseli häneltä virnistellen, ahdistellaanko Suomessakin naisia niin kuin Ruotsissa. Mieheni vastasi, että aihe on huomattu ja se on ollut mediassa paljon esillä. "Kun niillä ei ole mediassa muita aiheita", vastasi monen ikäisistä koostuva seurue naureskellen.

Oho. Epäruotsalaista, tai ei ihan linjassa Ruotsin julkisen minäkuvan kanssa. Kapinaa feministisen maan kulisseissa.

Tätä täytyy kysellä lisää, ajattelin, ja asettauduin vilkkaan metroaseman kulmaan kysyäkseni eri ikäisiltä miehiltä kommentteja seksuaaliseen häirintään ja #metoo-kampanjaan.

Taviksilta kyseleminen on ollut täällä aina helppoa. Kaikki pysähtyvät ja ovat aiheesta kuin aiheesta uteliaita, katsovat silmiin ja vastaavat itsevarmasti.

Nyt ei. Miehet pysähtyivät, mutta aiheen kuultuaan sanoivat, että "on kiire" tai "pitää ehtiä" ja jatkoivat pahoitellen matkaansa.

"#metoo murtaa hiljaisuuden" ei pätenyt näihin miehiin.

He, niin kuin muutkin ruotsalaiset, ovat viiden viikon ajan nähneet verkkosivujen tai paperilehtien etusivuilla jatkuvasti uusia paljastuksia, tutkijoiden arvioita tai omakohtaisia tarinoita seksuaalisesta häirinnästä. #Metoo-kampanjan teemat ovat pysyneet valtamedioiden ykkösaiheena ja otsikoissa lokakuusta.

Sadat naisnäyttelijät ovat ilmoittaneet joutuneensa eri tavoin työkaverinsa ahdistelemaksi. Yli 600 ooppera- ja konserttilaulajaa sanoo samaa Dagens Nyheterin (siirryt toiseen palveluun) maanantaina julkaisemassa vetoomuksessa. Eri mediataloista on erotettu tai joutunut lähtemään useita tunnettuja journalisteja.

Tarinat ovat inhottavia. TV- ja filmimaailman sekä ruotsalaisnäyttämöiden kulissit näyttävät yhtäkkiä olevan täynnä itsensäpaljastajia ja lääppijöitä.

Tasa-arvoministeri Åsa Regner ilmoitti Tukholmassa Sergelin torilla jo kaksi viikkoa sitten kampanjan puhjettua, että nyt pitää kiristää lakeja. Mutta #metoo-tarinoissa on useimmiten kyse asennevammoista, joihin tuomari tai poliitikko ei ylety.

Sosiaalisessa mediassa onpuolestaan janottu uusia nimiä esiin ja paljastetuille pysyviä häpeäpaaluja ja listauksia. Dagens Nyheterin päätoimittajan Peter Wolodorskin mukaan lisää on tulossa: "Ruotsissa on nähty vasta alkua".

Hän puhuu dramaattisesti ajasta ennen ja jälkeen syksyn 2017, historiallisesta virstanpylväästä, jota kukaan ei voi väistää. Miesten hiljaisuutta ihmetellään mediassa.

Palaan mielessäni kadunkulmaan, jossa miehet pakenivat kysymyksiäni. Ja taloyhtiön talkoisiin, joissa miehet ajattelivat aiheen menneen överiksi.

Arkinen todellisuus näyttää olevan toisenlainen kuin vuosikymmenten poliittiset ihanteet.

Ruotsi pitää itseään tasa-arvon mallimaana ja on lisäksi julistautunut maailman ainoaksi maaksi, jolla on feministinen ulkopolitiikka. Se on käytännössä tarkoittanut tyttöjen ja naisten oikeuksien viemistä maailmalle.

Nyt on paljastunut, että Ruotsin minäkuva on jotenkin vino tai ainakaan kuvitelmat kaikkien yhteisistä ihanteista eivät olekaan totta.

Ehkä juuri siksi Ruotsi on #metoosta niin sekaisin.

Lisää aiheesta:

Ruotsissa monet mediajulkkikset ovat menettäneet työnsä häirintäkohun takia – Suomessa ei liiku edes huhuja