Koe uusi yle.fi

Mölsä: Outo oikeudenkäynti KKO:ssa – syyttäjä vastaan ajattelematon valtakunnansyyttäjä

Valtakunnansyyttäjää syyttävä apulaisoikeuskansleri on luopunut omista todistajistaan. Toisten mielestä tämä on emämunaus, toisten mielestä tosi tyylikäs veto, kirjoittaa Ylen oikeustoimittaja Ari Mölsä blogissaan.

Matti Nissinen
Ari Mölsä
Yle Uutisgrafiikka

Korkeimmassa oikeudessa nähdään pian poikkeuksellista oikeussalidraamaa.

Syytetyn penkille istuu keskiviikkona Suomen ylin syyttäjä, valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.

Nissistä syytetään virkarikoksesta eli esteellisyyssäännösten rikkomisesta. Hän on ollut päättämässä syyttäjälaitoksen koulutushankinnoista oman veljensä yritykseltä.

Jutun syyttäjä, apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen vaatii Nissiselle tuomiota tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyttäjä siis katsoo, että Nissisen olisi pitänyt ymmärtää selkeä esteellisyytensä koulutusta ostettaessa.

Jos syyte tahallisesta rikoksesta kaatuu, Hakosella on takataskussaan varasyyte tuottamuksellisesta rikoksesta.

Nissinen itse myöntää syyllistyneensä tuottamukselliseen rikokseen. Hän sanoo olleensa ”ajattelematon ja harkitsematon”. Tahallisuuden hän kiistää.

Syyttäjä loksahdutti monet leuat jutun valmisteluistunnossa kuukausi sitten. Apulaisoikeuskansleri Hakonen yllättäen luopui kaikista omista todistajistaan.

Vielä haastehakemuksessa Hakonen ilmoitti marssittavansa korkeimman oikeuden eteen kymmenen todistajaa.

Todistajiksi hän oli nimennyt muiden ohessa entisen apulaisvaltakunnansyyttäjän Jorma Kalskeen, valtionsyyttäjä Jukka Rappen ja valtionsyyttäjä Christer Lundströmin.

Oikeusoppineet ovat jakautuneet nyt kahteen kuppikuntaan. Jopa rikos- ja prosessioikeuden professorit istuvat eri leireissä.

He kaikki ovat kertoneet jutun poliisitutkinnassa, että he ottivat Nissisen kanssa puheeksi tämän mahdollisen esteellisyyden koulutushankinnoissa ja varoittivat siitä.

Varoituksen sanoista huolimatta Nissinen ei vetäytynyt sivuun virastonsa koulutuspäätöksistä, kun koulutusta ostettiin Nissisen veljen firmalta.

Oikeusoppineet ovat jakautuneet nyt kahteen kuppikuntaan. Jopa rikos- ja prosessioikeuden professorit istuvat eri leireissä.

Toisten mielestä Hakonen teki emämunauksen, kun hän luopui todistajistaan.

Suullisessa oikeudenkäynnissä poliisin esitutkinta-kuulusteluihin vetoaminen on kiellettyä.

Todistelu tapahtuu aina oikeussalissa. Kalske, Rappe ja Lundström olisivat osanneet kertoa tuomareille, kuinka Nissinen suhtautui kuulemiinsa esteellisyyspohdintoihin.

Nissinen on myöntänyt vain tuottamuksen eli ”ajattelemattomuuden” – ei tahallisuutta.

On herännyt vakava kysymys siitä, riittävätkö syyttäjän eväät ilman avaintodistajia tahallisuuden näyttämiseen.

Toiset taas pitävät Hakosen ratkaisua tylynä ja tyylikkäänä. Hakonen vain karsi oikeudenkäynnistä pois epäolennaisen sälän.

Hakonen ei tarvitse juridista sirkusta, tähtitodistajien riemuparaatia. Hakonen ei haahuile, hän tietää mitä tekee.

Nissinen nimittäin myöntää olleensa mukana koulutuspäätöksiä tehtäessä. Hän ei osunut vahingossa paikalle, kun hankinnoista keskusteltiin. Tämä riittää syyttäjälle.

Nissisen tahallisuutta arvioitaessa kyse on nyt vain ja ainoastaan siitä, ymmärsikö hän – tai olisiko hänen ainakin pitänyt ymmärtää – olevansa koulutushankinnoissa esteellinen.

Hakonen vielä varmisti selustansa valmistelukirjelmässä KKO:lle 11.10.2017: ”Tulkitsen vastaajan korkeimmalle oikeudelle 6.10.2017 antamaa vastausta niin, että vastaaja myöntää osallistuneensa esteellisenä kaikkien syytteessä tarkoitettujen hankinta-asioiden käsittelyyn. Jos näin on, luovun haastehakemuksessa nimettyjen todistajien kuulemisesta.”

Tapahtumainkulku ja Nissisen esteellisenä toimiminen on siis kiistatonta. Niiden näyttämiseen ei todistajia tarvita.

Tahallisuuden arviointi sen sijaan on oikeuskysymys, ei näyttökysymys. Korkeimman oikeuden tuomarit arvioivat sen, mitä Nissisen olisi tullut tajuta omasta roolistaan koulutushankintoja käsiteltäessä. Myöskään erillisiä ”tahallisuustodistajia” ei näin ollen tarvita.

Jos Nissinen on tehnyt itseään koskevan virheellisen juridisen arvion esteellisyyssäännösten sisällöstä, se ei vapauta häntä tahallisuusvastuusta.

Esteellisyystilanteissa virkamiehen on itse ymmärrettävä jäävätä itsensä. Siihen ei tarvita ulkopuolista pilliin viheltäjää, hälytyskellojen kilisyttäjää.

Nissisen tahallisuutta arvioitaessa kyse on nyt vain ja ainoastaan siitä, ymmärsikö hän – tai olisiko hänen ainakin pitänyt ymmärtää – olevansa koulutushankinnoissa esteellinen.

Onko Nissisen teko tahallinen vai tuottamuksellinen? Sen arvioiminen on tuomarin työtä. Korkeimman oikeuden vaakakupille on nyt käyttöä.

Tuomioistuin voi nähdä tahallisuuskysymyksen hyvinkin eri tavalla kuin syytetty itse.

Ari Mölsä

Kirjoittaja on Yle Uutisten oikeustoimittaja. Koulutukseltaan hän on varatuomari. Motto: ”Lailla tätä maata hallitaan, mutta millä lailla?”