Pelastusarmeija on muutakin kuin joulupadat: "Jos ajattelee, että huumeidenkäyttäjä on paha ihminen, ei tämä ole oikea paikka olla töissä"

Pelastusarmeijan joulupadat ilmestyvät taas ensi viikolla katukuvaan. Niiden tuotoista saavat apua monet vähävaraiset. Pelastusarmeija auttaa myös niitä, joilla ei ole edes omaa asuntoa.

Kuva: Pelastusarmeija

Yö edessä, eikä paikkaa minne mennä. Humalassa ja huumeissa tai pää muuten vaan sekaisin.

Moni on tässä tilanteessa päätynyt kylmyyttä pakoon Hietaniemenkadun palvelukeskuksen ensimmäisen kerroksen lattialle Helsingin Kampissa. Lattialle levitellyillä patjoilla voi olla kymmeniä kohtalotovereita.

Kunnon kohennuttua voi päästä sänkyyn rakennuksen ylemmissä kerroksissa. Jossain vaiheessa asiakkaan kanssa aletaan pohtia pysyvämpää ratkaisua. Edessä voi olla siirto Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköihin Helsingin Kalliossa.

Tavallinen kaupunkilainen tuntee Pelastusarmeijan parhaiten joulupadoista, joihin voi sujauttaa jokusen kolikon tuomaan jouluiloa tarvitseville – ja itselleen.

Pelastusarmeija on paljon muutakin kuin joulupadat. Helsingin Kalliossa se auttaa – kaupungin rahoittamana – niitä, jotka ovat sotkeneet asiansa tai joita ei ole elämässä onnistanut.

Hietaniemenkadulta Castréninkadulle

Marraskuussa Pelastusarmeijan tilapäisessä majoitusyksikössä Castréninkadulla oli 53 asukasta, joista 12 oli naisia. Heidän ikähaarukkansa ylsi 20 vuodesta 70:een.

Pelastusarmeijan vanhan yömajan eli Rälläkän makuusali 1970-luvun alussa. Kuva: Pelastusarmeija

Täällä jonotellaan seuraavaan sijoituspaikkaan. Sellaiseen voi päästä, kun paikka löytyy – ja osaa käyttäytyä. Joukossa on päihde- ja mielenterveysongelmaisia, joten ongelmia riittää ratkottavaksi. Castréninkadun yksiköstä voi löytää itsensä myös, jos taustalla on pitkäaikaista asunnottomuutta tai vuokravelkaa on kertynyt hallitsemattoman paljon.

Asukkaiden joukossa on myös pakolaisia. Paperittomia pakolaisia tänne ei kuitenkaan oteta.

Yksikön vastaavan ohjaajan Teemu Leinon mukaan asukkaita kunnioitetaan ja kohdellaan ihmisinä.

Kattava ajatus on yhteisöllisyys. Kerran viikossa asukkaat pitävät kokouksen, jossa päätetään monista heitä koskevista asioista. Esimerkiksi viime talvena sovittiin yhdessä käyttäytymisen säännöistä. Täällä asukkaat siivoavat itse ja osallistuvat muutenkin yhteisiin töihin, kykyjensä mukaan.

Niitäkin on, jotka kokevat paikan niin hyväksi etteivät malttaisi lähteä pois. Eräs kaveri oli joutunut vankilaan, mistä hän sai soittaa vain yhden puhelun. Tarina kertoo, että hän soitti Castréninkadulle varmistaakseen, että pääsee vapauduttuaan sinne.

Ensimmäinen paikka ikinä, missä olen saanut rakkautta.

Pelastusarmeijan asumisyksikön asukas

– Ensimmäinen paikka ikinä, missä olen saanut rakkautta, oli eräs toinen asukas todennut.

Asumisen tilapäisyys vaihtelee täällä muutamista tunneista vuosiin, vastaava ohjaaja Teemu Leino kertoo. Keskimääräinen asumisaika on kolme kuukautta. Sen jälkeen asukkaan tilannetta pohditaan ja mietitään seuraavaa askelta: sopivaa asumismuotoa ja sitä, minkälaista tukea hän tarvitsee.

Jatkosta sovitaan kaupungin kanssa. Leinon käsitys on, että yksikön mielipidettä arvostetaan kaupungilla.

Castréninkadulta Alppikadulle

Castréninkadun kortteli rajoittuu vastapäiseltä laidaltaan Alppikatuun. Sieltä on sisäänkäynti asumispalveluun, joka on monen Hietaniemenkadun ja Castréninkadun läpikäyneen seuraava askel.

Viisi vuotta sitten uudelleen avattu rakennus pitää sisällään 81 yksiötä tai kaksiota. Ennen remonttia samassa kiinteistössä oli vajaat 300 ihmistä majoittanut asuntola. Vielä 1950-luvulla samoissa tiloissa saattoi yöpyä jopa 500 miestä.

Castréninkadun väliaikaisesta yksiköstä Alppikadun puoli poikkeaa siten, että täällä asukkaat ovat vuorkasuhteessa. Niinpä heitä koskevat siihen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Asumisoloista halutaan mahdollisimman normaalit, mutta aivan täysin se ei onnistu, koska monet täälläkin ovat päihde- tai mielenterveysongelmaisia.

Työntekijöitä Alppikadun asumispalveluyksikössä on parikymmentä. He vastaavat muun muassa asumisen ympärivuorokautisesta valvonnasta. Ulko-ovi pidetään kiinni kello yhdestä tai kahdesta aamuseitsemään. Asukkailla voi käydä vieraita, mutta vieraiden määrää on rajoitettu. Tätä ovat toivoneet monet asukkaistakin, kertoo Matias Kaarne asumispalveluyksiköstä.

Lenita on asunut Alppikadun asumisyksikössä viisi vuotta. Kuva: Ilpo Pajunen / Yle

Itsenäinen asuminen tarkoittaa sitä, että henkilökunta voi mennä asukkaiden huoneisiin vain, jos on huolta.

– Olosuhteisiin nähden täällä on rauhallista, Kaarne sanoo. Meno on rauhoittunut erityisesti parin viime vuoden aikana, kun asukaskunta on vanhennut.

Myös tässä yksikössä järjestetään kaikille yhteisiä kokouksia, joissa pohditaan sääntöjä ja niiden noudattamista.

– "Soo, soo, ei saa", ei toimi yhtä hyvin, jos sen sanoo henkilökunnan edustaja, kuin jos sanoja toinen asukas, Kaarne sanoo.

Alppikadulta vähemmän tuettuihin asumismuotoihin

Asumisyksikköjen yhtenä tavoitteena on, että Castréninkadun ja Alppikadun yksiköiden asukkaat pääsisivät tulevaisuudessa vähemmän tuettuihin asumismuotoihin.

Monien ongelmat ovat niin suuria, ettei tie ole helppo. Alppikadulla sitä yritetään tasoittaa asunnon lisäksi esimerkiksi yksikössä järjestettävän matalan kynnyksen työtoiminnan avulla.

– Täällä tuetaan asumisen onnistumista ja opetetaan elämänhallintaa. Osana sitä asukkaat voivat osallistua huoltotöihin, sanoo työvalmentaja Leif Jussila. Osallistujia on päivittäin 30-50. He työskentelevät yhdestä neljään tuntiin.

Työstä saa myös kahden euron tuntikorvauksen, joka maksetaan aina päivän päätteeksi. Ylen vierailupäivänä keittiövuorossa olivat Tomi ja Marianne. He valmistivat hernekeittoa ja pannukakkua, joita myytiin edulliseen hintaan asukkaille.

Tomi ja Marianne valmistivat hernekeittoa ja pannukakkua. Kuva: Ilpo Pajunen / Yle

Tomi ja Marianne olivat tyytyväisiä mahdollisuuteen tehdä työtä ja ansaita hieman. Tomi tosin huomautti, että erityisesti siivoojat saisivat saada hieman parempaa palkkaa työn raskauden takia.

– Työ koetaan tärkeäksi. Se tuo päivärutiineja ja lisää yhteisöllisyyden kokemusta. Samalla voi harjoitella paluuta takaisin työelämään. Itsetuntokin nousee, työvalmentaja Leif Jussila vahvistaa.

Asukkaille tehdyn kyselyn mukaan Alppikadun yksikössä viihdytään. Heitä viehättävät työtoiminnan lisäksi tapa, jolla heitä kohdellan. Eikä yksikön sijainninkaan suhteen ole valittamista. Työntekijöille on annettu kutsumanimiäkin.

– Minut tunnetaan Muumimammana, kertoo tyytyväinen yksikköesimies Mari Pyyhkälä.

"Jotain täällä tehdään oikein"

Pelastusarmeijan Alppikadun asumispalveluyksikköä johtaa Antti Martikainen. Hän on silminnähden ylpeä yksikkönsä menestyksestä.

– Jotain täällä tehdään selvästi oikein, hän sanoo.

Pelastusarmeijan Alppikadun asumispalveluyksikköä johtaja Antti Martikainen. Kuva: Ilpo Pajunen / Yle

Martikainen kiittelee kaupungin sitoutumista pitkäaikaisasunnottomuuden taittamiseen tähtäävään Asunto ensin -ohjelmaan. Suomesta on tullut suorastaan eurooppalainen mallimaa ongelman hoitamisessa.

Jotain täällä tehdään selvästi oikein.

Antti Martikainen

Martikainen myöntää, että asukasyksiköiden olemassaolo elävöittää Kallion kirkon takana sijaitsevaa korttelia. Metelöintiä kummemmaksi meno ei kuitenkaan yleensä ylly.

– Käymme jatkuvasti keskusteluja asukkaiden kanssa naapureiden huomioimisesta, mutta poliisin valtuuksia meillä ei ole. Mikäli tilanteen rauhoittumiseksi puhe ei auta, joudumme turvautumaan poliisin apuun. Onneksi kuitenkin aika harvoin. Poliisi on jouduttu kutsumaan Alppikadun asumispalveluyksikköön tämän vuoden aikana vain seitsemän kertaa, Martikainen sanoo.

Pelastusarmeija vastaa kaupungin ostamasta palvelusta. Vaikka järjestö on uskonnollinen, ei työntekijää palkattaessa kysellä hänen uskonnollisuuden asteestaan. Taustaa ei myöskään piilotella: hengellistä apua löytyy läheltä, jos asukkaat sellaista kaipaavat.

Alppikadun asukkaista ja työntekijöistä koostuva bändi Nice Neighbours harjoituksissa. Kuva: Ilpo Pajunen / Yle

Martikainen korostaa henkilökunnan sitoutumista yksikön arvopohjaan.

– Jos ajattelee, että huumeidenkäyttäjä on paha ihminen, ei tämä ole oikea paikka olla töissä. Toisaalta monet suorastaan hakeutuvat hyvän arvopohjan omaaville toimijoille, kuten Pelastusarmeijaan, koska eivät halua olla osa rahan merkitystä korostavaa maailmaa.