Junnupelin tuomarin virheestä tehtiin pilkkaa ja somevideo – "Meni tunteisiin itsellänikin"

Jääkiekko-ottelun jälkipeliä käydään nykyisin kiivaasti sosiaalisessa mediassa myös junioripelien jälkeen. Tunteet kuuluvat urheiluun, mutta huono käytös ei.

urheilutuomarit
Tuomari jäällä
Erotuomari on ollut aina kaukalon kiistaton silmätikku. Kajaanilainen Pasi Savolainen sai kokea lajin uuden ilmiön, somessa käytävän jälkipelin nurjan puolen.Niko Mannonen / Yle

KajaaniSinä sunnuntaiaamuna Pasi Savolainen meinasi hörpätä aamukahvinsa järkytyksestä väärään kurkkuun. Aamurutiininsa ohella hän avasi Facebookin ja huomasi, että hänen nimensä oli liitetty videopätkään ja sen yhteydessä käytyyn kiivaaseen keskusteluun.

Videopätkä oli leikattu eilisen junnukiekkopelin YouTubessa olevasta livelähetyksestä, Savolainen oli toimi pelissä tuomarina.

– Katsojalla oli mennyt tunteisiin minun ja kollegani viheltäminen. Valitettavasti tilanteesta levisi video sosiaaliseen mediaan, mies muistelee vakavailmeisenä kaukalon laidalla.

Savolainen palaa mielessään illan tapahtumiin ja sitä seuranneeseen jälkipeliin.

– Siinä oli kyseessä polvitaklaus, joka nähtiin videolta jälkeenpäin. Pelitilanteessa se näytti puhtaalta yhteentörmäykseltä. Valitettavasti pelaaja loukkasi itseään ja peli vihellettiin poikki, Savolainen kertaa tilannetta.

Miehen silmät
Someraivo pyöri Pasi Savolaisen mielessä useamman päivän ajan. Hän mietti jopa lopettavansa tuomaroinnin.Niko Mannonen / Yle

Tuomari teki tulkintansa senhetkisen tiedon varassa. Edessä oli pelaajaliikennettä ja päätös on tehtävä sekunneissa.

– Kutsuin kollegan itseni luokse ja keskustelimme. Hänenkin näkemyksensä oli se, että kyseessä oli yhteentörmäys, eikä aihetta antaa jäähyä. Asia perusteltiin valmentajille ja he ottivat asian hyvin.

Katsoja ei tyytynyt tuomioon, vaan käynnisti Facebookissa keskustelun, johon linkitti YouTubessa olleen pelitallenteen. Toinen henkilö leikkasi pelivideosta polvitaklauskohdan ja liitti sen keskusteluun. Savolainen joutui henkilökohtaisesti someyleisön ruotimaksi.

– Täytyy sanoa, että meni tunteisiin itsellänikin. Ei tämä voi olla totta.

– Avovaimokin huomasi, ettei kaikki ole nyt hyvin. Minun piti lähteä pois ja päästä rauhoittumaan. Toisaalta se helpotti, että minulla oli automatka jäähallille ja tulossa seuraava peli, jonka jälkeen kävimme tilannetta läpi toisen tuomarin kanssa.

Kolme päivää Savolainen mietti, että olisiko hänen syytä jättää pilli ja raitapaita naulakkoon lopullisesti. Hän päätti kuitenkin nousta ja jatkaa entistä parempana. Tilanne käytiin myös läpi videon ladanneen henkilön kanssa ja paino on tipahtanut sydämeltä.

Lopulta Facebook-keskustelu poistettiin.

Kokemus oli kuitenkin sellainen, jota hän tuskin koskaan unohtaa.

Someräyhääjäkin voi saada pelikiellon

Jääkiekko, siinä missä muukin urheilu, on tunteiden myrskyä – kuten sen kuuluukin. Se on osa urheilun viehätystä.

Jo juniorikiekkoilun puolella tunteet saattavat kuitenkin käydä liian voimakkaina ja aiheuttaa konflikteja.

– Sitten kun se menee siihen, ettei kunnioiteta enää toisia ihmisiä, niin ylitetään raja, JunnuHokin valmennuspäällikkö Kimmo Happo linjaa.

Samoin ajattelee myös Suomen Jääkiekkoliiton erotuomaripäällikkö Jere Lahti. Hänkin vetää rajan henkilöön menevään kommentointiin ja nälvimiseen.

– Tunteet ovat sallittuja, mutta huono käytös ei, hän tiivistää.

Tuomari keskeyttää pelin
Tuomarointi on isän ja pojan harrastus. Pasi Savolaisen poikakin veti tänä syksynä raitapaidan päällensä pelaamisen ohella.Niko Mannonen / Yle

Kaukalon sisällä ja sen ulkopuolella on kuultu roimaa kielenkäyttöä iät ja ajat, eikä Savolainen ole ensimmäinen, joka on saanut osansa myllytyksestä somen jälkipuinnissa. Kamerat ovat yleistyneet koko ajan katsomoissa ja usein materiaali päätyy myös julkiseen jakoon.

Jere Lahden mukaan ilmiö on muodostunut osaksi lajia vasta viime vuosina ja sopimattomasta käytöksestä on langetettu jopa muutamia pelikieltoja.

– Yleinen keskustelu on sallittua. Pelin osapuoliin kohdistuvat ylilyönnit sen sijaan ovat kiellettyjä myös somessa, Lahti muistuttaa.

Erotuomaripäällikön mukaan huonoon käytökseen puututaan aina kun sitä havaitaan ja tarvittaessa asia käsitellään kurinpitovaliokunnassa. Kaikkien netti- ja somekanavien syynääminen on kuitenkin mahdotonta.

Kajaanissa sattunut esimerkkitapaus käsiteltiin Kimmo Hapon mukaan asianosaisten kesken.

– Se tapaus ei koskettanut pelaajia, vaan vanhemmat olivat mukana, Happo täsmentää.

Itsellä meinaa vähän kiehua yli ja silloin tulee tehtyä tai sanottua huonosti. Olen yrittänyt opetella siitä pois.

Saamo Heiskanen

Pasi Savolainenkin olisi suhtautunut videon levittämiseen toisin, jos keskustelu ei olisi mennyt henkilökohtaiselle tasolle.

– Kaikki olisi ollut hyvin, jos minua ei olisi tägätty siihen, vaan olisi yleisellä tasolla laitettu, että tällainen valitettava tapahtuma oli.

Junnujoukkueissa on juteltu pelaajakavereiden huomioimisesta sosiaalisessa mediassa. Ylilyönnit ovat olleet sillä saralla vielä harvinaisia.

– Enemmänkin keskustelemme siitä, miten pojat toisiaan kohtelevat somessa, eli mahdollisesti lähettelevät kuvia tai videoita. Ei ole tarvinnut muuhun puuttua, Happo toteaa.

Kokemuksesta viisastuneena Pasi Savolainen haluaa antaa jääkiekon ystäville yhden neuvon:

– Näissä tilanteissa on hyvä pelaajille, tuomarille ja katsojillekin, että muistaisi rauhoittua yhden yön yli. Tilannetta katsoo seuraavana aamuna ihan uusin silmin.

"Se on aina paras kun antaapi olla"

Vaikka nykyisin tunteiden purkamisen keinot ulottuvat hallin ovien ulkopuolelle, osataan rajoja koetella edelleen myös pelikentällä ja pleksin takana katsomossa, myös alemmilla sarjatasoilla ja junioripeleissä.

Jääkiekkoliitto joutuu ratkomaan ristiriitatilanteita jatkuvasti.

– Tasaisin väliajoin jotain tapahtuu. Huonoon käytökseen joudutaan puuttumaan koko ajan, mutta sitä ei tapahdu paljon verrattuna pelimäärään. Suomessa pelataan vuodessa noin 40 000 jääkiekko-ottelua, nämä tilanteet ovat marginaalisia. Viime vuosina monilla paikkakunnilla menty eteenpäin, erotuomaripäällikkö Jere Lahti sanoo.

Nuoret jääkiekkoilijat jäällä
Mikael Ohtonen ja Saamo Heiskanen myöntävät, että pelin aikana tunteet saattavat kuohua. Omien hermojen hallitsemisen voi kuitenkin oppia.Niko Mannonen / Yle

Lahden mukaan varsinkin Junnukiekossa jokainen huonoon käytökseen liittyvä ristiriitatilanne on liikaa ja ylimääräinen. Niitä on pyritty vähentämään muun muassa Jääkiekkoliiton Kunnioita peliä -ohjelmalla (siirryt toiseen palveluun).

– Tunteet räiskyvät ja loiskuvat, se on ihan ok, mutta huono käytös halutaan kitkeä lajin ympäriltä pois.

Jääkiekkoa pitkään pelanneet 14-vuotias Saamo Heiskanen ja 15-vuotias Mikael Ohtonen myöntävät, että tunteita on välillä hankala hillitä. Molemmilta se on vaatinut opettelua, ja jopa asiattomasta käytöksestä seuranneita sanktioita.

– Itsellä meinaa vähän kiehua yli ja silloin tulee tehtyä tai sanottua huonosti. Olen yrittänyt opetella siitä pois. Se on aina paras kun antaapi olla. Tuomiotkin pitää vain hyväksyä. Kaikki on sitten ok, kun ei puutu muiden asioihin, Heiskanen sanoo.

– Virheistä oppii. Kun omista tekemisistä on huomautettu, olen päättänyt, etten toisten tee. Siitä sen oppii pikkuhiljaa, Heiskanen tietää.

Eniten pinna kiristyy kuitenkin tuomarin väärän, tai vääräksi tulkitun, vihellyksen jälkeen.

– Jos tulee vaikka tuomarivirhe tai joku rangaistus, josta ei ole itse tykännyt, niin silloin aina joillakin kiehuu vähän yli. Saattaa seurata rumaa huuteluakin. Eihän se ikinä ole ok. Pitäisi osata olla hiljaa, Heiskanen sanoo.

Kasiluokka on se kuolemattomien poikien vuosi.

Kimmo Happo

Ohtonenkin tunnustaa istuneensa vielä muutama vuosi sitten jäähyaitiossa hakemassa jäitä hattuun kymmenen minuutin rangaistuksen aikana.

– Olen käynyt sanomassa jotain tyhmää tuomarille. Siitä opin, ettei niin kannata ehkä kuitenkaan tehdä, Ohtonen sanoo.

Valmennuspäällikkö Kimmo Happo on työskennellyt jääkiekkojunioreiden kanssa seitsemän vuotta. Hän tietää ratkaisevan pisteen, jossa iloinen pelaaminen muuttuu totisemmaksi ja tunteikkaammaksi.

– D-junnuista ylöspäin, kun testosteroni alkaa kiertää elimistössä, tilanteita tulee jonkin verran pelaajien osalta. Ne ovat hyviä kasvatuspaikkoja, että miten toimia, kun tunteet kuohuvat – ja vähän yli.

– Kasiluokka on se kuolemattomien poikien vuosi. Silloin tiedetään, tai oikeasti luullaan, että voidaan tehdä mitä vaan.

Hapon mukaan ristiriitatilanteista tai huonosta käytöksestä keskustellaan jämäkästi suomenkielellä.

– Joskus siihen tarvitaan vanhempien apuja. Silloin he ovat mukana keskustelussa. Pienemmistä selvitään niin, että valmentaja keskustelee asiallisesti pelaajan kanssa.

Rivouksia ja rasistista nimittelyä

Räiskyvien tunteiden väliin ja kohteeksi joutuva erotuomari on edelleen kaukalon kiistaton silmätikku. Erotuomaripäällikön mukaan raitapaidat joutuvat edelleen ottamaan vastaan kohtuutontakin kritiikkiä.

– Sitä on edelleen liikaa, Jere Lahti sanoo.

Pasi Savolainen on kokenut läheltä, mitä tuomari voi saada junnupelissäkin osakseen.

Tuomari puhaltaa pilliin
Tuomarin vihellys voi välillä korventaa pelaajien ja katsojien tunteita. Pasi Savolainen muistuttaa, että tuomari joutuu tekemään päätöksensä nopealla harkinnalla. Junnukiekossa ei ole käytössä hidastevideoita.Niko Mannonen / Yle

Pelaajien huonoon käytökseen tepsivät usein tuomarin ja valmentajan kanssa keskusteleminen, jäähy tai suihkukomennus.

Katsomossa istuvat vanhemmat ovat kokonaan toinen asia. Katsomon järjestyksestä vastaa tapahtumajärjestäjä, eli yleensä kotijoukkue.

Usein tuomarin silmät ja korvat ovat täysin kiinni pelissä, mutta välillä yleisöstä kantautuvien huutojen aiheet ovat niin kärkkäitä, että ne jysähtävät vasten tajuntaa.

– Sieltä on kuulunut tuomarin korviin ja tuomaria kohtaan kunnon rivouksia ja pelaajien haukkumista, jopa rasistista nimittelyä. Se on yksinkertaisesti niin, että tuomareiden on puututtava siihen. Sitä ei voi sallia, Savolainen toteaa.

Tilanteen kärjistyminen on kuitenkin harvinaisempaa.

– Yhdesti olen tosissani hermostunut. Tuli sen verran törkeitä huutoja kentälle pelaajille. Karjaisin vaihtoaition toiselta puolelta, että nyt rauhoittukaa. Tämä tapaus liittyi kiroiluun, Kimmo Happo sanoo.

Mallia otetaan myös miesten peleistä ja niiden aikana tapahtuvasta katsomokommentoinnista.

– Lipunostaja luulee saavansa huudella mitä vain ja kokee kotijoukkueen kohdanneen vääryyttä, niin silloin siellä helposti lähdetään huutelemaan mitä sattuu. Sieltähän niitä huudahduksia tarttuu nuoremmillekin.

Pasi Savolainen istuu vaihtopenkillä
Pasi Savolainen toivoo katsojilta ja pelaajilta positiivista fiilistä. Siten koko pelitapahtumasta tulee mukava ja nautinnollinen.Niko Mannonen / Yle

Savolainen toivoo, että jokainen hallin ovista pelaamaan tai peliä seuraamaan tuleva muistaisi kunnioittaa kanssaihmisiä.

– Me tuomarit kunnioitamme hirveästi pelaajia, valmentajia ja yleisöä. Jotenkin toivoisin, että myös näiltä osapuolilta tulisi myös kunnioitus tuomariakin kohtaan. Teemme tuomarointia varmasti 110-prosenttisesti keskittyen joka kerta. Haluamme tehdä parasta, mutta inhimillistä on, että virheitä sattuu, eikä kaikkea voi nähdä. Sitä myötä toivoisi kunnioitustakin, Savolainen sanoo.

Tuomari haluaisi, että kentällä ja sen laidalla räiskyisivät negatiivisten tunteiden sijaan positiiviset tunteet: ilo yhteisistä onnistumisista.

– Latautumisen ei tarvitse lähteä siitä, että tuomari tekee virheen, päinvastoin, vaan niistä hyvistä suorituksista.

– Tämä on niin valtavan hieno laji, hän kiteyttää.

Oman lapsen ottelu on vanhemman tulikoe

Oman lapsen pelin seuraaminen ei ole aina helppoa. Niin pelaajan kuin isänkin roolissa jääkiekon parissa toiminut JunnuHokin puheenjohtaja Janne Heikkinen tietää, että kannustaminen vaatii omien tunteiden hallintaa.

– Ehkä se vaikein paikka on olla katsomossa isänä: tavallinen isä kannustamassa oman pojan joukkuetta. Siellä tunteet roihahtavat eniten, Heikkinen tietää.

Janne Heikkinen
JunnuHokin puheenjohtaja Janne Heikkinen tietää, katsomossa olevat vanhemmatkin joutuvat työstämään tunteitaan. Mielessä täytyy pitää, että kyse on lapsen harrastuksesta, ei omasta.Niko Mannonen / Yle

Isien, äitien, mummojen ja muiden aikuisten tulee muistaa, että kyse on lapsen harrastuksesta.

– Tämä ei ole oma harrastus, vaan oman pojan tai tytön, oman lapsen harrastus. Mitä me jokainen halutaan silloin tehdä, kun oma lapsi harrastaa? No sehän on kannustaa. Tunteita pitää olla, mutta tunteen pitää tulla kannustavana eleenä katsomossa, Heikkinen toteaa.

– Kuuluisan sanonnan mukaan: kuljeta, kustanna ja kannusta.

Ennen kaikkea pelaamisen ja harrastamisen pitää olla hauskaa. NHL-unelmat ovat kaukana siintäviä haavekuvia.

– Niin kauan kuin heillä on hymy huulilla, niin on meilläkin hymy huulilla, Heikkinen sanoo.

Korjaus 16.11.2017 klo 10:53: Katsoja ei ladannut videota YouTubeen, niin kuin jutussa aiemmin mainittiin, vaan linkitti YouTubessa olleen koko pelin videon Facebookiin. Juttuun lisätty tieto, että toinen henkilö leikkasi pelivideosta taklauspätkän ja liitti sen samaan keskusteluun. Otsikkoa tarkennettu, että kyseessä on somevideo, ei nettivideo.