Ryhmäteatteri muuttaa tarpeettomat ihmiset syöpäläisiksi – Muodonmuutos nauraa kolkosti keskiluokan syöksykierteelle

Yhteiskunnallinen satiiri on Esa Leskisen viimeinen ohjaustyö Ryhmäteatterissa, jota hän on luotsannut 20 vuotta.

Ryhmäteatteri
Esa Leskinen ja Vesa Vierikko Ryhmäteatterin katsomossa
- Leskisen aikana on tehty hyvin monenmoisia juttuja, erilaista ja hyvinkin erilaista ja vielä erilaisempaa. Että hyvä kausihan se on ollut, summaa Vesa Vierikko Esa Leskisen vuodet Ryhmäteatterin taiteellisena johtajana.Nella Nuora/Yle

Merkonomi Keijo Yrjänä Saastamoisella on mennyt ihan mukavasti monta kymmentä vuotta. Ihan mukava riittää hänelle varsin hyvin. Haaveista suurin on uusi terassi rakkaalle möksälle. Lauantai-illan sopiva huuma on lottoarvonnan seuraaminen rouvan kanssa.

Ihan hyvä ei kuitenkaan riitä yhteiskunnalle. Keskiluokan pitää koko ajan juosta vähän kovempaa pysyäkseen paikallaan, uida nopeammin, ettei huku. Jos se ei onnistu, niin ihmiset ymmärtävät sen olevan ihan oma vika.

Eräänä päivänä Keijon kravatissa on reikä ja pomo käy kuumana, kun myyntitavoitteet eivät täyty. Seuraavassa hetkessä Keijo onkin jo yhteiskunnallista ongelmajätettä, syöpäläinen. Tutiseva resupekka makaa sohvan alla turhaan odottamassa headhunteria kunnes kohtaa Systeemin.

Sari Mällinen ja Vesa Vierikko
Keijon rouva (Sari Mällinen) treenaa triathloniin, koska jos ei mene elämässä eteenpäin, menee taaksepäin.Nella Nuora/Yle

Eikä Keijo ole ainoa. Ohjaaja Esa Leskisen mielestä näyttämöllä nähtävä yhteiskunnallinen satiiri ei ole kovin kaukana todellisuudesta.

– Niillä, joilla on töitä, on paljon töitä, mutta ne pelkäävät koko ajan putoavansa ja tekevät yhä enemmän töitä. Niistä, jotka putoavat, tulee syöpäläisiä, joille sanotaan, että olette vain laiskoja, ettekä viitsi tehdä mitään, kuvailee Leskinen.

Ryhmäteatterin Muodonmuutoksessa yksi rakentaa linnunpönttöjä, toinen purkaa niitä.

– Työttömiä siivotaan tilastoista laittamalla heidät kuntouttavaan työtoimintaan, jossa leikitään pupuleikkejä ja liimataan värikkäitä kuvia kartongille. Ei se tietenkään johda mihinkään, sen ainoa tarkoitus on, että näyttäisi siltä, että työttömyys vähenee, ohjaaja jatkaa.

Vesa Vierikon esittämä Keijo Yrjänä Saastamoinen muuttuu syöpäläiseksi.
Vesa Vierikon esittämä Keijo Yrjänä Saastamoinen muuttuu syöpäläiseksi jäätyään työttömäksi.Nella Nuora/Yle

Keskiluokan syöksykierre kaataa yhteiskuntia

Keskiluokan suistuminen köyhyyteen on koko läntisen maailman laajuinen ongelma, analysoi Leskinen. Hänen mielestään Yhdysvalloissa keskiluokka on käytännössä jo täysin tuhoutunut. Hänen on vaikea ymmärtää, miksi Suomessa aina vain ihaillaan Amerikkaa.

– Amerikka on käytännössä banaanivaltio, jossa on muutama rikas paikka ja presidenttinä isotukkainen hullu. Ei se järjestelmä ole tuottanut kovin hyvää. Syy, miksi näin kävi, on nimenomaan eriarvoistuminen. Keskiluokka kurjistui liikaa.

Leskisen mielestä amerikkalaisten tyhmyyden päivittely on kuitenkin hyväosaisten teennäisyyttä. Epätoivoiset ihmiset tarttuvat mihin tahansa oljenkorsiin. Trump lupasi pelastusta.

– Dokumenttielokuvassa #trumpland kaveri toteaa, että jos dobermanni olisi televisiossa luvannut tuoda hiiliteollisuuden takaisin, niin kaikki olisivat äänestäneet sitä dobermannia. Sen kaupungin ihmisillä ei ollut mitään. He asuivat puuhökkeleissä. Se paikka oli kuin Nigeria. Se on todellista Amerikkaa, ei Piilaakso tai Frendit.

Pulkasta putoavien entisten pärjääjien hätä on johtanut seurauksiin myös Suomessa, summaa Leskinen.

– Järjestelmä on pettänyt sen enemmistön, joka muodostaa järjestelmän. Sillä on seurauksia: äärioikeisto nousee, viha eliittiä ja maahanmuuttajia kohtaan nousee. Se on tapahtunut jo. Eikä se ole menossa pois, se on menossa pahempaan suuntaan.

Vesa Vierikko
Vesa Vierikon mielestä sanoma menee perille paremmin huumorilla saatettuna.Nella Nuora / Yle

Todellisuuden katsominen sattuisi silmiin

Tuomiopäivän mielikuvista huolimatta Ryhmäteatteri lähestyy aihettaan huumorilla. Ryhmä itse kuvailee Muodonmuutosta selkärangattomaksi komediaksi.

Synkkyydessä piehtarointi aiheuttaisi Keijoa näyttelevän Vesa Vierikon mielestä katsojissa lähinnä torjuntaa.

– Jos maailman näyttäisi juuri sellaisena kuin se on, niin sellaista olisi vaikea katsoa ja hankala tehdäkin. Elämä on kaikessa traagisuudessaan hyvin koominen, ja kaikkein koomisin on ihminen, omassa viisaudessaan maailman tyhmin olento.

Vierikko katsoo, että taidetta tarvitaan erityisesti tiukkoina aikoina, sekä avaamaan silmiä, että tyynnyttämään ihmisiä.

– Kaikki taiteen lajit, jotka ovat mieltä ylentäviä tai kysymyksiä herättäviä voivat edistää hyvää paljonkin. Ne voivat myös rauhoittaa, mikä tekisi hyvää monelle päättäjällekin. Kannattaisi lopettaa se oman edun tavoitteleminen, miettiä, onko se tarpeen, tyynnyttelee konkarinäyttelijä.

Ryhmäteatteri on 50-vuotisen olemassaolonsa aikana ottanut aika ajoin ärhäkästikin kantaa maailmanmenoon. Vierikko arvelee, että nyt on taas erityisen hedelmällinen hetki yhteiskunnalliselle teatterille.

– Ryhmäteatteri on ollut viime aikoina hyvinkin ajan hermolla. Kun katsoo ympärilleen, niin ei hyvältä näytä. Kommentoitavaa riittää kyllä.

Esa Leskinen
Leskinen astuu uusiin tehtäviin toukokuussa. Kiinnitys Ryhmäteatterissa päättyy huhtikuussa.Nella Nuora/Yle

Haikeat hyvästit teatterille, joka on ollut koti

Viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan se, mitä ja miten Ryhmäteatterissa kommentoidaan, on ollut pitkälti Esa Leskisen harteilla. Leskinen astui alle kolmekymppisenä kaverinsa Mika Myllyahon kanssa Ryhmäteatterin taiteelliseen johtoon saappaisiin. Kun Myllyaho siirtyi seitsemän vuotta sitten Kansallisteatterin kapteeniksi, jäi Leskinen yksin teatteriperheensä pääksi.

Leskisen kaudella ohjelmistossa on ollut monia hänen yhdessä Sami Keski-Vähälän kanssa kirjoittamiaan kantaesityksiä. On tehty klassikoita, kotimaista uutta draamaa ja Suomenlinnan kesäteatterin spektaakkeleita. On pokattu parhaan näytelmän palkinto maailman suurimmilla taidefestivaaleilla Edinburghissa Jatkuvalla kasvulla. On suututettu poliitikkoja Susanna Kuparisen Eduskunta-trilogialla.

Siinä rinnalla Ryhmäteatteri on kamppaillut talousvaikeuksien kanssa ja joutunut luopumaan sekä Pengerkadun näyttämöstä että haaveilemastaan nuorisoensemblesta (siirryt toiseen palveluun). Sittemmin talous on saatu jaloilleen.

Keväällä ympyrä sulkeutuu, kun Leskisestä ja Myllyahosta tulee taas työpari. Esa Leskinen aloittaa toukokuussa Kansallisteatterin pääohjaajana (siirryt toiseen palveluun). Muodonmuutos on hänen viimeinen työnsä Ryhmäteatterissa. Tunnelmiaan Leskinen kuvaa sekä haikeiksi että ristiriitaisiksi; sellaisen miehen tunnelmiksi, joka on jättämässä kotinsa.

– Parisuhteita on tullut ja mennyt, mutta tämä teatteri on pysynyt. Tämä porukka on loistava. Me ollaan tehty niin paljon töitä näiden ihmisten kanssa, että se on pelottavan tehokasta. Asioista ei tarvitse hirveästi edes puhua, koska työtä tehdään niin omaehtoisesti. Totta kai sellaista tulee ikävä.

Rakas talo ei jää tuuliajolle, vaikka Leskinen lähtee. Ohjelmisto on suunniteltu pitkälle vuoteen 2019. Ohjaajiksi on kutsuttu tämän hetken teatterintekijöiden kovinta kärkeä. Leskinen arvelee, että hänen seuraajansa löytyy tästä joukosta.

– Ryhmäteatteri varmasti muuttuu ja toivottavasti hyvään suuntaan. Takuulla on tulossa mielenkiintoisia aikoja. Ohjelmiston suunnittelu kuitenkin takaa sen, että teatteri voi rauhassa etsiä seuraavaa taiteellista johtajaa.

Ryhmäteatterin Muodonmuutos
Syöpäläiset tärvelevät asuntojen arvon, pöyristelee naapurusto Muodonmuutos-näytelmässä.Nella Nuora/Yle

"Tylsä on tylsää"

Ryhmäteatterilla on edessään suuri muutos, mutta suuri se on Esa Leskisellekin.

Leskinen vastaa Kansallisteatterin ohjelmiston suunnittelusta yhdessä Myllyahon ja talon dramaturgien kanssa. Hänen vastuulleen lankeaa myös uuden studio- ja vierailunäyttämön kehittäminen. Tavoitteena on kohottaa taiteellisen tason rimaa, jota on Leskisen mielestä Myllyahon kaudella hivutettu koko ajan ylöspäin.

Ison talon haasteet ovat toista luokkaa kuin vapaan, pienen ensemblen. Kansallisteatteri on Leskiselle useista ohjaajavierailuista tuttu talo ja hän ymmärtää sen haasteet. Etenkin suuri näyttämö on saanut monet teatterintekijät halvaantumaan.

– Iso näyttämö on haaste, koska sinne pitää saada ihmisiä. Sillä teatteri käytännössä pyörii. Todellinen suuri tehtävä on ylläpitää ja nostaa taiteellista laatua. Haluaisin, että Kansallisteatteriin tullessa saa sellaisen tunteen, että tämä ei ole ihan sitä mitä odottaisi. Pitää kehittää uudenlaista estetiikkaa.

Osa asioista säilynee ennallaan myös uusissa ympyröissä. Leskisen omissa teoksissa toistuva ulkopuolisuuden teema on varmasti läsnä myös tulevissa töissä. Hän aikoo jatkossakin kirjoittaa näytelmiä yhdessä Sami Keski-Vähälän kanssa, jonka kanssa on tehnyt töitä vuosikaudet.

Ja jatkossakin Leskinen aikoo tehdä yhteiskunnallista teatteria. Taiteella, erityisesti esittävällä taiteella, jossa jaetaan kokemus yhteisessä tilassa, on hänen mielestään velvollisuus koskettaa ihmisiä.

– Ei taideteos konkreettisesti maailmaa tietenkään muuta, mutta se voi muuttaa ihmisiä, tehdä vaikutuksen, jota jää kantamaan. Taiteen vastuu on koskettaa nimenomaan sillä tavalla, että haluan toimia noin, tai en halua toimia näin. Se vanha totuus, että älä kysy kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle, pätee. Taiteen pitää muistuttaa, että ihmisyys on yhteinen.

Ensimmäinen ohjaustyö Kansallisteatterissa on lyöty lukkoon, sen jälkeen tulevaisuus on tuntematon. Se tuntuu Leskisestä ihan hyvältä juuri nyt.

– Ei mulla ole kuin yksi sääntö teatterin tekemisessä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Se on, että älä ole tylsä. Älä ole tylsä, koska tylsä on tylsää.

Muodonmuutoksen ensi-ilta perjantaina 17.11.