Muutkin osaavat kuin Mugabe – vapaustaistelijat takertuivat valtaan

Moni mustan Afrikan johtaja aloitti aikanaan uransa kansallisissa vapautusliikkeissä. Valtion johtajina he ovat hanakasti olleet pidentämässä valtakausiaan yli perustuslain määrittämien rajojen.

Robert Mugabe
Robert Mugabe ja vaimo Grace.
Zimbabwen presidentti Robert Mugabe ja vaimo Grace 26. elokuuta 2017.aaron Ufumeli / AOP

Vähempikin johtaa väärinkäytöksiin kuin valtaan linnoittautuminen yli 37 vuodeksi. Näin kävi Zimbabwen Robert Mugabelle.

Maansa rappiolle ajanut Robert Mugabe on yksi maailman pisimpään hallinneita päämiehiä.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tällaiset kymmeniä vuosia kestäneet valtionjohtajuudet (siirryt toiseen palveluun) eivät ole mitenkään harvinaisia.

Sissitaistelijoista valtioiden johtajiksi

Valtaan takertumisen taustalla on mustan Afrikan maiden itsenäisyysaalto 1960-luvun tienoilla. Kansallisten vapautusliikkeiden sisseistä tuli valtionjohtajia – ja nämä sissit oppivat keskittämään itselleen valtaa. He katsoivat, että kansallinen identiteetti ja oma poliittinen kohtalo ovat oikeastaan yksi ja sama asia.

Nykypäivän näkökulmasta erityisen korvaamattomina ovat itseään onnistuneet pitämään neljä johtajaa, jotka ovat olleet vallassa yli kolme vuosikymmentä.

Robert Mugabe Zimbabwe
Presidentti Robert Mugabe piti puhetta Hararessa marraskuun alussa 2017.AOP

Mugaben lisäksi heitä ovat Päiväntasaajan Guinean Teodoro Obiang Nguema Mbasogo, Kamerunin Paul Biya sekä Ugandan Yoweri Museveni. Näistä valtionpäämiehistä ainoastaan Ugandan presidentin sanotaan onnistuneen yhteiskuntansa kehittämisessä – tosin miinuksena hänellä on sekaantuminen naapurimaan, Kongon demokraattisen tasavallan veriseen sisällissotaan.

Mobutu oli ääriesimerkki korruptiosta

Afrikkalaisille valtaan takertujille on yhteistä, että heidän maidensa talous ei ole juuri kehittynyt, sotilaallisia konflikteja on riittänyt ja demokratiaa ei ole tai siinä on pahoja puutteita.

Mubutu Sese Seko
Mobutu Sese Seko.AOP

Esimerkin pitkän valtakauden mädännäisyydestä tarjoaa Mobutu Sese Sekon johtajuus Kongon demokraattisessa tasavallassa (vanhalta nimeltään Zairessa) runsaan 32 vuoden aikana, 60-luvun puolivälistä vuoteen 1997.

Mobutu romahdutti luonnonvaroiltaan rikkaan maan talouden ajamalla ulkomaiset yhtiöt maasta. Lahjonta ja osaamaton hallinto viimeistelivät rappiotilan.

Toinen esimerkki pitkästä valtakaudesta on Sudanin Omar al-Bashir. Hän nousi valtaan sotilaskaappauksella 1989. Hän kumosi perustuslain, hajotti parlamentin ja pitää edelleen maata diktaattorin otteessa.

Omar al-Bashir.
Omar al-BashirJamal Nashrallah / AOP

Bashirin valtakaudella on maassa käyty katkera sisällissota, joka lopulta johti uuden valtion, Etelä-Sudanin syntyyn 2011. Bashiria vastaan on nostettu syyte Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, syytekohtina sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan.

Ihmisoikeuksien loukkauksia, poliisiväkivaltaa

Maissa, joissa johtajat ovat takertuneet vuosikymmeniksi valtaan, ihmisoikeuksien loukkaukset ovat yleisiä. Toisinajattelijoiden pidätykset ja ilmaisunvapauden rajoittaminen ovat usein käytäntönä, samoin poliisiväkivalta.

Tällaiset väärinkäytökset ovat tyypillisiä myös Zimbabwessa. Mugaben valtakautta leimaavat laajamittainen korruptio, ihmisoikeusloukkaukset, poliittisten vastustajien ahdistelu sekä valkoisiin kansalaisiin kohdistunut sorto.

Zimbabwen presidentti Robert Mugabe tarkastamassa kunniakomppaniaa.
Zimbabwen tuolloinen presidentti Robert Mugabe tarkasti kunniakomppaniaa 25.elokuuta 2017.Aaron Ufumeli / EPA

Itse asiassa Mugabe on hyvin ristiriitainen hahmo. 1970- ja 80-luvuilla häntä arvostettiin vapaustaistelijana, joka luotsasi maansa brittiperäisestä kolonialismista mustien valtaan.

Mugabe aloitti kommunistina

Robert Mugabe nousi Zimbabwen johtoon 1980, maan siirryttyä valkoisesta vallasta enemmistökomentoon. Ensin hän toimi pääministerinä, sitten presidenttinä.

Vankilassa pitkään istunut Mugabe piti itseään valkoisen vallan aikana marxisti-leninistinä eli oikeaoppisena kommunistina. Suhteet olivat toimivat etenkin Kiinaan ja sieltä hänen sissiliikkeensä sai parhaiten aseitakin.

Mutta jo vuosikymmeniä hänen hallintoaan on pidetty kehnona. Talous on ajautunut romahdustilaan.

Valtakausien määrän rajoituksia peruttu

Useissa mustan Afrikan maissa johtajat luovat pitkiä valtakausia "perustuslaillisilla vallankaappauksilla". Valtionpäämiehet poistavat valtakausien määrän rajoituksia perustuslakia muuttamalla.

Sam Nujoma
Sam Nujoma.Pius Utomi Ekpei / AOP

Vuosituhannen vaihteen jälkeen ainakin 17 alueen johtajaa on jäänyt tai yrittänyt jäädä valtaan tällaisilla kikoilla. Namibian ensimmäinen presidentti Sam Nujoma, vapaustaistelija hänkin, halusi kolmannen kauden 1999. Tämä mahdollistettiin perustuslain muutoksella.

Presidentin toimikausien määrän rajoituksia poistettiin myös Togossa 2002 ja Gabonissa 2003. Itsevaltaisten johtajien kausien muuttelusta tuli mantereella suorastaan käytäntö ja perustuslakia yritettiin tohtoroida muunmuassa Angolassa, Burkina Fasossa, Kamerunissa, Tshadissa, Päiväntasaajan Guineassa sekä Guineassa, Nigerissä, Kongon tasavallassa, Ugandassa, Burundissa ja Ruandassa.

Ruanda yksinvaltaisella tiellä

Kansanmurhan 90-luvulla raastamassa Ruandassa kehitys on mennyt epädemokraattiseen suuntaan (siirryt toiseen palveluun). Paul Kagame, joka on ollut presidenttinä vuodesta 2000, pyrkii taas uudelle kaudelle. Perustuslakia muutettiin kansanäänestyksellä, ja sen nojalla Kagame voi laillisesti hallita vuoteen 2034 asti.

Roikkuminen vallassa on Afrikassa usein hyvin raadollista: kyse on rahasta, huomattavistakin omaisuuksista. Vallassa ollessa ehtii kähmiä korruptiolla rikkauksia omille tileilleen – eikä eläkkeellä olo olisi välttämättä edes turvallista. Yhteiskunnat ovat usein epävakaita ja uusista vallanpitäjistä ei voi mennä takuuseen.

Zimbabve Harare katukuvaa.
Harare, Zimbabwen pääkaupunki.AOP

On myös tapauksia, jolloin valtakausien pitkittäminen ei ole onnistunut (siirryt toiseen palveluun). Näin kävi Sambiassa 2001 ja Malawissa 2003, missä molemmissa oppositio ja aktivistiryhmät ryhtyivät vastarintaan. Samoin vanhojen johtajien jatkoaika estyi Nigeriassa 2006 ja Senegalissa 2012.

Valtaan takertumista vaikea torjua

Afrikan unioni AU ei ole löytänyt vallassa roikkumista vastaan juuri muita keinoja kuin suositukset. YK ja Euroopan unioni ovat sen sijaan saaneet aikaan pakotteita, jos vapaiden vaalien pito tai vallanvaihto on estetty. Kohteina ovat olleet muunmuassa Zimbabwe, Kongon demokraattinen tasavalta ja Burundi.

Barak Obama ja Dlamini-Zuma
Barak Obama ja Dlamini-Zuma kättelevät Afrikan Unionin kokouksessa Addis Abebassa Etiopiassa.AOP

Trumpin hallinnolla ei ole vielä linjaa tällaisiin väärinkäytöksiin tai perustuslain venyttämiseen. Sen sijaan Obaman hallinto käytti pakotteita muunmuassa Mugaben Zimbabwea vastaan.

Mugaben liki neljäkymmentä vuotta kestänyt valtakausi lopulta päättyi armeijan vallankaappaukseen. Ehkä tarkoitus oli estää se, että 93-vuotias johtaja olisi siirtänyt vallan nuorelle vaimolleen Grace Mugabelle.

Armeija on luvannut palata normaaliin heti, kun "rikollisiin keinoihin turvautuneet eivät enää uhkaa yhteiskuntarauhaa" (siirryt toiseen palveluun). Välillä asevoimilla on ollut Afrikassakin tapana luovuttaa valta siviileille, välillä pitää se itsellään.

Kuuntele tästä Ylen radio-ohjelmasarja 12 Diktaattoria.

Lue lisää Zimbabwesta:

Analyysi: Itsevaltaista vanhusta sysätään syrjään – Seuraako Mugabea sotilasjuntta, himoshoppaaja vai Lacoste-krokotiili?

Zimbabwessa asuva suomalainen: Tilanne on suurelta osin rauhallinen