Tutkija: Eurooppa ei ole sotilaallisesti uskottava vielä ainakaan 10 vuoteen

Venäjä on palannut lännen uhkakuvaksi, mutta joukot on koulutettu Afganistanin sotaan.

aseelliset konfliktit
sotilaan patsas
Venäläiset "vihreät miehet" saivat eurooppalaiset muuttamaan puolustusajatteluaan perinteiseen suuntaan. Venäläinen sotilas ikuistettuna patsaaseen Venäjän miehittämällä Krimillä. Artur Shvartz / EPA

Euroopalla ei ole uskottavaa puolustuskykyä laajamittaista sotilaallista hyökkäystä vastaan. Menee vähintään kymmenen vuotta, ennen kuin sellainen saadaan, vaikka luvatut lisäykset puolustusmenoihin tehtäisiinkin. Näin sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Jyri Raitasalo.

– Siihen asti Euroopan puolustus on Yhdysvaltain varassa.

Raitasalo puhui torstaina Suomen sotatieteellisen seuran esitelmätilaisuudessa, joka käsitteli sotaa tulevaisuudessa.

Länsimaat pienensivät kylmän sodan jälkeen asevoimiaan. Armeijat koulutettiin ja niitä käytettiin kriisinhallintaan ja terrorismin vastaiseen sotaan. Perinteinen laajamittainen sota ja alueen puolustaminen jäivät vähälle huomiolle, koska ajateltiin, ettei sellaista sotaa tule.

Kunnes tuli kevät 2014 ja Venäjän hyökkäys Krimille ja Itä-Ukrainaan.

Vanhat taidot hukassa

Nyt Natossa ollaan taas palaamassa alueen puolustamiseen ja laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan. Mutta edes Yhdysvaltain joukot eivät välttämättä hallitse sitä.

– Amerikkalainen prikaati ei osaa torjua mekanisoitua hyökkäystä, koska sitä ei ole koulutettu siihen, sanoo Raitasalo. Mekanisoitu hyökkäys tarkoittaa panssarivaunujen ja muiden panssariajoneuvojen tukemaa maavoimien hyökkäystä.

Yhdysvaltain joukot ovat oppineet Afganistanin ja Irakin tapaisiin sotiin, missä taistellaan sissejä ja kapinallisia vastaan. Joukkoja koulutetaan uudelleen, mutta siihen menee aikaa.

– Sillä, mitä on tehty 25 vuotta, mennään myös seuraavat 10 vuotta. Muutokset sotavoimissa ovat hitaita.

panssari ruohikossa
Kanadan armeijan panssariajoneuvo Latviassa. Nato on tuonut Baltian maihin joukkoja, mutta ne ovat olemassa olevien voimien siirtelyä, eivät uusia voimia.Valda Kalnina / EPA

Euroopan mailla vaikeuksia

Sotilasliitto Nato, jonka jäseniä useimmat eurooppalaiset maat ovat, päätti 2014 Walesin huippukokouksessa, että sen jäsenet nostavat puolustusmenonsa kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Syynä oli Venäjän toiminta Ukrainassa.

Vaikka puolustusmenoja nostettaisiinkin niin kuin on luvattu, menisi aikaa ennen kuin materiaalinen valmius, siis kaluston ja aseistuksen määrä, saadaan hyvälle tasolle, muistuttaa Raitasalo.

– Viimeiset 20 vuotta raha on mennyt paljolti palkkoihin, koska armeijoista on tehty ammattiarmeijoita. Tämän seurauksena materiaalihankinnat ovat olleet liian pieniä.

Eikä jatkokaan ole välttämättä itsestään selvä. Esimerkiksi Saksa ei ole käytännössä tehnyt päätöksiä asevoimiensa vahvistamisesta. Se on luvannut nostaa puolustusmenonsa kahteen prosenttiin, mutta saksalaisen keskustelun perusteella monet epäilevät, pitääkö lupaus.

– Britannian puolustus on suurissa vaikeuksissa, koska erohanke EU:sta on pudottanut punnan arvoa, sanoo Raitasalo.

Britannialla on meneillään hyvin kalliita hankintoja, kaksi lentotukialusta ja sukellusveneitä esimerkiksi. Maavoimien menoja joudutaan karsimaan.

brittien lentotukialus
Kalliit asehankinnat ja punnan heikkeneminen ovat ajaneet Britannian puolustuksen vaikeuksiin. Kuvassa upouusi lentotukialus HMS Queen Elizabeth.Gerry Penny / EPA

Puola mallioppilaana

Keskisuurista eurooppalaisista maista vain Puola on vahvistanut tuntuvasti puolustusvoimiaan ja aseistustaan. Se on myös rakentanut aluepuolustustaan. Puola siis valmistautuu torjumaan laajamittaista hyökkäystä ja puolustamaan aluettaan.

Myös Baltian maat, Liettua ja Viro varsinkin, ovat ottaneet alueensa puolustamisen tosissaan ja kasvattaneet puolustusvoimiaan. Mutta ne ovat silti pieniä, koska maat ovat pieniä.

Puolan ja Baltian maiden päätöksiin on vaikuttanut se, että Venäjä tehostaa jatkuvasti omia asevoimiaan ja Ukrainassa osoittanut, että se myös saattaa käyttää niitä.

– En tosin usko, että Venäjä haluaa aloittaa isoa sotaa Euroopassa, sanoo Raitasalo.

Suomi seuraa Ukrainan sotaa

Suomi ei kylmän sodan jälkeen ajanut alas puolustustaan ja keskittynyt kriisinhallintaan, vaan alueen puolustaminen on pidetty puolustusvoimien tehtävänä koko ajan.

Mutta Ukrainan kevät 2014 oli ilkeä yllätys myös Suomelle.

Sen jälkeen on perustettu nopeasti liikkeelle saatavia maavoimien valmiusjoukkoja ja muutettu lakeja niin, että reserviläiset voidaan komentaa heti palvelukseen. Sodan ajan joukkojen vahvuutta nostetaan.

Suomen asevoimat seuraa tarkasti, miten Venäjän käy sotaa Ukrainassa ja Syyriassa.

– Venäjä kierrättää Syyriassa joukkoja saamassa sotakokemusta ja testaa uusia aseitaan, sanoi everstiluutnantti Tuukka Elonheimo Pääesikunnasta.

Venäläinen SU-27-hävittäjä.
Suomen ilmavoimat tunnisti venäläisen Su-27-hävittäjän Porvoon edustalla lokakuussa 2016. Puolustusvoimat

Venäjän laadullinen kehitys

Venäjän asevoimien ja aseistuksen uudistaminen ei sinänsä ole tullut yllätyksenä. Se on ollut monen vuoden projekti.

– Suomenlahden yllä näkyy ero. Venäläiset koneet liikkuvat suurempina muodostelmina, ne ovat uutta kalustoa, ja aseet ovat esillä, sanoo ilmavoimataustainen Elonheimo.

Lähialueille on tullut myös paljon pidemmälle kantavia ja tarkempia ohjuksia. Periaatteessa ne voivat yltää mihin tahansa Suomeen. Ballistisia ohjuksia kuten Iskandereita Suomi ei pysty torjumaan, mutta niiden vaikutusta on mahdollista vähentää.

– Harhautus, naamiointi, valelaitteet, häirintä, paikanvaihto, luettelee everstiluutnantti Elonheimo puolustusvoimien kehittämiä vastakeinoja.

Lue aiheesta lisääTrumpin ja Putinin motti – Eurooppa on pakotettu ajattelemaan mantereen puolustus uudelleen

Juttua täsmennetty 17.11. klo 12.40. Muutettu alkuperäistekstin kappale "Raitasalo myöntää, että parin vuoden ajan rahaa on lisätty, mutta suurin osa lisäyksestä menee palkkakuluihin, koska armeijat ovat ammattiarmeijoita. Kalustoa ei ole juurikaan tilattu lisää." kuulumaan seuraavasti "Vaikka puolustusmenoja nostettaisiinkin niin kuin on luvattu, menisi aikaa ennen kuin materiaalinen valmius, siis kaluston ja aseistuksen määrä, saadaan hyvälle tasolle, muistuttaa Raitasalo. – Viimeiset 20 vuotta raha on mennyt paljolti palkkoihin, koska armeijoista on tehty ammattiarmeijoita. Tämän seurauksena materiaalihankinnat ovat olleet liian pieniä."