Terveysteknologian professori: "Tuhlaamme paljon energiaa ja fiksujen ihmisten työtä lyhytjännitteisiin hankkeisiin"

Useimmat terveysteknologian tutkimushankkeet eivät johda mihinkään, sillä hyvänkin ratkaisun hyödyntäminen pysähtyy, kun tutkimushanke ei saa jatkorahoitusta ja saavutetut näytöt ovat puutteelliset.

innovaatiot
Magneettikuvaus.
Kalevi Rytkölä / Yle

Aivan liian moni lupaava projekti lopahtaa liian aikaisin, sanoo Aalto-yliopiston terveysteknologian professori Raimo Sepponen. Usein hyvätkin projektit kaatuvat siihen, kun rahoituskausi lopahtaa.

– Me tuhlaamme paljon energiaa ja fiksujen ihmisten työtä lyhytjännitteisiin hankkeisiin, erilaisten hankkeiden ja verkostojen kokoamiseen, jotka on tarkoitettu vain lyhytjänteisen rahoituksen saamiseen ja sen jälkeen saatu tulos jää hyödyntämättä, professori Sepponen sanoo.

Sijoittajat eivät ole kiinnostuneita ideasta, vaan ratkaisusta. Tarvitaan kuitenkin rahoitusta, jotta hyvin alkaneista tutkimusprojekteista päästään toimivaan tuotteeseen. Tähän voisivat tuoda ratkaisun HUSin VR laboratorion kaltaiset yksiköt.

Sepponen pitää esimerkiksi älylaastareita kehittävää Suomen Akatemian rahoittamaa VTT:n tutkimusprojektia lupaavana, vaikka haavanhoitoa kehittää maailmalla moni muukin.

Me tuhlaamme paljon energiaa ja fiksujen ihmisten työtä lyhytjännitteisiin hankkeisiin.

Raimo Sepponen, terveysteknologian professori, Aalto-yliopisto

Samalla hän muistuttaa siitä, että aivan liian moni vastaava projekti lopahtaa rahoituskauden päättyessä. VTT:n hanke on sinänsä poikkeuksellinen, koska Suomen Akatemian ei katso terveysteknologian kehittämisen kuuluvan tieteelliseen tutkimukseen.

Sepponen muistuttaa, että liian usein käy niin, että kun pitäisi ponnistaa markkinoille, tuotetta ei olekaan vielä testattu oikeissa olosuhteissa ja tarvittavat referenssit uupuvat. Älylaastarikin saattaa jäädä ikuisiksi ajoiksi pöytälaatikkoon.

Raimo Sepponen toimi aikanaan Instrumentariumissa ja oli luomassa menestyksekästä magneettikuvauslaitteistoa. Sen läpimurto vei yli vuosikymmenen. Suomessa on nytkin hänen mukaansa lupaavia terveysteknologiayritysten alkuja olemassa.

Biohakkerointi eli ihmisen oman terveytensä tarkkailu jonkin sovelluksen avulla voisi olla ala, jolle kannattaisi suunnata tutkimuspanoksia. Esimerkiksi ikääntyville ihmiselle kehitettävä pieni sydänimplantti, joka ilmaisisi eteisvärinän, olisi hyvin tarpeellinen keksintö. Sillä voitaisiin Raimo Sepposen mukaan havaita eteisvärinä, joka on aivoinfarktin iso riskitekijä.

Huipputeknologia pääsääntöisesti ostetaan Suomeen maailmalta ja sen avulla voidaan täällä kehittää uusia ratkaisuja ja palveluita. Suomalainen osaaminen lähtee siitä, että osataan määritellä ongelma hyvin ja löytää siihen ratkaisu.

Tuontiteknologiaa mutta innovaatiot Suomesta

Suomalaiset ovat taitavia jalostamaan teknologiaa. Hyviä esimerkkejä ovat maailmalla menestyneet tuotteet, kuten hampaiden kuvaukseen kehitetty ortopantomografia ja leikkausten anestesiologiaratkaisut.

Näissä innovaatioissa on professori Raimo Sepposen mukaan tehty ratkaisuja, joiden perusteella molemmat ovat maailman johtavia tällä hetkellä. Sama pystytään hänen mukaansa toistamaan muillakin alueilla.

– Sitä panostusta, joka vaaditaan vastaavaan läpivientiin, meillä ei ole. Se ei ole ongelma, että ostamme teknologiaa ulkomailta, vaan se, ettemme pysty käyttämään riittävästi omaa osaamistamme ratkaisujen tekemiseen, Sepponen kiteyttää.

Ratkaisu löytyisi kehitys- ja tutkimushankkeiden keston pidentämisestä ainakin viisivuotisiksi. Kolmen vuoden kohdalla olisi välitarkastus, jolloin päätettäisiin, onko hankkeesta luvassa käyttökelpoisia tuloksia. Tällä hetkellä tutkimusrahoitusta saa yleensä pariksi vuodeksi ja sekin on tavoitteisiin nähden liian pieni.

Emme ole kehityksen kärjessä

Suomi ei Sepposen mukaan ole pysynyt kehityksen kelkassa vaan taantuu. Terveydenhuollon kustannukset nousevat koko ajan. Siksi nyt olisi mahdollisuus keksiä isojakin ratkaisuja, joilla ihmisten terveyteen voidaan vaikuttaa.

Sepposen mukaan Suomessa on hyviä terveysteknologian keskittymiä pääkaupunkiseudulla ja muualla maassa. Niissä voitaisiin luoda yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja sairaaloiden yhteistyöllä toimivia kehittämisympäristöjä.

Nyt tutkimusta ja korkeakouluja johdetaan Sepposen mukaan excel-taulukoilla, jolloin luovuus ei pääse esiin.

Teknologian ja innovaatioiden kehitystä ei voi mitata aina tarkoilla luvuilla, jotka kauniisti piirtyvät taulukoihin.

Lue myös:

Terveysteknologia on vientihitti – Suomalaisfirmoilla kotikutoinen ongelma