Peruspalveluministeri: Laitoshoidon ja kotihoidon välille tarvitaan uudenlaisia hoitomuotoja

Peruspalveluministeri myöntää, etteivät palvelut ole yhdenvertaisia ja omaisten huoli läheisten pärjäämisestä kotona ymmärrettävää.

vanhustenhuolto
Rollaattori
Jouni Immonen / Yle

Yle kertoi tänään vanhoista vanhimpien hoivasta Suomessa. Ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevien yli 85-vuotiaiden suomalaisten määrä kasvaa tulevaisuudessa. Osa vanhuustutkijoista on huolissaan siitä, jäävätkö vanhimmat suomalaiset ilman riittävää tukea ja turvaa.

Peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk.) mukaan pitkäikäisyys ja vanhuuden siirtyminen yhä korkeampaan ikään ovat sote-uudistuksen keskeisimpiä motiiveja. Hän vastaa neljään kysymykseen vanhustenhoidosta tulevaisuudessa.

Ympärivuorokautista hoivaa tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän, vaikka kotihoitoa parannettaisiinkin. Oletteko samaa mieltä?

Kyllä ja en. Elämme nyt murrosvaihetta, joka ilmenee kolmella tavalla.

Ensimmäinen on uuden väestöryhmän muodostuminen ja yhä pidempään eläminen. Käsite vanhuuden määritelmästä muuttuu. Nyt viimeistään pitää ymmärtää, etteivät eläkeläisyys ja vanhuus ole synonyymeja.

Niin sanottu vanhuus tulee useimmille vasta siinä vaiheessa, kun ikä alkaa kahdeksikolla tai yhdeksiköllä. Työelämän ja sen väliin jää aktiivista ja hyvää elämää jopa kolme vuosikymmentä, ja meidän on tärkeää pitää huoli, että tämä väestöryhmä pysyy hyväkuntoisena ja heidän panostaan yhteiskunnassa voidaan hyödyntää.

Toinen asia on se, että olemme kansallisesti sitoutuneet siihen, että suuntaus on laitoksista kotiin. Tähän ovat sitoutuneet kaikki puolueet ja yhteiskunnalliset toimijat.

Kolmas muuttuja on hoidon kasvava tarve ja pienenevä työssäolevien ikäluokka, ja sitä kautta rahojen väheneminen tässä järjestelmässä. Kun tämä kokonaisuus tapahtuu yhtäaikaisesti, se ei ole yksinkertainen asia.

Tarvitaan uusia hoitotapoja yksin kotona pärjäämiseen ja raskaan tehostetun palveluasumisen väliin.

Esimerkiksi ikäihmisten perhehoidon kehittäminen on tärkeä toimintamuoto, joka voi olla ratkaisu joillekin ryhmille tilanteessa, jossa ei enää pärjää yksin kotona, mutta tehostettu palveluasuminen - ympärivuorokautinen sote-hoiva - on liiankin raskas ratkaisu.

Pitääkö tähän ympärivuorokautiseen hoitoon laittaa tulevaisuudessa enemmän rahaa?

Kyllä, jos meillä on kansalaisia, jotka kertakaikkisesti eivät pärjää kotona, emmekä onnistu kehittämään kotihoitoa sellaiseksi, että se tuntuu kansalaisista turvalliselta. Eihän meillä silloin ole vaihtoehtoa, koska olemme luvanneet hyvinvointiyhteiskuntana kaikille turvallisen vanhuuden.

Mutta minusta me emme ole vielä ihan kaikkia kortteja katsoneet sen osalta, miten kotihoitoa ja näitä “välimallin” hoitomuotoja voidaan vielä kehittää.

Vanhuustutkija ja professori Marja Jylhä sanoo, että tätä “vanhuksen on parempi olla kotona” -retoriikkaa käytetään välineenä, jolla puhutaan pois se, ettei hoitoa ole tarpeeksi saatavilla. Mitä vastaat tähän kritiikkiin?

Joudun yhtymään Marja Jylhän arvioon siltä osin, että tiedän, että on tilanteita, joissa omaiset ovat äärimmäisen huolissaan iäkkään läheisensä kotona pärjäämisestä, kun paikkaa ympärivuorokautisesta hoitopaikassa ei pystytä kunnassa nopeasti järjestämään. Kyllä ongelma on todellinen näiden paikkojen osalta.

Mutta haluan myös kysyä, millaista ja miten raskaasti mitoitettua ympärivuorokautinen hoito on. Siihen meidän pitää löytää myös välimaaston ratkaisuja.

Sen järjestelmästämme ehkä syntyvän mielikuvan haluaisin kuitenkin torjua, ettei laitospaikkaa enää saisi, tai että laitoshoitoon ei kuuluisi enää kukaan. Jatkossakin me tarvitsemme ympärivuorokautista hoitoa ja hoivaa.

Mikä on tällä hetkellä vanhustenhoidossa suurin ongelma, johon ensisijaisesti pitäisi löytää ratkaisu?

Varmaan se, miten kotihoidon ensisijaisuus toteutuisi aidosti niin, että sekä läheiset että vanhus itse kokevat sen turvalliseksi.

Pysyn edelleen siinä yhteisesti valitussa poliittisessa linjassa, että kotihoito on ensisijainen vaihtoehto. Kysymys on siitä, millaista se kotihoito on ja miten turvaa tuottavaa se on.

Siinä mielessä hallituksen kärkihanke lähtee ihan oikeista asioista. Elämme murrosvaiheessa ja kotihoidossa on hirvittävästi vielä parannettavaa. Ja pidän huonona sitä, etteivät kunnat ole siirtäneet laitoshoidosta vapautuvia resursseja kotihoitoon.