Jeanne d'Arc oli oman aikansa megajulkkis ja oikeusmurhan uhri – nyt hänen dramaattiset kuulustelunsa on käännetty suomeksi

Jeanne d'Arcin kohtalo on maailmanhistorian tunnetuimpia oikeusmurhia.

Jeanne d’Arc
Maria Falconetti, Carl Dreyerin ohjaamassa elokuvassa Jean d'Arc, vuodelta 1928.
Maria Falconetti Carl Dreyerin ohjaamassa elokuvassa Jeanne d'Arcin kärsimys (1928).

Rouenin kuninkaanlinnan kappelissa alkoi helmikuisena keskiviikkoaamuna vuonna 1431 varsin erikoislaatuinen oikeudenkäynti. Sen keskushahmona oli 19-vuotias Jeanne d'Arc, jota syytettiin kerettiläisyydestä ja noituudesta.

Luku- ja kirjoitustaidottomasta, miesten vaatteisiin pukeutuneesta Jeanne D'Arcista oli hieman aiemmin tullut merkittävä poliittinen tekijä: jumalalliseen johdatukseen uskova mystinen ihmenainen oli johtanut ranskalaiset taisteluun ja vapauttanut Orléansin kaupungin englantilaisten ikeestä.

D'Arc oli myös pohjustanut kuningas Kaarle VII:n tien Ranskan kuninkaaksi, mutta nyt hallitsija halusi päästä entisestä sankarittarestaan eroon. Polittisen vehkeilyn vanavedessä Orléansin neitsyestä oli ehkä tullut liian voimakas ja suosittu, ehkä arvaamatonkin hahmo.

Vuonna 1430 d'Arc oli jäänyt pohjois-Ranskassa taisteluiden melskeissä Englannin liittolaisten burgundilaisten vangiksi, jotka olivat sitemmin myyneet hänet englantilaisille. Kaarle VII ei tehnyt elettäkään d'Arcin vapauttamiseksi, ja nuoren naisen tulevaisuus näytti jo tässä vaiheessa synkältä.

Jeanne d’Arc kuvattuna noin vuonna 1485 valmistuneessa maalauksessa. Tekijä tuntematon.
Jeanne d’Arc kuvattuna noin vuonna 1485 valmistuneessa maalauksessa. Tekijä tuntematon.

Politiikkaa uskonnon varjolla

Jean d'Arc ja hänen kohtalonsa ovat kiehtoneet niin tutkijoita, taiteilijoitakin kuin poliitiikojakin vuosisatojen ajan. Nyt hänen oikeudenkäyntinsä pöytäkirjat on ensimmäisen kerran käännetty suomeksi Matti Norrin, Jyrki Knuutilan ja Jukka Kekkosen Polttoroviolta pyhimykseksi - Jeanne d' Arcin oikeusmurha -kirjassa.

– Sokrates, Jeesus ja Jeanne d'Arc, Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen luettelee.

– Maailmanhistoriasta löytyy joukko suuria oikeudenkäyntejä, joita pidetään yleisesti oikeusmurhina. Jeanne d'Arcin kohdalla oikeusmurhaa voi perustella sillä, että tiettyyn lopputulokseen pyrittiin todisteista riippumatta ja hinnalla millä hyvänsä.

Kekkosen mukaan d'Arcin oikeudenkäynnillä oli valtapoliittiset tavoitteet, jotka puettiin uskonnollisen argumentaation kaapuun. Pääsyyte tuli kerettiläisyydestä eli harhaoppisuudesta, vaikka taustalla vaikuttivat aivan muut teemat.

– Tässä tapauksessa kyse oli vallasta ja vallan pysyvyyden turvaamisesta. Varsinaisessa oikeudenkäynnissä keskeisessä asemassa olivat kuitenkin uskonnollinen oikeaoppisuus ja uskonnollisten sääntöjen noudattaminen.

Jean d'Arc Johanna von Orleans, (JEANNE D ARC) Ranska 1999, ohjaus: Luc Besson, pääosassa MILLA JOVOVICH
Luc Bessonin Jeanne d'Arc (1999), pääosassa Milla Jovovich.AOP

"Haluaisitko olla mies?"

Oikeudenkäyntipöytäkirjoissa kuulustelijat tivaavat useaan otteeseen, miksi d'Arc pukeutuu mieheksi. Häneltä tiedustellaan myös, haluaisiko hän olla mies. "En ottanut tätä pukua, enkä tee mitään muutoin kuin Herramme ja enkeleiden käskystä", d'Arc vastaa.

1400-luku oli katolisen kirkon valta-aikaa ja julkiselle käyttäytymiselle oli tiukat normit, mutta Jukka Kekkosen mukaan myös pukeutumisasian nostaminen esille näin suuressä mittakaavassa oli tarkoituksellista.

– Jeanne d'Arcia ei yksinkertaisesti saatu kiinni minkäänlaisesta opillisesta harharetkestä tai dogmien vastaisesta uskonnollisesta puheesta. Siksi oikeudenkäyntiä johdatettiin tällaisille alueille. Pääasia oli, että tuomio saatiin aikaiseksi.

D'Arcia kuulusteltiin viisitoista kertaa kolmen viikon aikana, ja osa kuulusteluista oli julkisia. Tähänkin oli syynsä – Jeanne d'Arc oli oman aikansa megajulkkis, joka tiedettiin ja jota myös ihailtiin ympäri Eurooppaa.

– D'Arc oli sen verran tunnettu henkilö, ettei oikeusprosessia voinut tuosta vain hoitaa jossakin salaisessa kammiossa. Ainoa vaihtoehto oli pyrkiä tällaiseen näennäisesti sääntöjen mukaiseen neutraaliin ja objektiiviseen oikeudenkäyntiin

Julkisuuteen oli myös muita syitä.

– Tällaisilla oikeudenkäynneillä on aina ollut ulospäin suuntautuva ja tulevaisuuteen viittaava tarkoitus. Yksi syy oli pelotella muita ihmisiä, ja näin ehkäistä vallanpitäjien kannalta harmillista käyttäytymistä, oli sitten kyse puhtaasta uskonopista tai protestista vallitsevia olosuhteita vastaan. Ihmisille näytettiin, että kannattaa pysyä ruodussa.

Julkisuudella tahdottiin myös pönkittää oikeudenkäynnin merkittävyyttä.

– Haluttiin ihmisten huomaavan, että kyse oli tärkeästä tapahtumasta, koska siihen osallistui niin paljon erilaisia kirkonmiehiä ja lakimiehiä.

Jossakin vaiheessa d'Arcia aiottiin myös kiduttaa, mutta näin pitkälle kuulusteluissa ei kuitenkaan päädytty.

– Käytännössä koko kidutus oli hyvin monimutkainen ja -vaiheinen prosessi, eikä sitä ryhdytty tekemään tuosta vain. Uskoisin myös, että Jeanne d'Arc tiesi, millaista voimaa ja ja väkivaltaa häneen voidaan kohdistaa, jos hän käyttäytyy tietyllä tavalla, Jukka Kekkonen toteaa.

Carl Dreyererin ohjaama elokuva The Passion of Joan of Arc vuodelta 1928, elokuvajuliste.
Carl Dreyerin Jeanne d'Arcin kärsimyksen elokuvajuliste. AOP

Näkyjen vallassa

Oikeudenkäyntipöytäkirjoissa käsitellään myös perusteellisesti ja moneen kertaan Jeanne d'Arcin kokemia ääniä ja näkyjä. D'Arc kuuli ensimmäisen kerran jumalallisen Äänen 13-vuotiaana. Hänelle ilmestyivät ja antoivat ohjeita Pyhä Katariina, Pyhä Margareeta sekä enkelit Mikael ja Gabriel.

Ääni oli myös opastanut d'Arcia toimimaan ja sanonut tälle: "Mene Ranskaan! Mene ja murra Orléansin kaupungin piiritys!"

Oikeudenkäynnin aikana d'Arcia muun muassa pyydetään kuvaamaan pyhimysten ja enkelten ulkonäköä. Arkkienkeli Mikaelin ulkonäköä d'Arc kuvailee "kunnon mieheksi". Naispuoliset pyhimykset hän oli nähnyt "aina samanmuotoisina, päät rikkaasti kruunattuina".

Häneltä kysytään myös, vihaavatko Pyhä Katariina ja Pyhä Margareeta englantilaisia ja tietäisikö hän, jos paholainen muuttaisi itsensä enkelin näköiseksi.

– Meidän aikakaudeltamme tarkastellen tällaiset kysymykset ja tällaisten ilmestysten perinpohjainen tutkiminen saattavat tuntua hyvin erikoisilta, mutta ne pitää suhteuttaa sen aikaiseen maailmankuvaan. 1400-luvulla saatettiin järjestää muotosidonnainen ja tarkka oikeudenkäynti esimerkiksi jonkun eläimen aiheuttaman ongelman ympärille. Kaikki tällaiset asiat, joille voimme ehkä vähän naureskellakin, liittyivät olennaisesti sen aikaisen maailmankuvan rakennuspilareihin, Jukka Kekkonen kertoo.

Oikeudenkäyntipöytäkirjoissa Kekkosta on hämmästyttänyt myös itse Jeanne d'Arc – henkilö, joka juuri ja juuri osasi kirjoittaa etunimensä.

– Vastauksista muodostuu kuva, että Jeanne d'Arcilla on ollut paljon sekä älyä että oppineisuutta, ja tätähän on jo aiemminkin ihmetelty laajalti. Hänelle asetetaan hankalia teologisia kysymyksiä, oikeastaan kompakysymyksiä, jotka hän kuitenkin pystyy selvittämään.

Marine Le Pen seurueineen.
Marine Le Pen seurueineen osallistui Jeanne d’Arcin 600-vuotissyntymäjuhlaan vuonna 2012. AFP / Lehtikuva

Poliittisten tavoitteiden airut

Jeanne d'Arc julistettiin Ranskan kansallissankariksi ja pyhimykseksi 1900-luvulla, jonka jälkeen hän on herättänyt intohimoja suuntaan jos toiseenkin.

Populaarikultturissa d'Arcin kohtalo on ollut iätön ja ajaton vakioaihe. Kaksi vuotta sitten siitä teki oman versionsa tanskalaisohjaaja Kristian Sejrbo Lidegaard, kun taas vuonna 1999 Luc Bessonin ohjaamaa Jeanne d'Arcia esitti huimalla intensiteetillä Milla Jovovich. Carl Theodor Dreyerin vuonna 1928 valmistunut Jeanne d'Arcin kärsimys on mestariteos, joka on usein keikkunut maailman parhaimpien elokuvien listoilla.

Jeanne d'Arcia on myös valjastettu palvelemaan poliittisia tarkoitusperiä, koska hänen tarinansa sopii sellaiseen loistavasti.

– Kyse on oikeusmurhasta ja sankaritarinasta, jossa on selvä asetelma miehittäjineen ja vihollisineen, Jukka Kekkonen sanoo.

Viime vuosina Jeanne d'Arcin perinnöllä on ratsastanut etenkin Ranskan oikeistopopulistinen Front National -puolue, jonka johtajaa Marine Le Penia on kutsuttu (siirryt toiseen palveluun) "20. vuosisadan Jeanne d'Arciksi".

– On aina kuvaavaa, kuka ratsastaa minäkin historian aikana ja millä hevosella. Tällainen retoriikka muuttuu ajasta toiseen ja on historian ryöstöviljelyä, Jukka Kekkonen sanoo.

Koko Jeanne d'Arcin oikeudenkäyntiprosessista löytyy kuitenkin varoituksen sanoja.

– Vaikka kyse on keskiaikaisesta oikeudenkäynnistä ja moderni oikeusvaltio syntyi vasta Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen, osoittaa Jeanne d'Arcin tapaus, kuinka kaltevalla pinnalla ollaan, jos poiketaan oikeusvaltiollisista ihanteista, joita ovat puolueettomuus ja totuuden tavoittelu, Kekkonen summaa.

Jeanne d'Arc tuomittiin kerettiläisyydestä ensin elinikäiseen vankeuteen, sitten kuolemaan. Hänet poltettiin roviolla 30. toukokuuta vuonna 1431.