Suositussa maakuntalaulussa raikui alun perin tutun joululaulun sävel

Karjalaisten laulun ensimmäinen versio alkoi joululauluna tunnetun No onkos tullu kesä -laulun melodialla. Säveltäjä P. J. Hannikainen halusi kuitenkin unohtaa laulun kokonaan. Uudesta versiosta tuli täysosuma.

musiikki
Karjalaisten laulun nuotit vanhassa lehdessä
Karjalaisten laulun alkuperäisen version julkaisi muun muassa Karjala-lehti vuonna 1949.Yle

Pohjois- ja Etelä-Karjalan maakuntalaulusta Karjalaisten laulusta on vuosikymmenten aikana tullut yksi maamme esitetyimmistä maakuntalauluistamme. Sen oivallinen marssimainen sävel yhdistettynä tunteisiin vetoavaan tekstiin on tehnyt siitä lukuisten juhlien päätöskappaleen.

Kun P. J. Hannikainen vuonna 1881 teki ensimmäisen versionsa Karjalaisten laulusta, oli sen sävel aivan erilainen kuin nykyisin. Laulu alkaa ja loppuu melodialla, joka on tuttu joululaulusta No onkos tullut kesä.

Ensimmäisen Karjalaisten laulun version sanat alkavat "Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa" eli samalla tavalla kuin nykyisessäkin Karjalaisten laulussa, mutta muuttuvat jo ensimmäisen säkeistön puolessa välissä kertomaan imatrankosken kuohunnasta.

Mistä joululaulu tuli?

1880-luvulla Savo-Karjalainen osakunta halusi julkaista vihkosen kansanlauluja, joihin tehtäisiin sovituksen mieskvartetille. Jouluna 1881 ilmestyi kokoelma Uusi kannel Karjalasta. Soitto sointuva Savosta. Sen niteen viimeisenä kappaleena oli Karjalaisten laulu, johon sanat oli tehnyt nimimerkki Juhani P. eli P J. Hannikainen.

Melodian ensimmäiseen Karjalaisten lauluun P. J. Hannikainen oli koostanut kahdesta eri kansansävelmästä. Laulun alussa olevan No onkos tullut kesä -teeman kerrotaan olevan peräisin Pohjois-Karjalasta Liperistä. Helsingin Sanomien haastatteleman (siirryt toiseen palveluun) emeritusprofessori Heikki Laitisen mukaan sävelmä on kuitenkin ollut jo vuonna 1880 A. A. Boreniuksen kokoamassa teoksessa Suomalaisia Kansan-Lauluja, jossa Neitoselle-laulu alkaa No onkos tullut kesä -kappaleen sävelmällä. Borenius on merkinnyt sävelmän muistiinmerkitsemispaikaksi Sotkamon. Kyseessä on siis vanha kansansävelmä, jota on esitetty eri puolilla Suomea.

Joululauluna tunnettu No onkos tullut kesä sen sijaan syntyi pari vuotta ensimmäisen Karjalaisten laulun jälkeen vuonna 1883. Tuolloin J .H . Erkko teki sanat tähän kansansävelmään ja syntyi joululauluna tunnettu No onkos tullut kesä.

Yli 6000 koululaista täytti laulurinteen
Tuhannet pohjoiskarjalaiset lapset laulavat Karjalaisten laulun joka kevät Suomen suven avauksessa Joensuun laulurinteellä. Pekka Sivukari / Yle

Ei suosiota

Ensimmäinen Karjalaisten laulu ei miellyttänyt yleisöä eikä Hannikaistakaan. Matti Vainio kertoo P. J. Hannikaisesta kirjoittamassaan elämäkerrassa, että Hannikaisen mielestä sävelmävalinta oli epäonnistunut eivätkä sanat rytmittyneet melodian kanssa.

– Hannikainen päätyi siihen, että parasta olisi unohtaa koko laulu, kirjoittaa Matti Vuori.

Karjalaisten lauluun P J. Hannikainen joutui kuitenkin palaamaan 19 vuotta myöhemmin eli vuonna 1899. Tuolloin Kontiolahdella työskennellyt opettaja Pekka Puhakka lähetti P. J Hannikaiselle kirjeen ja pyysi tätä tekemään alkuperäisestä Karjalaisten laulusta yksiäänisen sovituksen.

Hannikainen vastasi Puhakalle, että hän ei sovita Karjalaisten laulua uudelleen eikä halua, että kukaan muukaan sitä tekisi.

– Laulu on tekstin puolesta epäonnistunut, kirjoitti P. J. Hannikainen.

Asia jäi kuitenkin vaivaamaan P. J. Hannikaisen mieltä. Niinpä hän kesän 1899 aikana kirjoitti Karjalaisten laulun uusiksi.

– Hannikainen sävelsi sitä suuren luomisvimman vallassa kylmilleen käyttämättömänä jääneen puuhellan päällä. Teos valmistui Kuhmoisten Koukanniemessä Päijänteen rannalla, kirjoittaa Matti Vuori P. J. Hannikaisen elämäkerrassa.

Laulusta Hannikainen teki yli 20 versiota ennen kuin se oli valmis. Säkeistöjä siihen syntyi kaikkiaan seitsemän.

Ratsuväen perinnesoittokunta ja avajaisvieraita
Karjalaisten laulu lauletaan lähes kaikissa juhlissa Pohjois- ja Etelä-Karjalassa.

Täysosuma

Uudesta Karjalaisten laulusta tuli nopeasti erittäin suosittu. Opettaja Pekka Puhakka muistelee vuoden 1949 Karjala-lehdessä, että hän sai itselleen Karjalaisten laulun loppukesällä 1899. Puhakka oli jakanut laulua kaikkiin Pohjois-Karjalan kansakoulupiireihin ja Hannikainen puolestaan painatti laulun kahteen lauluvihkoon, jolloin Karjalaisten laulu alkoi nopeasti levitä.

Laulun onnistumista tukee myös mielenkiintoinen tarina, josta kertovat sekä Matti Vainio P. J. Hannikaisen elämäkerrassa että Reijo Pajamo Maakuntalaulumme-kirjassa. P. J. Hannikaisen tapasi säveltäjämestari Jean Sibeliuksen sisävesilaivalla kesällä 1899. Hannikainen oli esittänyt Karjalaisten laulua Sibeliukselle, joka oli sanonut siitä pienen kohteliaisuuden. Kun Hannikainen hetken kuluttua näki Sibeliuksen ajatuksissaan istumassa laivan kannella, oli Sibelius hyräillyt Karjalaisten laulua.

– Se oli varmaan paras tunnustus, minkä lauluni saattoi saada, oli Hannikainen myöhemmin todennut.

Ainoa kohta, joka Karjalaisten laulussa on saanut kritiikkiä, on sen viimeisessä säkeistössä oleva sana kurja: "Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee, silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee".

Kun opettaja Pekka Puhakka oli saanut Karjalaisten laulun käsiinsä vuonna 1899, oli hän kysynyt Hannikaiselta, voisiko kurja-sanan muuttaa joksikin muuksi. Hannikainen ei halunnut sitä muuttaa, koska kurja hänen mielestään tarkoittaa onnetonta. Matti Vainio kertoo P. J Hannikaisen elämäkerrassa, että säveltäjä on tarkoittanut kurja-sanalla sorrettua, vainottua ja kohtalon murjomaa eli kaikkea sitä, mitä Karjala on joutunut aikojen kuluessa kokemaan.

Kurja pysyi kurjana.

Karjalaisten laulun ensimmäisen version (1881) sanat:

Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa,

kuin on kaunis Karjalamme laulun laaja kotimaa.

Kun seison Imatralla ja kuulen kuohuaan,

se huutaa pauhinalla näin mulle ainiaan.

Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa,

kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa.

Vaan veikot konsa kaikuu näin äärin tuhansin,

ja rinnoistamme raikuu tää laulu ihanin.

Suomessamme armahassa Väinön kiel' on vallassaan,

silloin kannel Karjalassa suloisin on soinnuiltaan.

Ja salon siimeksessä kun kannel vieno soi,

sen sävelhelkkehessä näin hongat huminoi:

Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa,

kuin on kaunis Karjalamme laulun laaja kotimaa.

Karjalaisten laulun uuden version (1899) kaikki seitsemän säkeistöä

Uuteen Karjalaisten lauluun P. J. Hannikainen kirjoitti seitsemän säkeistöä. Hannikainen itse toivoi, että niistä laulettaisiin vain 1., 4. ja 7. säkeistö. Tämä onkin vakiintunut Karjalaisten laulun esittämistavaksi.

1. Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa,

kuin on kaunis Karjalamme, laulun laajan kotimaa!

Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa,

säveleitä salot huokuu, ikihongat humajaa.

2. Perintönä laulun juuret meill' on muinais-ajoilta,

jolloin kaikki toimet suuret laulun tehtiin mahdilla,

jolloin meidän kankahilla taitomiehet askaroi,

nuotioilla nokisilla ongelmoita aprikoi.

3. Yli Suomenniemen vielä maine kuulu kulkevi,

kuinka Väinön kannel siellä koko luonnon lumosi,

kuinka seppo taitoniekka sammon kirjokannen loi,

tahi Kaukomielen miekka sota-innoin salamoi.

4. Ei oo meillä rikkautta eikä maamme viljavaa,

vaan on laulun runsautta, kylvämättä kasvavaa;

sit' ei pane idän halla eikä pohjan pakkaset,

se ei sorru sortamalla, sitä ei lyö rakehet.

5. Kyll' on kansa Karjalankin monet kovat kokenut,

väkivallan raaimmankin iskut tuimat tuntenut;

kestänyt on sodan pauhut, sorrot vuosisatojen,

sodan pauhut, vainon kauhut, kolkot vainot katojen.

6. Mutta meiltä laulun mahti mennyt maan ei rakohon,

säveleiden sorja tahti viel' ei vierryt pakohon;

josko murhe mieltä painaa tahi riemu kohottaa,

laulu, soitto, meiltä aina yhtä herkäst' irtoaa.

7. Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee,

silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee,

ja kun onnen päivän koitto Suomellen taas sarastaa,

silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa.

Vuonna 2015 Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan liitot järjestivät kilpailun Karjalaisten laulun uudesta sovituksesta. Kilpailun voitti imatralainen Osmo's Cosmos -yhtye. Katso siitä video tästä (siirryt toiseen palveluun).

Jutun lähteinä ovat teokset: Matti Vainio: P J. Hannikainen (Minerva 2005), Reijo Pajamo: Maakuntalaulumme (WSOY 1987) sekä Karjala-lehden artikkeli 4/1949