Video: Näin hienolta näyttää eskimokäännös veden alla – Ilman harjoittelua kaatuminen voi johtaa paniikkiin

Tähän aikaan vuodesta melonnan harrastajat hiovat tekniikoitaan uimahallissa. Kajakin kaatuminen veteen kokonaan ylösalaisin voi aiheuttaa aloittelijassa kauhua.

melonta
Meloja ylöalaisin olevassa kajakissa.
Tältä näyttää eskimokäännös kajakkiin kiinnitetyllä kameralla kuvattuna. Jutta Ruti näyttää, kuinka tehdään eskimokäännös ja keulaeskimo.

Miehet pyytävät kiinnittämään huomion lantioon. He keinuttelevat lanteitaan hämmästyttävän notkeasti ja harmittelevat samalla, miten jäykäksi lantio on iän myötä käynyt. Ei kyllä näytä yhtään jäykältä – päinvastoin!

Yksi letkeälanteisista on Pekka Mutikainen. Hän kertoo täyttävänsä pian 72 vuotta.

– Harmittaa, että aloitin melonnan vasta 35 vuotta sitten. Se oli liian myöhään. Jos olisin aloittanut nuorena, lantion liike olisi kehittynyt luontevammaksi, Mutikainen kertoo.

Ollaan uimahallissa. Lantioitaan pyörittävät miehet ovat osa melonnan harrastajien ryhmää, joka kokoontuu talvikaudella aina lauantaiaamuisin harjoittelemaan lajin erikoistekniikoita.

Melojilla oma uimahallivuoro

Altaasta on vedetty syrjään uimareiden rataköydet ja siellä meloskelee jo muutama tylppäkärkinen kajakki.

– Uimahallissa meillä on käytössä lyhyenmalliset kajakit, jotka on tarkoitettu kanoottipoolon pelaamiseen. Ei täällä mahdu millään retkikajakeilla kääntyilemään, sanoo Juha Pietiläinen retkeilyseura Saimaan Ladun melontajaoksesta.

Yhden retkikajakin seuran aktiivit ovat kuitenkin halliin kuskanneet, jotta halukkaat voivat kokeilla, miten retkikajakki kaatuu. Ja, mikä vielä tärkeämpää, miten kaatuneesta kajakista pelastaudutaan.

Harmittaa, että aloitin melonnan vasta 35 vuotta sitten. Se oli liian myöhään.

Pekka Mutikainen

Samaa voi harjoitella myös lyhyillä kajakeilla mutta niillä harvemmin ollaan liikkeellä oikeilla melontaretkillä, missä ei-toivotut kaatumiset oikeasti tapahtuvat.

Lappeenrannan Lauritsalan uimahallissa melojien jokalauantainen erikoisvuoro on jatkunut jo monta vuotta. Lauritsalan uimahalli on tällä hetkellä koko Kaakkois-Suomessa ainoa paikka, missä melonnan harrastajilla on säännöllinen harjoitteluvuoro.

Eskimokäännös turvallisissa oloissa

Uimahallin erikoisvuorolla melojilla on mahdollisuus harjoitella turvallisissa oloissa niitä melonnan tekniikoita, jotka luonnonoloissa vaativat kokemusta ja melkoista rohkeutta.

Moni haluaa tulla halliin harjoittelemaan esimerkiksi sitä, miten tehdään niin sanottu eskimokäännös. Eli käännös, jonka aikana ylösalaisin kellahtanut kajakki kiepautetaan takaisin oikeinpäin niin, että meloja istuu pyörähdyksen aikana paikoillaan.

– Minusta on todellista luksusta saada talvella meloa uimahallin lämpimässä vedessä ja päästä opettelemaan eskimokäännöstä, sanoo Marjut Lattu-Hietamies.

Hänellä on kesäkaudelta muistona epäonnistunut kääntymisyritys, josta on jäänyt pelko koko hommaa kohtaan. Uimahallin 27-asteisessa vedessä ja vierellä seisovan ohjaajan avustuksella eskimokäännös alkaa sujua.

Vesi ei ole vihollinen

Ennen varsinaista eskimokäännöksen opettelua, melojat kokeilevat, miltä tuntuu istua pää alaspäin veden alla. Saimaan Ladun meloja-aktiivit pohtivat yhdessä, että veden alla pystyy rentoutumaan vasta sitten, kun vesi ei tunnu viholliselta.

– Lastenlasteni kanssa harjoittelen pelon voittamista menemällä seisomaan uima-altaan matalaan päähän. Sitten menemme sukelluslasit päässä kyykkyyn ja katselemme toisiamme silmiin. Tutut kasvot tuntuvat turvallisilta eikä kauhu saa yliotetta, pitkän linjan harrastaja Pekka Mutikainen kertoo.

Sukelluslaseja tai nenän sieraimet sulkevaa klipsiä Lauritsalan hallin melojatkin mielellään käännösharjoituksissa käyttävät. Ensimmäisillä kääntymiskerroilla aloittelijan vierellä seisoo avustaja, joka tarvittaessa kääntää kajakin käsivoimin takaisin oikeinpäin.

Hyvistä zumba-lanteista ja selkänikamista on paljon apua.

Juha Pietiläinen

Myös niin kutsuttu keulaeskimo on turvallinen aloitusharjoitus. Keulaeskimossa toinen meloja pysähtyy kääntyvän melojan vierelle niin, että kääntyjä voi ponnistaa pintaan ottamalla kädellä kiinni viereisen kajakin keulasta.

Mela otetaan eskimokäännöksen harjoittelussa mukaan vasta, kun meloja on oivaltanut käännöksen perusidean.

Lauritsalan uimahallissa harjoitellaan eskimokäännöksiä kajakeilla.
Lappeenrannan Lauritsalan hallin altaaseen mahtuu monta melojaa yhtä aikaa.Tommi Parkkinen / Yle

Kaikki lähtee lantiosta

Puhe kääntyy jälleen lantioon. Pekka Mutikainen istuu kajakissa altaan kaiteen vierellä ja näyttää, miten eskimokäännöstä voi alkaa opetella. Hän pitää toisella kädellä altaan kaiteesta kiinni ja liikuttelee lantiotaan niin, että koko kajakki keinahtelee.

– Sitten vaan pieni niksautus lantiolla ja istutkin pää alaspäin veden alla, Mutikainen sanoo.

– Hyvistä zumba-lanteista ja selkänikamista on paljon apua mutta kyllä käännös onnistuu jäykemmiltäkin, lohduttelee Juha Pietiläinen.

Mutikainen kiepauttaa kajakkinsa malliksi ympäri ja takaisin ylös. Miten tuon voi oppia?

1) Keskittyminen

– Ensimmäinen vaihe on, että rauhoittaa mielensä ja keskittyy suoritukseen, Juha Pietiläinen aloittaa käännöksen tekniikan kuvailun.

2) Kajakki kaatuu

– Sitten lantion keinautuksen voimalla kajakki ympäri. Siinä vaiheessa meloja nojaa ylävartaloaan hieman eteenpäin etukannen ylle. Jos käännöksessä on mukana mela, se painuu lapa edellä kajakin kyljen suuntaisesti veteen, Pietiläinen jatkaa.

3) Veden alla

– Jokainen tietää, että pystyy pidättämään hengitystä jonkin aikaa mutta teepäs se äkkiä veden alla, niin se tuntuu kauhealta, tietää Pekka Mutikainen.

– Siksi käännöksen vedenalaisessa vaiheessa on tärkeintä rauhoittaa itsensä eikä panikoida, Mutikainen jatkaa.

4) Takaisin pinnalle

– Ylöspäin tullaan painamalla ylävartalo takakenoon ja heilauttamalla jälleen lantiota niin, että kajakki kääntyy oikeinpäin. Meloja nousee mukana kylki edellä. Ihanteellisessa käännöksessä viimeisenä vedestä nousee pintaa takaraivo ja niskahiukset, Pietiläinen ohjeistaa.

5) Paljon toistoja

– Itse jaksan yrittää vaikka en onnistuisikaan ensimmäisellä tai toisella tai kolmannella tai neljännellä yrityksellä, kertoo runsaan vuoden ajan melontaa harrastanut, luonto-ohjaajaksi opiskeleva Jutta Ruti.

Ruti onnistui eskimokäännöksessä ensimmäisen kerran viime kesänä avovedessä Saimaalla. Ensimmäinen onnistunut käännös jää mieleen.

– Ehkä noin kolme kertaa epäonnistuin mutta sitten neljännellä yrityksellä tulinkin ylös asti.

– Olin ihan et OOOOH, mie tulin ylös!! Se oli kyllä siistiä, Ruti muistelee.

Kajakki uimahallissa.
Jutta Ruti opetteli eskimokäännöksen kesällä järvessä.Tommi Parkkinen / Yle

Kääntymisen taito elinehtona

Eskimokäännöksen juuret juontavat sinne, minne nimikin viittaa. Eskimoiksi kutsutaan pohjoisen pallonpuoliskon arktisella alueella asuvia, eskimokieliä puhuvia kansoja. Eskimoiden perinteinen elämäntapa on maailman muuttuessa enimmäkseen kadonnut, mutta aikanaan monipuoliset melontataidot olivat hengissä pysymisen ehto.

– Eskimot käyttivät meloessaan hylkeennahasta valmistettuja pitkän takin kaltaisia pukuja. Puvun helma kiinnitettiin suoraan kajakkiin, niin että se sulki istuma-aukon tiiviisti melojan ympärillä, kuin nykykajakkien aukkopeite, Mutikainen kuvaa.

– Silloin, tuhansia vuosia sitten, oli tarpeen kehittää taito kääntää metsästys- ja kalastusretkillä kaatunut kajakki ilman, että meloja joutui jääkylmän meriveden armoille, Mutikainen sanoo.

Eskimomela kiinnostaa hifistelijöitä

Pekka Mutikainen on kiinnostunut eskimotyylisessä melonnassa muustakin kuin käännöksestä. Mutikaisen kodin puutyöpajassa valmistuu kapeita puumeloja, joiden malli on kopioitu eskimokulttuurista. Melan valmistukseen Mutikainen etsii pitkää oksatonta puuta. Monet kotimaiset puulajit sopivat tarkoitukseen.

– Kuusi olisi paras mutta se harvoin on tarpeeksi oksaton.

Mutikaisen Lauritsalan hallilla esittelemät eskimomelat ovat kevyitä ja yleensä käytettäviin meloihin verrattuna niiden lapaosa on yllättävän kapea. Tekijän mukaan eskimomela ei kuitenkaan häviä nopeudessa isompilapaiselle.

– Tällä pystyy melomaan hyvin äänettömästi ja itseään väsyttämättä, Mutikainen sanoo.

Hänen mukaansa eskimomelat kiinnostavat pientä joukkoa melonnan harrastajia. Hän itse valmistaa useanlaisia eskimomeloja eri mallien mukaan.

– On hyvin lyhyttä myrskymelaa, on itä- ja länsigrönlantilaista mallia, Mutikainen kuvailee.