Nickelbackia tutkineen väitös valmistui: Aitous tai sen puute voi tehdä muusikosta tärkeän tai hylkiön

Tuoreen Itä-Suomen yliopistoon tehdyn väitöstutkimuksen mukaan muusikoilta odotetaan edelleen aitoutta ja rehellisyyttä.

musiikki
Salli Anttonen Joensuun pääkirjastolla
Salli Anttonen tutki väitöstyössään muun muassa kovaa kritiikkiä saaneen kanadalaisen Nickelback-yhtyeen arvosteluja suomalaisessa mediassa.Ari Haimakainen / Yle

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan toiset artistit asemoidaan aitouden perusteella tärkeiksi ja arvokkaiksi, toiset taas hylkiöiksi. Artistin pitää tuntua aidolta ja rehelliseltä.

Filosofian maisteri Salli Anttonen tarkasteli kulttuurin alan Itä-Suomen yliopistoon tehdyssä väitöstutkimuksessa muun muassa kanadalaisen Nickelback -yhtyeen levyarvioita suomalaisessa mediassa. Menestystä niittänyt Nickelback on äänestetty useamman kerran maailman huonoimmaksi yhtyeeksi.

– Nickelbackin kohdalla on syytöksiä kaupallisuudesta, mutta samalla on muita rock-yhtyeitä, jotka ovat myyneet todella hyvin. Heidän kohdallaan näitä syytöksiä ei ole. Ilmeisesti Nickelbackin kohdalla juuri se kokemus vilpillisyydestä tulee liikaa läpi, tutkija arvioi.

Ilmeisesti Nickelbackin kohdalla juuri se kokemus vilpillisyydestä tulee liikaa läpi.

Salli Anttonen

Anttosen tutkimuksen mukaan Nickelbackin keulahahmon tietoinen tavoite luoda hittikappaleita koettiin epäaidoksi. Rahaa siis saa takoa, mutta sen tavoittelu ei saa näkyä.

– Ei saa välittyä, että se on pääasiallinen syy. Ajatellaan, että jotkut ovat ansainneet menestyksen ja tehneet työn siinä takana. Sellainen menestys on oikeutettua ja ansaittua, kun taas Nickelbackin kohdalla ehkä nähdään, että se ei ole sitä, Anttonen pohtii aitouden kokemusta.

Aitoudella saa leikitellä, jos osaa

Tutkija Salli Anttonen tiivisti autenttisuuden väitöstyössään kahteen suuntaukseen. Toinen suuntaus on romanttista autenttisuutta, johon liittyy usein ajatukset epäkaupallisuudesta. Taiteilija on luova, ilmaisee itseään, on omaperäinen ja läheisessä yhteydessä yleisöönsä.

Lisäksi tutkimuksessa käsitellään modernistista autenttisuutta. Tästä esimerkkeinä tutkija mainitsee David Bowien ja Madonnan.

– Tässä leikittely ja tietoisuus omasta artistikuvasta onkin sitä autenttisuutta ja rehellisyyttä eli kaikki poseeraukset, jotka otetaan tehdään tietoisesti ja ollaan myös avoimia sen suhteen, Salli Anttonen kuvailee.

Salli Anttonen Joensuun pääkirjastolla
Tutkijan mukaan aidoksi koetulla muusikkolla rahan tavoittelu ei saa olla pääsyy musiikin tekoon.Ari Haimakainen / Yle

Tutkimuksen mukaan autenttisuuden eri suuntauksia voi myös yhdistää. Kahden tyylin sekoittaminen voi toisinaan lisätäkin kiinnostusta artistia kohtaan, nimenomaan hyvässä mielessä. Anttosen tutkimuksessa tästä esimerkkinä toimii Lady Gaga.

– Kärjistetysti jos sanoo, niin Lady Gaga toisaalta sanoo olevansa Lady Gaga. Toisaalta siellä on sävyjä, että se on rooli ja että hän pukee Lady Gagan ylleen. Tätä ei koeta merkkinä epäaitoudesta vaan se tuokin kiinnostusta artistin ympärille.

"Aitous on hankala ilmiö"

Aitous ei ole yksinkertainen asia. Onko muusikko aito, jos hän ei esitä itse tehtyjä kappaleitaan? Voiko pelkkä artistikuva olla aito? Voiko kukaan olla täysin aito?

– Aitous on hankala ilmiö. Eräs folk-artisti ilmaisi asian niin, että heti kun alat tavoitella autenttisuutta, niin se on se hetki kun se häviää. Onko tämä vähän niin kuin onnellisuus, että sitä ei saa jahdata, pohtii muusikkojen autenttisuutta tutkinut Salli Anttonen.

Luultavasti kaikilla artisteilla on jonkinlainen rooli, kun lavalle nousevat.

Salli Anttonen

Tutkijan mukaan keskustelu toisten tekemien kappaleiden esittäjien aitoudesta on melko uusi ilmiö. 1950-luvulla esimerkiksi Elviksen aitoutta kukaan ei kyseenalaistanut. Nykyisin tämäkin asia kuitenkin nousee keskusteluun.

– Jos ajattelen itseäni ihan musiikin kuuntelijana ja fanina, niin se on tosi syvälle juurtunut, että siinä tulee heti sellainen tuotteistettu poptähti -fiilis, jos joku ei tee itse biisejä.

Vanhat kliseet tuntuvat siis edelleen olevan vahvassa arvossa. Pitää olla rehellinen itselleen ja kuunnella itseään. Aitoutta pitää olla, mutta sitä ei pidä tavoitella - ainakaan näkyvästi.

– Luultavasti kaikilla artisteilla on jonkinlainen rooli, kun lavalle nousevat. Vähän niin kuin työntekijöillä on työminä. Se ei ole yksioikoista. Kuvan, joka yleisölle välitetään pitäisi luoda illuusio, että nyt ollaan rehellisellä asialla, Salli Anttonen pyörittelee ilmiötä.