1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Zimbabwe

Mugaben katastrofaalinen talouspolitiikka ajoi Zimbabwen liki rahattomaksi – käteistä jonotetaan ja kaupataan mustassa pörssissä

Zimbabwessa todistettiin tiistaina historiaa, kun 37 vuotta vallassa ollut Robert Mugabe suostui eroamaan.

Rouva Moyo odottaa pankkijonossa käteistä, kuten kymmenet muutkin Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa. Kuva: Liselott Lindström / Yle

HARARE – Sorry sir, pankkiyhteytesi ei toimi, sanoo nainen ja ojentaa kortin takaisin sitä tarjonneelle miehelle.

Pitäisi maksaa yhden dollarin parkkimaksu. Mies huokaa ja kaivelee taskujaan.

– Minulla on vain 20 dollaria, löytyykö vaihtorahaa?

Zimbabwessa käteinen on kuningas, mutta vaihtorahaa tai muutakaan käteistä ei usein yksinkertaisesti ole saatavilla.

Tällä kertaa vaihtorahaa kuitenkin löytyy. Nainen palaa takahuoneesta mukanaan iso nippu ällöttävän likaisia dollarin seteleitä. Vaihtorahansa saanut mies painaa kaasua.

100 biljoonaa Zimbabwen dollaria

Zimbabwea kutsuttiin ennen Afrikan vilja-aitaksi, mutta yksinvaltaisen presidentin Robert Mugaben katastrofaalinen talouspolitiikka ajoi maan kuilun partaalle vuonna 2008.

Mugabe valtasi suurimman osan valkoisten omistamista suurista maatiloista vuosituhannen alussa. Vienti romahti, ruokatuotanto loppui lähes kokonaan ja maatilojen työntekijät jäivät ilman töitä. Valkoisia on maassa muutamia kymmeniä tuhansia, mutta viime vuosina moni valkoihoinen on päättänyt lähteä.

Pitkään jatkunut talouden laiminlyönti huipentui vuonna 2008 hyperinflaatioon.

Jos aamulla vei rahaa pankkiin, se oli illalla saattanut menettää arvonsa täysin. Ravintolailtaan piti varautua kassillisella seteleitä. Suurin painettu seteli oli 100 biljoonaa Zimbabwen dollaria.

Kesällä 2015 maa veti oman valuuttansa kokonaan pois käytöstä. Oman rahan sijaan käyttöön jäi Yhdysvaltain dollari, jonka rinnalle tuotiin myöhemmin uudistettu Zimbabwen dollari.

Tänä päivänä ne ovat Zimbabwessa samanarvoisia, mutta ulkomailla Zimbabwen dollari ei ole minkään arvoinen. Maan pankkikortitkaan eivät toimi missään muualla kuin Zimbabwessa – ja hädin tuskin täälläkään. Jos lompakosta ei löydy Yhdysvaltain dollareita, on ulkomaille matkustaminen todella hankalaa.

Moni kuvailee maan suurimmaksi ongelmaksi juuri sen, ettei käteistä yksinkertaisesti ole saatavilla.

Pankit on Hararessa sijaitsevassa kauppakeskuksessa suljettu. Kuva: Liselott Lindström / Yle

Pankkiin jonottaminen on arkipäivää

Pankin ulkopuolella maan pääkaupungissa Hararessa istuvalle rouva Moyolle kelpaisivat mitkä tahansa dollarit.

Aurinko paahtaa kuumana taivaalta ja mittari hätyyttelee kolmeakymmentä astetta. Vanha rouva Moyo on istunut pankin ulkopuolella aamukuudesta. Kohta on jo lounasaika.

– Joskus istun täällä joka viikko, joka päivä, koko päivän. Enkä saa mitään, hän sanoo.

Leuassa kasvaa pieniä harmaita partakarvoja. Rouva Moyo pyörittelee niitä sormiensa välissä.

Rouva Moyo ei ole yksin. Pankin ulkopuolella istuu hänen lisäkseen kymmenkunta ihmistä.

Vauva huutaa, nainen nukkuu, miehet pelaavat korttia. Tämä on Zimbabwessa arkipäivää. Ja jonoa löytyy monen muunkin pankin edustalta. Aamulla kiertää tieto siitä, mistä saattaisi tänään löytyä rahaa. Niiden pankkien ulkopuolelle syntyy nopeasti jono.

Joulu on kohta ovella ja se tekee Yhdysvaltain dollareista vielä normaalia halutumpia. Moni haluaisi matkustaa naapurimaihin tapaamaan sukulaisia, ja se ei onnistu ilman niitä.

Matkustaminen on muutenkin monelle vain unelma. Virallinen työttömyysaste maassa on jopa huikeat 95 prosenttia, joten ihmiset keksivät muita tapoja selvitä. Silloin he ovat kuitenkin liki täysin riippuvaisia muiden ihmisten käteisestä rahasta.

Honest tienaa tiekuoppia korjailemalla päivässä noin seitsemän dollaria. Vielä vuosi sitten summa oli yleensä kaksinkertainen. Kuva: Liselott Lindström / Yle

Käteinen katoaa

Pienessä risteyksessä pääkaupunki Hararen laidalla mies häärää lapiollaan. Hänen nimensä on Honest, ja hän korjaa tiekuoppia.

Työ ei häneltä tässä kaupungissa hetkessä lopu.

Honest juoksee tien ja viereisen hiekkakasan välillä ketterin askelin. Kuuluu pum, pum, kun Honest tasoittaa tien kuoppia. Auton ajaessa ohi, Honest vilkuttaa kiihkeästi. Löytyisikö pieni lantti?

Jotkut antavat 25 senttiä, toiset jopa dollarin tai kaksi, Honest kertoo. Suurin osa ohiajavista ei välitä siitä, että Honest tekee korjaustöitä viranomaisten sijaan. Jotkut pahoittelevat, käteistä ei yksinkertaisesti ole.

Päivässä Honest ansaitsee noin seitsemän dollaria. Vielä vuosi sitten summa saattoi olla kaksinkertainen, mutta talous on ollut jatkuvassa laskussa ja käteinen kaikonnut.

Honest puhuu varovasti, sillä hän pelkää. Poliisit ovat häätäneet hänet niin monta kertaa.

– Vaihdan paikkaa joka päivä, aina löytyy uusia kuoppia.

Maan poliittisen kaaoksen takia ei poliiseja enää Hararen kaduilla näy. Honest pelkää joka tapauksessa. Parempi olla varuillaan.

Maata 37 vuotta hallinneen presidentti Mugaben eroamiseen on vielä muutama tunti, mutta sitä Honest ei tiedä. Kuten ei tiedä kukaan muukaan.

Autioituneessa hararelaisessa kauppakeskuksessa oli kauppoja vielä pari kuukautta sitten. Kuva: Liselott Lindström / Yle

Käteiskortti ja mobiiliraha

Toisessa Hararen monista risteyksistä Tembo korjaa kenkiä jakarandapuun alla. Pienelle pöydälle miehen eteen on asetettu muutama makeispussi. Pussien sekaan putoaa violetteja kukkia lähes loppuun kukkineesta puusta.

Tembo sanoo tilanteen olevan lohduton. Moni haluaisi ostaa Tembon palveluita, mutta hän voi ottaa vastaan vain käteistä.

– Minulla ei ole varaa ostaa kortinlukijaa, se maksaa monta sataa dollaria.

Käteisen puutteessa moni zimbabwelainen käyttää niin sanottua swipe cardia. Se on eräänlainen käteiskortti, mutta sen käyttäminen on monelle kallista. Jos haluaa ostaa pienen makeisen 25:llä sentillä, tuntuu 18 sentin siirtomaksu kohtuuttomalta.

Myös bussit ottavat vastaan pelkästään käteistä. Tämä tarkoittaa sitä, että pankin ulkopuolella käteisnostoa toivova rouva Moyo maksaa bussimatkoistaan pankkiin välillä monta dollaria viikossa – vain nostaakseen lisää käteistä. Nurinkurista.

On myös olemassa mobiilirahaa, mutta jotta kaupasta voisi saada mobiilirahan edestä käteistä, joutuu ostamaan tavaroita tietyllä summalla. Jos esimerkiksi ostaa viidellä dollarilla ruokaa, saa samalla nostaa kymmenen dollaria käteistä. Se johtaa siihen että välillä tulee ostettua ihan turhia asioita vain saadakseen käteistä, rouva Moyo kertoo.

Pankkiautomaatteja toki löytyy ostoskeskuksista ja hienostoalueilta. Mutta niihin korttiaan on turha tunkea: "Out of order" (epäkunnossa), vilkkuu ruudulla. "Yritä myöhemmin uudestaan."

Makeisia myyvällä Tembolla ei ole varaa ostaa useamman sadan dollarin hintaista kortinlukijaa, mutta kaupankäyntiä se auttaisi. Kuva: Liselott Lindström / Yle

Käteisen jonottaminen vie työaikaa

Jos jostain on huutava pula, vastaus kysyntään löytyy usein mustilta markkinoilta. Niin myös Hararessa.

Pahamaineisella Fourth Streetin bussiasemalla Yhdysvaltain dollarit vaihtavat käsiä järjettömään hintaan. Mugaben aikana, eli vielä viikko sitten, keskustiedustelupalvelu tarkkaili toimintaa tiiviisti.

Sadasta Yhdysvaltain dollarista saa helposti maksaa jopa 200 Zimbabwen dollaria, vaikka ne ovat maan sisällä periaatteessa samanarvoisia.

Mekaanikko Timothy Evans on riippuvainen dollareista, koska joutuu ostamaan varaosia ulkomailta pyörittääkseen korjaamoaan. Hänellä on selkeä käsitys siitä, miten dollarit mustan pörssin markkinoille päätyvät. Korruptoituneet poliitikot ovat vieneet rahat ulos maasta, ja tienaavat nyt mahdottomia summia myymällä dollareita täällä, Timothy sanoo.

– Vaihdan rahani erään naisen kautta, ja kerran hänen autonsa oli ihan täynnä seteleitä. Olin šokissa, ja kysyin mistä hän sellaisia summia saa. Suoraan hallitukselta, hän sanoi. Niin he toimivat.

Ainainen pankkiin jonottaminen on paitsi turhauttavaa, myös haaskattua aikaa. Se on pois työtuloista, kertoo puutarhurina työskentelevä Trymore.

– Voin joskus tehdä töitä vain kahdesta viiteen tuntiin päivässä, loput ajasta vietän pankkijonossa, Trymore sanoo.

Presidentti Mugaben ero tuo Zimbabween uutta toivoa. Mekaanikko Timothyn käsitys on, että kuka tahansa voisi hoitaa maan taloutta paremmin kuin Mugabe.

Toive on, että uusi johto saisi sijoittajat heräämään ja sijoittamaan Zimbabween. Se puolestaan toisi maahan kipeästi kaivattua käteistä rahaa.

Keskiviikkona zimbabwelaiset heräsivät uuteen todellisuuteen. Toivon mukaan siinä pankkiautomaateista saa pian jopa nostettua rahaa.

Juttua korjattu klo 17.50 Suurin painettu seteli oli 100 biljoonaa Zimbabwen dollaria, ei triljoona dollaria.

Teksti: Liselott Lindström

Lue myös: Muutkin osaavat kuin Mugabe – vapaustaistelijat takertuivat valtaan

Suomessa asuva zimbabwelaistutkija riemuitsee tänään mutta on huolissaan tulevaisuudesta

Näin Zimbabwen itsevaltaisen presidentin ero eteni: Krokotiili voitti himoshoppaajan