Siviilin analyysi: Voisiko tulevasta hävittäjäkaupasta säästää miljardin puolustuksesta tinkimättä?

Suomi joutuu harkitsemaan Patriot-ohjusten hankintaa.

Kotimaa
USA:n ilmavoimien vierailu Virossa.
Valda Kalnina / EPA

Suomi valmistelee vuosisadan asekauppaa. Tarkoituksena on korvata nykyiset, vanhoiksi käyvät Hornet-hävittäjät. Kaupan arvo on seitsemän ja kymmenen miljardin euron välillä. Lisäksi tulee jopa kaksin verroin käyttökustannuksia.

Samaan aikaan Suomella ei ole yhtään pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusta, vaikka ne ovat pelottavan tarkkoja torjumaan vihollisen koneita ja ohjuksia. Suomen nykyinen Nasams-järjestelmä on hädin tuskin keskipitkän matkan torjuntaan sopiva.

Pitkän ja keskipitkän kantaman torjuntaohjuksella on osin sama tehtävä kuin hävittäjällä. Miksi kallis hävittäjä on Suomelle parempi kuin edullisempi torjuntaohjus? Esimerkiksi neljä Patriot-ohjusyksikköä maksaisi reilun miljardin eli pienen siivun uusien hävittäjien hinnasta.

Säästöä tulisi viimeistään siitä, että ilmatorjuntaohjusten käyttökustannukset ovat vain murto-osa hävittäjiin verrattuna.

Ohjukset ja miehittämättömät koneet lisääntyvät

Jos Suomi joutuisi selkkaukseen, siviilin mielestä vain täysin tutkassa näkymätön hävittäjä olisi todella käyttökelpoinen ase, koska se voisi liikkua myös vihollisen alueella. On kuitenkin epävarmaa, onko sellaisia koneita edes olemassa.

Toisin sanoen, eivätkö ilmahyökkäykset kannata ennemmin torjua maasta ammuttavalla ohjuksella kuin laittaa oma lentäjä ja kone vaaraan?

Väännetään tilanne vielä rautalangasta. Venäjällä on raskas ohjusarsenaali pitkin ja poikin maan länsirajaa. Niillä Venäjä sekä turvaa oman ilmatilansa että pystyy iskemään syvälle toiseen maahan.

Tämän uhkan Suomi voisi ehkä torjua huippuluokan häivehävittäjillä eli koneilla, joiden ei pitäisi näkyä tutkassa. Koska en usko Suomen pystyvän hankkimaan niitä riittävää määrää, ja Natoon liittyminen on epätodennäköistä, käteen jäävät torjuntaohjukset.

Siis, vähemmän hävittäjiä ja tilalle tehokkaita torjuntaohjuksia. Kuulostaisiko uskottavalta? Mieluusti haluaisin nyt olla oikeassa, sillä yksikin säästynyt miljardi on paljon rahaa.

Koska en ole varma, kysyn kahdelta asiantuntijalta ja ministeriöstä.

Heistä ensimmäinen on entinen ilmatorjunnan eläkkeellä oleva tarkastaja eversti evp. Ahti Lappi. Hän on yksi äänekkäimmistä hävittäjäkaupan kriitikoista, mutta ei kannata Natoon liittymistä.

Lapin mukaan ei ole epäilystäkään, etteikö pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksilla saataisi halvemmalla jopa parempi tulos kuin äärimmäisen kalliilla hävittäjillä. Halpoja ohjuksetkaan, kuten Patriotit, eivät ole mutta ne sentään pysyvät toimintakunnossa ilman valtavaa taustajoukkoa. Lappi siis ottaisi pienemmän määrän koneita ja tilalle pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksia.

Puolustusasioista kirjoittava Uuden Suomen blogisti ja Naton kannattaja Ari Pesonen puolestaan suhtautuu asiaan epäillen. Hänen mielestään me tarvitsemme molempia, siis jopa kymmenen miljardin hävittäjät ja lisäksi useiden miljardien ilmatorjuntaohjusjärjestelmät.

No huh, huh.

Ilman Natoa ei taida tulla mitään, Pesonen arvelee. Nykymaailmassa pitää liittoutua, jotta kalliista asejärjestelmistä saadaan paras teho irti yhteistoiminnalla. Jostakin Suomessakin rahat on kaivettava. Tosin ei Pesonenkaan ihan täysin tyrmää ajatusta, että osa konerahoista laitettaisiinkin ilmatorjuntaohjuksiin, kunhan ilmatila kyetään pitämään omissa käsissämme kaikissa olosuhteissa.

Entä mitä sanovat Ilmavoimat ja Puolustusministeriö? Ilmatorjuntaohjuksilla pystytään korvaamaan osa hävittäjien tehtävistä, mutta viime kädessä esimerkiksi Patrioteilla saadaan turvaa Helsingille - mutta entäs esimerkiksi Riihimäki?

Yksi hävittäjien keskeisistä tehtävistä on tiedon välittäminen maa- ja merivoimille. Tätä ei voi muulla korvata. Puolustusministeriön mukaan kysymys on kokonaisuudesta, eikä siinä pidä laittaa ilmatorjuntaohjuksia ja hävittäjiä toisiaan vastaan, vaan täydentämään toisiaan.

Pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksia kuitenkin tarvitaan, se myönnetään Puolustusministeriössäkin. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen apulaisjohtaja, insinööriprikaatikenraali Kari Renko vahvistaa, että ilmatorjunta saa lähiaikoina oman kehittämisohjelmansa. Myös Patriotit tulevat silloin harkittavaksi.

Tosin ilmatorjunta saa vahvistusta, kun Merivoimien uudet monitoimikorvetit valmistuvat. Niihin asennettava torjuntaohjukset voivat helposti kantaa kymmeniä kilometrejä.

Maailmalla luotetaan torjuntaohjuksiin

Varustautumisessa ei ole siviilin näkökulmasta logiikkaa.

Pitkän ja keskipitkän kantaman torjuntaohjukset ovat hyvä esimerkki. Aina kun niitä sijoitetaan uuteen paikkaan, herää vastapuolella armoton epäluulo.

Näin on käynyt Baltiassa, minne Nato sijoitti väliaikaisesti Patriot-järjestelmiä, Venäjän kauhuksi. Samasta syystä Ruotsi ja Romania saavat venäläistä sappea, kun ne hankkivat vastaavat järjestelmät.

Näin on käynyt myös Etelä-Koreassa, missä Thaad-torjuntaohjukset ovat raivostuttaneet Pohjois-Korean lisäksi Kiinan, vaikka ohjuksista yksikään ei edes yltäisi sinne saakka.

Saudi-Arabian (siirryt toiseen palveluun) väitetään torjuvan Patrioteillaan vähän väliä Jemenistä ammuttuja ohjuksia. Lisäksi se saattaa ostaa Thaadeja ja venäläisiä S-400 ohjuksia.

Israelin torjuntaohjukset ovat sitä luokkaa, ettei vihollisen lennokkikaan tule läpi.

Miksi ihmeessä torjuntaohjukset herättävät epäluuloja? Ehkäpä juuri siksi, että tehokas ilmatorjunta näyttää vastapuolen silmissä vaaralliselta tilanteelta kun omien aseiden tehosta ei ole varmuutta.

On mahdollista, että Suomi on tekemässä munauksen, jos aika ajaa kalliiden hävittäjien ohi ja puolustuksessa aletaan yhä enemmän suosia torjuntaohjuksia tai muita ilman lentäjää liikkuvia aseita.

En tiedä. Jos nykyiset Hornetit eivät pysty torjumaan kaikkia ohjuksia, voi olla, etteivät siihen pysty tulevat koneetkaan.

Lue myös: Asiantuntijat huolissaan Suomen kyvystä torjua Venäjän pelättyjä Iskander-ohjuksia. (siirryt toiseen palveluun)