Kun rahaa on vähän, oppikirjat hankitaan ensin – koulukirjastot sinnittelevät jopa nollan euron budjetilla

Koulukirjastot käyttävät kirjahankintoihin keskimääräin 200 euroa vuodessa – osa enemmän, osa vähemmän. Kivistön koululla Seinäjoella vanhemmat järjestivät kirjakeräyksen koulukirjaston kokoelmien kartuttamiseksi.

Koulujen kirjastot
Neljäsluokkalaiset Iida ja Veera tutkivat vanhempainyhdistyksen kirjakeräykseen tulleita kirjalahjoituksia.
Neljäsluokkalaiset Iida ja Veera tutkivat vanhempainyhdistyksen kirjakeräykseen tulleita kirjalahjoituksia.Hanne Leiwo/Yle

Jurvan yhtenäiskoulun opettaja Juha Yli-Hynnilä toteaa, että yhtenäiskoulun kirjaston kehittäminen on melkolailla nollassa. Tänä lukuvuonna koulukirjaston kirjahankintoihin ei ole ollut käyttää euroakaan.

– Meidän kirjastomme kirjallisuus on aika vanhahtavaa. Välillä on saatu lahjoituksia henkilökunnalta, huoltajilta tai kirppareilta, mutta ei meillä ole resursseja erikseen koulukirjaston hankintoihin, Yli-Hynnilä sanoo. Kirjabudjetista hoidetaan ensin oppikirjat ja esimerkiksi tarpeelliset lisenssit – ja siinä se sitten onkin.

– Kyllähän se motivoisi lukemaan, jos koulukirjastosta saisi lainata päivän suosikkikirjoja.

200 euroa vuodessa

Pohjalaisista ala- ja yhtenäiskouluista 59 eli noin joka viides ilmoittautui mukaan lasten ja nuorten lukutaitoa edistävään Lukuklaani-hankkeeseen (siirryt toiseen palveluun), jossa tarjolla on ihan oikeaa rahaa koulukirjaston kehittämiseen. Valtakunnallisesti Suomen Kulttuurirahaston ja Kopioston koulukirjastohanke kiinnosti 442 koulua.

Eikä ihme. Suomen koulukirjastoyhdistys ry:n puheenjohtaja Arja Kangasharjun mukaan Lukuklaaniin osallistuneiden koulujen keskimääräinen määräraha koulukirjaston kehittämiseen on noin 200 euroa vuodessa. Toisilla siis enemmän – toisilla vähemmän.

– Se kuulostaa paljolta. Meillä on nolla euroa, toteaa Juha Yli-Hynnilä Jurvan yhtenäiskoulusta.

Lasten- tai nuortenkirjoiksi muutettuna 200 euroa vastaa vuositasolla noin 6-10 kirjan hankintaa.

– Jos taloudesta on tiukkaa, hankitaan ensin oppikirjat ja kaunokirjallisuus jää vähemmälle, Arja Kangasharju toteaa. 39 prosenttia Lukuklaani-kouluista ilmoittikin, että mahdolliset palkintorahat käytettäisiin kirjamateriaalihankintoihin.

Lukupiirejä ja selkokirjoja

Arja Kangasharjun mukaan koulukirjastojen kirjatilaukset tehdään näin vuoden lopussa kun nähdään, onko budjettiin jäänyt rahaaa. Kun rahaa on rajallisesti, on käytettävä harkintaa.

– Ennen oli tapana, että hankittiin luokkasarja eli samaa kirjaa reilu 20 kappaletta ja koko luokka luki samaa kirjaa. Nyt puhutaan lukupiirikirjoista, jolloin tilataan kirjaa 3-5 kappaletta. Silloin voidaan valita enemmän oppilaan omaan mielenkiintoon sopivia kirjoja ja keskustella sekä tehdä niistä tehtäviä noin 5 oppilaan ryhmässä. Silloin rahat riittää vähän enempään, Kangasharju sanoo.

Hän kertoo itse tilanneensa koululleen luettavaksi selkokirjoja, joita käytetään esimerkiksi heikommin suomen kieltä osaavien oppilaiden opetuksessa.

– Onneksi kustantajat ovat satsanneet selkokirjoihin ja oppilaat voivat lukea samaa kirjaa kuin edistyneemmät.

"Jossain voi olla kirjakaappi luokan nurkassa"

Koulukirjastoista suuri osa toimii Arja Kangasharjun mukaan osana koulua ja koulun budjettia.

– Ne ovat hyvin erilaisessa kunnossa. Jossain voi olla kirjakaappi jonkun luokan nurkassa, jossain tosi iso ja hyvinhoidettu kirjasto, johon on hyvin hankittu kirjoja.

Kangasharju iloitsee siitä, että Lukuklaani-hankkeen myötä koulukirjastot ovat tulleet näkyviksi. Kun huomiota on lisäksi viime aikoina kiinnitetty lasten ja nuorten heikentyneeseen lukutaitoon, koulukirjastojen merkitys lukutaidon ja lukuharrastuksen edistäjänä on huomattu.

– On ihan eri juttu, jos kirja on koulun kirjastossa kuin että sitä pitää lähteä hakemaan kaupunginkirjastosta, joka voi olla kaukanakin. Lisäksi opettaja, joka tuntee oppilaan, voi suositella tälle sopivaa luettavaa, Kangasharju sanoo.

Kivistön koululla kerättiin kirjalahjoituksia koulukirjastoon.
Kivistön koululla kerättiin kirjalahjoituksia koulukirjastoon.Hanne Leiwo/Yle

Yksikin lukukelpoinen kirja

Seinäjoella Kivistön alakoulussa vanhempainyhdistys huolestui syksyllä koulukirjastosta.

– Se taisi olla rehtori, joka sanoi, että koulussa on hieno kirjasto ja siellä luetaan paljon, mutta osa kirjoista on jo monta kertaa luettuja, vanhepainyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Männikkö sanoo.

Koska todettiin, että koululla ei ole "ylimääräistä" rahaa kirjahankintoihin, vanhempainyhdistys lupasi koulukirjastolle määrärahan kirjojen hankkimiseen ja organisoi kirjakeräyksen. Määrärahalla on nyt hankittu 25 kappaletta Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytärtä ja joitain kappaleita Mauri Kunnaksen uutuuskirjoja Koiramäen Suomen historia (Otava, 2017).

Keräykselle ei asetettu etukäteen suuria tavoitteita. Männikön mukaan yksikin lukukelpoinen kirja arvioitiin hyväksi tulokseksi, mutta tarvittaessa kirjalahjoituksille voitaisiin osoittaa jopa 1-2 hyllymetriä tilaa.

Keräyksen päätyttyä rehtori Sirkku Hietanen oli tyytyväinen.

– Reilu kolmekymmentä kirjaa saatiin. Sellaisia kirjoja, jotka varmasti tulevat oppilaille myös lukuun, Hietanen sanoo.

Kivistössä jokaisella luokalla on oma kirjastovuoro viikottain. Eikä kaupunginkirjastokaan ole kovin kaukana. Omaa koulukirjastoa pyritään kuitenkin pitämään ajan tasalla niillä kirjahankinnoilla, joihin budjetti riittää.

– Määrärahat on pienet, mutta meillä on aina pidetty tärkeänä, että päivitetään kirjastoa ja ostetaan uusia kirjoja. Vanhempainyhdistyksen ponnistus on hyvä lisä tähän, Hietanen sanoo.

Kirjalahjoituslaatikkoon kertyi muutama kymmenen kirjaa.
Kirjalahjoituslaatikkoon kertyi muutama kymmenen kirjaa.Hanne Leiwo/Yle

Ei mitä tahansa lahjakirjoja

Vanhempainyhdistysten kiinnostus koulukirjastojen toimintaa kohtaan saa kiitosta myös Arja Kangasharjulta. Hänen mukaansa määrärahojen myöntäminen kirjahankintoihin voi olla yksi keino tukea koulukirjastoa, lehtitilaukset toinen ja toki kirjakeräyksetkin, kunhan lahjoitukset tehdään ajatuksella.

– Kirjakeräys on hyvä, varsinkin jos on otettu huomioon, että lahjoitettavat kirjat ovat hyvässä kunnossa ja jos ne ovat vanhempia, ne ovat kestäneet aikaa. Klassikoita, joita voi käyttää koulussa.

Ennen kirjaston hyllylle päätymistä, lahjoituskirjat käydään läpi. Lainattavaksi ei päädy mitä vaan.

– Opettaja lukee kirjan ja katsoo, onko se maailmaltaan [oppilaille] sopiva, millaista kieltä siinä käytetään ja millaisia asioita käsitellään, Kangasharju sanoo.