Irakilaispakolaisen vetämässä näkövammaisten taidekerhossa ei rajoita sokeus eikä kielimuuri

Irakilaisen taidemaalarin tekemä alastonmaalaus ajoi hänet hengenvaaraan ja lopulta Rovaniemelle.

pakolaiset
saba majid
Saba Majid opiskelee kotoutumiskoulutuksessa suomen kieltä, opettaa näkövammaisia ja valmistelee näyttelyä Rovaniemelle.Saba Majidin kotialbumi

Saba Majidin maalauksia on monien irakilaiskotien seinillä, mutta taiteilija itse tarpoo toppatakissa Rovaniemen lumisia katuja. Eteläirakilaisessa Basran yliopistossa maalausta ja keramiikkaa opettanut nainen joutui lähtemään pitkälle pakomatkalle kaksi vuotta sitten.

– Taidenäyttelyyni tuli mies, joka kysyi kuka on tehnyt maalauksen alastomasta naisesta. Vastasin, että minä. Hän uhkasi katkaista käteni, jos teen niin uudestaan, Majid kertoo.

Taiteilijan vapaus oli Majidin mukaan mennyt vuoden 2003 miehityksen jälkeen, kun erilaiset vastarintajoukot ja terroristiryhmät alkoivat taistella vallasta. Naisten oikeuksia taiteellaan puolustanut Majid ajatteli ensin, että häntä ei määräillä. Kun shiiamilitantit tulivat kotiovelle ja yrittivät siepata Majidin ja hänen puolisonsa – pariskunta pakkasi sen mitä laukkuun mahtui. Matka Turkin, Makedonian ja Serbian kautta päättyi Suomen Lappiin. Pariskunta sai turvapaikan tänä vuonna, kahden vuoden odotuksen jälkeen.

Saba Majidin maalaus
Saba Majid on pitänyt näyttelyt Kemissä ja Rovaniemellä. Saba Majid

Rajojen ylitystä

Irakiin jäi kaikki muut paitsi taidot ja työhalu. Irakissa oppilaiden joukossa oli ollut joitakin näkövammaisia ja näkövammaisten pariin Majid halusi hakeutua myös Rovaniemellä. Saba Majid tarjoutui vetämään Lapin näkövammaisten yhdistyksessä taidekerhoa palkatta.

– Aion opetella myös viittomakielen. Haluan opettaa ihmisiä, jotka tarvitsevat apua, koska saan heiltä niin paljon. Tarvitsen sitä sisäistä energiaa, jota heillä on, Saba Majid sanoo.

– Kun näen, miten he ottavat haasteen vastaan rajoitteistaan huolimatta, saan siitä itsekin voimaa. Tässä on mukana paljon tunteita, joita on vaikea pukea sanoiksi.

Voimaa Persianlahden rannalta lähtenyt irakilaisnainen väistämättä tarvitsee, niin toisenlaista on elämä napapiirin pakkasissa, pystyyn nostettujen kaulusten keskellä.

– Kaipaan aurinkoa, ystäviä ja perhettä. Ihmisten välistä lämpöä. On todella vaikeaa jättää oma kotimaa, Majid tapailee sanoja.

taidekerho Lapin näkövammaisten yhdistyksessä
Lapin näkövammaisten yhdistyksessä ei ole järjestetty taidekerhoa ennen kuin Saba Majid tarjoutui sitä vetämään vapaaehtoisena.Antti Mikkola / Yle

Lohi ulkomuistista

Energia virtaa ja puhe pulppuaa tauotta, kun eri tavoin näkövammaiset kommentoivat toistensa tekemisiä ja vitsailevat. Oman osansa hersyvästä huomiosta saa Aatuksi nimetty Ebtihaj Moosa, Majidin toimittajapuoliso, joka kantaa pöytään värejä ja vesiastioita. Kun omin käsin tehdyille vaahteranlehden muotoisille keramiikkalautasille nostetaan palavat tuikut, vähän näkevät ryhtyvät äänekkääseen huoleen niiden puolesta, jotka eivät näe mitään.

– Älkää nyt polttako käsiänne ! Älkääkä hiuksianne !

Saba Majid saa puhelimen päähän ja kaiuttimeen arabiasta suomeen kääntävän tulkin, ellei englannin sanasto riitä. Kielimuuri ei vaikuta olevan ongelma sen enempää kuin muutkaan rajoitteet. Kaksikymmentä vuotta sitten sokeutunut Marjatta Savukoski sanoo, ettei hänen ole vaikea muovata kalaa – onhan hän sellaisen joskus nähnyt.

– Sain siihen maalausapua, koska minä en näe enää edes värejä. Suttaisin pian väärään paikkaan. Ne väittivät, että siitä tuli ihan kuin lohi. En tiedä sitten, vissiin kai sitten, Savukoski naurahtaa.