yle.fi-etusivu

Teinirakkaus on ikuista – trumpettikurjilla

Sukupuuton partaalta erikoisin menetelmin palautettu lintulaji valitsee kumppanin jo kauan ennen kuin ryhtyy lisääntymään.

linnut
Kolme trumpettikurkea rantahietikolla.
Trumpettikurkia talvehtimassa suojelualueella Texasissa. Klaus Nigge / USFWS

Vanhastaan tiedetään, että useimmat kurjet ovat koko ikänsä uskollisia kerran valitsemalleen puolisolle. Tuore yhdysvaltainen tutkimus kertoo, että enemmistö trumpettikurjista löytää omansa jopa vuosia ennen kuin on valmis jatkamaan sukua.

Puolitoistametrinen, noin seitsenkiloinen trumpettikurki on yksi Pohjois-Amerikan harvinaisimmista lintulajeista. Aivan sukupuuton kynnyksellä käynyt laji on pelastettu suojeluohjelmalla, mutta edelleenkään trumpettikurkia ei tiettävästi ole edes seitsemää sataa.

Georgian yliopiston tutkijat seurasivat Wisconsinin osavaltiossa 58:aa trumpettikurkiparia kaulaan kiinnitetyillä lähettimillä.

1940-luvun alussa Yhdysvalloissa oli alle 20 trumpettikurkea.

Tutkijoille selvisi, että kaksi kolmasosaa pariskunnista muodostui ainakin vuosi ennen kuin linnut olivat sukukypsiä. Neljännes pareista oli vakiintunut jo kaksi vuotta ennen ensimmäistä munintaa. Tutkimus on julkaistu Animal Behaviour (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Tutkimusta johtanut Claire Teitelbaum sanoo New Scientist (siirryt toiseen palveluun) -lehdelle tulosten viittaavan siihen, että elinikäisestä parisuhteesta on linnuille hyötyä myös muutoin kuin pesintäkauden nopeassa käynnistämisessä.

Vakiintunut puoliso on ehkä paras apu ruoan hankinnassa ja pedoilta puolustautumisessa, Teitelbaum arvelee.

Sukupuutto oli enää vuosien kysymys

Trumpettikurki ei ollut järin yleinen laji edes ennen kuin ihminen alkoi tehdä siitä selvää säätelemättömällä metsästämisellä ja elinalueiden valtaamisella.

Ennen eurooppalaisten tuloa Pohjois-Amerikassa arvioidaan olleen kymmenisen tuhatta trumpettikurkea. 1940-luvun alussa Yhdysvalloista tunnettiin enää vain toistakymmentä yksilöä.

Kun tuo Louisianassa elänyt parvi kuoli sukupuuttoon, Yhdysvaltain ainoat trumpettikurjet olivat Kanadassa pesiviä lintuja, jotka kävivät talvehtimassa Texasin rannikolla. Sittemmin trumpettikurkia on palautettu Yhdysvaltain luontoon.

Teitelbaumin johdolla tutkitut linnut syntyvät suojelukeskuksessa Wisconsinissa, mutta viettävät talvensa Floridassa. Muutama vuosi sitten Science (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistussa Marylandin yliopiston tutkimuksessa selvitettiin niiden valitsemia muuttoreittejä.

Ilmeni, ettei ratkaisevaa ole vain lintujen perimä sisäinen navigaattori, vaan myös edelliseltä sukupolvelta saatu oppi.

Ikä opettaa

Tutkijat seurasivat muuttoa seitsemän vuoden ajan ja totesivat, että yksi tekijä oli vakio: mitä vanhempi lintu kärjessä lensi, sitä suorempi oli kaikkien reitti ja sitä vähemmän energiaa muuttoon kului.

Kun lentoa johti vuoden ikäinen kurki, reitti siirtyi 76 kilometriä sivuun ihannelinjasta. Kahdeksanvuotiaan kurjen johdolla heittoa tuli 30 kilometriä vähemmän.

Tutkijoiden alkuperäinen olettamus oli, että geeniperimä ratkaisee parhaat suunnistajat. Sellaisesta ei kuitenkaan löytynyt todisteita.

Emona ja lennonopettajana kurki-ihminen

Patuxentin villieläintutkimuksen keskuksessa (siirryt toiseen palveluun) Marylandissa trumpettikurkien pelastamisessa käytettyjä menetelmiä voi kutsua sekä kekseliäiksi että omalaatuisiksi.

Keskuksessa emottomina kuoriutuneita poikasia ovat ruokkineet ja opettaneet kurjenvalkoisiin kaapuihin pukeutuneet tutkijat. Menetelmään kuuluu, ettei linnuille koskaan puhuta.

Ruoka annetaan trumpettikurjen päätä jäljittelevästä hansikkaasta, ei kädestä. Kaiken tämän tarkoituksena on ollut, etteivät linnut leimaudu ihmiseen, vaan ne voidaan vartuttuaan vapauttaa luontoon.

Vielä joitakin vuosia sitten ne lähtivät ensimmäiselle muuttomatkalleen ultrakevyen lentokoneen perässä. Takaisin ne osasivat omin päin. Ihmisen ja kurjen yhteistä lentoa voi seurata tästä UStreamin videosta (siirryt toiseen palveluun).

Varma kuolema muuttui pitkäksi iäksi

Patuxentin trumpettikurkiohjelma alkoi runsaat puoli vuosisataa sitten yhden loukkaantuneen trumpettikurjen hoivaamisena. Kanadasta löydetyn Canus-kurjen siipi oli poikki, eikä se olisi selvinnyt talvesta hengissä, joten viranomaiset hankkivat sille turvapaikan rajan takaa Marylandista.

Ilman siipeä Canus ei pystynyt parittelurituaaliin, mutta tutkijoiden kehittämän keinohedelmöitysmenetelmän ansiosta Canus sai runsaasti jälkeläisiä ja osoittautui hyväksi isäksi. Yhdysvaltain ensimmäinen villinä kuoriutunut trumpettikurjen poikanen hyvin pitkään aikaan oli Canusin lapsenlapsenlapsi.

Canus eli poikkeuksellisen vanhaksi, 39-vuotiaaksi. Se kuoli vuonna 2003. Kun Canus löydettiin, se oli yksi maailman 42 trumpettikurjesta. Kuollessaan sillä oli jälkeläisiä – poikasia, niiden poikasia ja pojanpoikasia – nelinkertaisesti tuo määrä.

Suojelu julkisin varoin lopetettiin

Patuxentin villieläinkeskusta rahoittava Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus USGS ilmoitti kesällä lopettavansa trumpettikurkiohjelman. USGS:n mukaan sen tavoite on täytetty. Yhdysvaltoihin ei jäänyt yhtään julkisilla varoilla rahoitettua trumpettikurkien suojeluohjelmaa.

Patuxentin 75 kurkea määrättiin siirrettäväksi muihin suojelukeskuksiin. Asiantuntijoiden mukaan muutoksista häiriintyvien lintujen lisääntyminen vaarantuu siinä määrin, ettei lähivuosina ole odotettavissa uusia poikasia, vaikka siirto muutoin onnistuisikin.

Lisää trumpettikurkien suojelusta Patuxentissa voi lukea muun muassa The Washington Post (siirryt toiseen palveluun) -lehden pitkästä artikkelista.

Juttua muokattu 23.11.2017 klo 23.25: Vaihdettu jälkimmäinen, sauruskurkia esittänyt twiitti trumpettikurkea esittävään.