Satavuotiaan sävykäs historia: Elokuvafriikit omistajat rakensivat Kino Sampoon kielletyn asunnon, jota kaupunki myöhemmin vuokrasi

Riihimäen Kino Sampo on satavuotias ja miljoonaremontin tarpeessa. Talon katon alle mahtuvat sekä elokuvat että tunnettu nuorisoteatteri.

Elokuvateatterit & elokuvien esittäminen
Kino Sampo vuonna 1930
Kino Sampo vanhassa komeudessaan vuonna 1930. Nykyiseen muotoonsa teatteri muovautui 50-luvun remontin yhteydessä.Riihimäen Kaupungimuseon arkisto

Riihimäki Sata vuotta sitten lentokoneen lentäminen oli uutta ja ihmeellistä. Ensimmäinen Riihimäen Kino Sammossa esitetty elokuva kertoikin, kuinka saksalaisia lentokoneita ajetaan.

– Elokuva on todennäköisesti ollut lyhyt, noin 15 minuuttia pitkä. Sitä ei valitettavasti ole missään olemassa. En ole päässyt sitä näkemään tai näyttämään, kertoo Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sammon varapuheenjohtaja Reijo Kurkela.

Hieman itsenäistä Suomea vanhempi Kino Sampo aloitti toimintansa 29. marraskuuta 1917.

Reijo Kurkela seisoo oviaukolla.
Reijo Kurkela seisoo kohdassa, jossa Kino Sammon sisäänkäynti sijaitsi ennen 50-luvun laajennusta.Lauri Rautavuori / Yle

Tuohon aikaan elokuvien ohella oli muutakin ohjelmaa. Kino Sammossa on vanhojen lehtimainosten perusteella esiintynyt muun muassa sirkuskoira Lulu. Teatterikin oli osa show’ta.

– Elokuva oli tuolloin ilmeisen halpa huvittelun muoto. Ravintolaan ei noin vain menty, mutta elokuviin pääsivät myös työläiset ja naiset, Kurkela kertoo.

Sähköä sahalta

Paloheimon sahalla oli elokuvien esittämiseen liittyen tärkeä rooli Riihimäellä sata vuotta sitten. Sahan tarpeisiin rakennetusta sähkövoimalaitoksesta voitiin vetää voimalinjoja, joilla saatiin virtaa Suokylän elokuvateattereille.

Kyllä, teattereita oli alueella enemmänkin. Enää jäljellä on vain Kino Sampo.

Elokuvateatteri Sammon edessä lapsijoukko, vuosi 1920.
Lapsijoukko Kino Sammon edessä vuonna 1920.Riihimäen Kaupunginmuseon arkisto

Teatterin omistajat ovat vaihtuneet tiuhaan Sammon satavuotisen taipaleen aikana.

1940-luvun sotavuosina Kino Sammon omisti Toivo Särkän johdolla Suomen Filmiteollisuus. Samaan aikaan Särkkä perusti Riihilinnan, ja Sammosta mies luopui 1945. Riihilinna muuttui myöhemmin Gildaksi.

Gilda sulki ovensa viime keväänä talousvaikeuksien vuoksi. Seuraavaksi Riihilinnassa elokuvia näyttä Bio Rex -ketju, joka saneeraa tilat. Uuden teatterin on tarkoitus avautua jo joulun välipäivinä.

– Meillä ei ole mitään halua kilpailla heidän kanssaan samoista elokuvista. Meille riittää esimerkiksi arthouse-leffoja, koska emme tavoittele voittoa vaan yritämme ylläpitää elokuvakulttuuria, Reijo Kurkela toteaa.

Punaisia penkkejä Kino Sammon elokuvateatterisalissa.
Kino Sammon penkit ovat vuodelta 1938. Niiden rungot ovat edelleen samat, mutta verhoilu on uusittu.Lauri Rautavuori / Yle

Elokuvahullut puikoissa

Sodan jälkeen Kino Sampo ei millään meinannut löytää pysyvää omistajaa. Lopulta puikkoihin astuivat herra Sven Pettersson ja rouva Tyyne Pettersson. He johtivat teatteria 1960-luvulle asti.

Kurkelan mukaan Petterssonien salaisuus oli yksinkertaisesti elokuvahulluus.

– Heidän koko elämänsä pyöri elokuvateatterin ympärillä. He asuivat täällä, tekivät itse perusteellisen remontin, pyörittivät koneita ja myivät lippuja.

1950-luvulla Petterssonit saneerasivat Kino Sammon pitkälti sellaiseksi kuin se tänään on. Merkittävin muutos oli teatterin eteistilaan rakennettu siipirakennus.

Kino Sampo 1.12.1989
Kino Sampo joulukuussa 1989.Riihimäen Kaupunginmuseon arkisto

Pariskunta halusi myös rakentaa talon alakertaan asunnon. Piirustusten pohjalta tarkastajat kuitenkin totesivat, että tila on asunnoksi liian matala. Niinpä suunnitelmiin kirjattiin asunnon sijaan varasto. Tässä ”varastossa” Petterssonit asuivat.

– Hauskinta on se, että kun kiinteistö tuli Riihimäen omistukseen 80-luvulla, vuokrasi kaupunki aiemmin kieltämäänsä tilaa asunnoksi, Kurkela hymähtää.

Finnkino tuli, Kino Sampo hylättiin

1980-luvulla tapahtui suomalaisen elokuvabisneksen suuri murros. Videon tulo markkinoille ajoi sukujen johtamat teatteriketjut ahtaalle. Velkaantuneet yritykset joutuivat pitkälti pankkien haltuun.

Kino Sampo ulkoa kuvattuna talvella.
Kino Sammon katolla on edelleen ikoninen neonvalokyltti, joka on peräisin 30-luvulta. Enää se ei pala.Lauri Rautavuori / Yle

Sukujen nuoret polvet päättivät haudata liiketaloudelliset riitakirveensä ja ryhtyivät toimiin. Näin syntyi nykyisenmuotoinen Finnkino.

– Se oli elokuvaihmisten vastatoimi pankkien ylivallalle. Surkuhupaisaa on, että Finnkino on nykyään kiinalaisten pääomasijoittajien hallussa eikä elokuvafriikeillä ole mitään sananvaltaa, Kurkela sanoo.

Taloudellisessa tilanteessa yhtiö päätti keskittyä vain yli 30 000 asukkaan taajamiin. Kino Sampokin siirtyi Finnkinon alle, mutta Riihimäen silloisen asukasluvun takia teatteri päätyi lakkautettavien listalle.

Kino Sammon kaupallinen toiminta päättyi itsenäisyyspäivänä 1986. Viimeisenä elokuvana näytettiin Hal Ashbyn ohjaama 8 miljoonaa tapaa kuolla.

Nuorisoteatteri pelastaa

Riihimäen kaupunki osti käytöstä poistetun teatterin seuraavana vuonna. Kaupunkisuunnittelijoiden katseet kohdistuivat Kino Sampoon, ja he näkivät sen paikalla kerrostalon. Rakennus päätettiin purkaa uudisrakentamisen tieltä.

Purkuaikeet kuitenkin lykkääntyivät vuodesta toiseen ja lopulta niistä luovuttiin. Yksi Sammon pelastaja on Riihimäen Nuorisoteatteri, joka on toiminut talossa perustamisvuodestaan 1991 alkaen.

Reijo Kurkelan sormi vanhalla levypöydällä.
Vanhaan levypöytään mahtui noin kolme tuntia filmiä. Kurkela näyttää, kuinka hän sormipelillä pelasti elokuvaesityksen kun filmien erottaja hajosi. Nykyisten digitaalisten koneiden kanssa Kurkela kertoo olevansa neuvoton, jos ne menevät jumiin. Lauri Rautavuori / Yle

Nuorisoteatterin ja Kino Sammon symbioosi on aina ollut vahva.

– Purku-uhan alta pelastuminen loi talon ja nuorisoteatterin välille vahvan siteen. En tiedä olisiko meitä ilman Kino Sampoa. Tämä talo on toimintamme sydän, nuorisoteatterin rehtori Sanna Saarela sanoo.

Ammattiteatterin kohtalo kytkeytyy Kino Sampoon

Kun puhutaan teatterista ja Riihimäestä, astelee huoneeseen aika iso elefantti. Kaupungin alkuperäinen aikomus ensi vuoden budjettiesityksessä oli ajaa Riihimäen teatteri alas ja samalla lisätä nuorisoteatterin tukipottia.

– Siitä tuli syyllinen olo. Fakta on silti se, ettemme pyytäneet tai toivoneet mitään. Se oli tosi kaksijakoinen juttu, koska yleishyödyllisenä yhdistyksenä nuorisoteatteri on koko ajan tietynlaisessa rahapulassa. Tässä tilanteessa rahan hinta tuntui todella suurelta, rehtori avaa.

Ammattiteatteri on nyt saanut vuoden armonaikaa keksiä toimintamalli, joka johtaa selviin säästöihin. Myös nuorisoteatteri kuuluu uutta mallia pähkäilevään toimikuntaan.

Ongelman keskiössä ovat toimitilat. Kaupunki on päättänyt luopua teatterin kiinteistöstä, ja nuorisoteatterin koti, kaavassa suojeltu Kino Sampo vaatii peruskorjausta.

Riihimäen Nuorisoteatterin rehtori Sanna Saarela seisoo Kino Sammon lavalla.
"Kannustamme nuorisoteatterilaisia löytämään oman tapansa olla, tehdä teatteria ja esiintyä tässä maailmassa", sanoo Riihimäen Nuorisoteatteria vuodesta 2006 johtanut Sanna Saarela.Lauri Rautavuori / Yle

Saarelan mukaan ehdoton tavoite on, että sekä nuoriso- että ammattiteatteri säilyvät Riihimäellä.

– Puhutaan tosi isoista toimenpiteistä. Siitä, miten koko toiminnan pystyisi räjäyttämään niin, että ammattiteatteri säilyy kaupungissa, Sanna Saarela huokaa.

Sampo palaa juurilleen

Reijo Kurkelaa ei huoleta Kino Sammon kohtalo, vaikka rakennus on miljoonaremontin tarpeessa.

– Uskon, että kaupunki selviää pahimmista talousvaikeuksista seuraavan 10 vuoden aikana. Sitten ruvetaan investoimaan ja korjausrakentamaan. Ei tätä taloa uhkaa mikään.

Yksi asia häntä kuitenkin pelottaa. Teatterin vahva 1950–60-luvun henki ei saa kadota.

– Suurin pelko on, että tämä saneerataan liian hienoksi, Kurkela naurahtaa.

Kino Sammon satavuotisjuhlien kunniaksi talossa on palattu sen ensiaskelten luo.

Juhlaviikoilla nähdään esimerkiksi (siirryt toiseen palveluun)kulttiklassikko The Rocky Horror Picture Show ja sen ohessa drag-artisti Jukka Kurosen vetämä esitys.

Elokuvan ja teatterin yhteistyö on jälleen todellista – aivan kuten sata vuotta sitten.