Havuseppele on kaunis tapa muistaa kuollutta – entisaikana havujen piti myös peittää kalman haju

Havujen käyttö kuolemaan liittyen on ollut aiemmin huomattavasti runsaampaa kuin nykyään. Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi tänä syksynä on talkoilla tehty seppeleitä sankarihaudoille.

kuolema
Havuseppeleen sidontaa Ruokolahdella
Havuja käytettiin ennen peittämään ruumiin hajua. Mikko Savolainen / Yle

Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kunniaksi ihmiset ympäri Suomen talkoilivat havuseppeleitä sankarihaudoille. Idean isä on hämeenlinnalainen Esa Jaatinen.

Mutta miksi juuri havuseppele?

Havujen käytöllä on pitkä perinne suomalaisessa kuoleman historiassa. Havuilla on tavallaan merkitty kuolemaa. Oksien tuoksuilla on peitetty kalman hajua ja toisaalta annettu vainajalle ansaitsemaansa huomiota.

Luminen kuusenoksa.
Havuja käytettiin, koska niitä oli saatavilla myös talvella.Jyrki Lyytikkä / Yle

Talvella havut ja kesällä nokkoset

Hautaaminen pyrittiin ennen tekemään huomattavasti nopeammin kuin nykyään. Tapana oli viettää hautajaiset jo kuolemasta seuraavana sunnuntaina. Silti vainajan säilyttäminen etenkin kesäisin tuotti ongelmia.

Havuseppele tehtiin suurmiehelle.

Ilona Pajari

Havun erittämillä eteerisillä öljyillä on ollut aiemmin tärkeä tehtävä.

– On tietenkin pyritty siihen, ettei vainaja haisisi kovin paljon. Myös nokkosia on käytetty hajun peittämiseen kesäaikaan. Kesäisin vainajat säilytettiin hautaamiseen saakka riihessä, kuvailee Jyväskylän yliopiston suomalaisen kuoleman historiaa tutkinut dosentti Ilona Pajari.

Surutalon pihakin havutettiin

Ilona Pajari kertoo, että vielä sata vuotta sitten Suomessa käytettiin havuja huomattavasti runsaammin, niitä laitettiin jopa koko kirkkomatkalle.

– Monesti havutettiin sen talon piha, missä vainaja oli asunut. Tämän lisäksi havutettiin koko kirkkomatka.

Surutalon portinpieleen tuotiin usein näre, varakkaissa perheissä tehtiin havuista suuri holvikaari pihamaalle. Havuja käytettiin myös koristelemaan vainajan kuljetukseen käytetyt rattaat.

– Merkittiin kuusella, että tässä menee vainaja.

Joulukuusen havuja.
Surutalon portinpieleen tuotiin usein näre.Matti Myller / Yle

Suurmiehet saivat seppeleet

Havujen suuri rooli suomalaisessa hautaperinteessä selittyy puhtaasti käytännöllisyydellä. Hajuntorjunnan lisäksi sitä puolsi saatavuus. 1950-luvulla ei syrjäseuduilla toiminut kukkakauppoja. Talvella materiaalina oli havu.

On tietenkin pyritty siihen, ettei vainaja haisisi kovin paljon.

Ilona Pajari

Havuseppeleitä ei aiemminkaan ole tehty kaikkien ihmisten haudoille.

– Havuseppele tehtiin suurmiehelle, ei lapsille. Vainajat olivat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Merkkihenkilöt osoittivat kunnioitusta havuseppelein, kuvailee havuseppeleen historiaa suomalaisen kuoleman historiaa tutkinut dosentti Ilona Pajari.

Seppeleen säilyminen vain tietyn kansanosan tapana selittyy sekin Pajarin mukaan käytännöllisyydellä.

– Tavalliset ihmiset keskittyivät ennen muihin asioihin, haudan hoitaminen kokonaisuudessaan on ollut viimeisen sadan vuoden asia.