yle.fi-etusivu

Rutto tuli Eurooppaan jo kivikaudella – olivatko sen tuojat lähteneet sitä pakoon?

Iso muuttoliike kivi- ja pronssikausien vaihteessa toi Eurooppaan paljon uutta tietotaitoa. Samoihin aikoihin tänne tuli myös rutto.

rutto
Osittain esiin kaivettu luuranko.
Nykyisessä Baijerissa Augsburgissa elänyt mies sai hautaan mukaan muun muassa tikarin ja rannerenkaan. Stadtarchäologie Augsburg

Euroopassa oli ruttoa jo kivi- ja pronssikausien taitteessa, osoittavat tuolta ajalta löydetyt bakteerit. Saksalaisen Max Planck -instituutin (siirryt toiseen palveluun) tutkijat päättelevät, että rutto tuli Eurooppaan idästä suuren muuttoliikkeen mukana.

He löysivät kuudesta 3 700–4 800 vuoden ikäisestä ihmisten luu- ja hammasnäytteestä ruttobakteerin koko perimän. Tutkittavina oli yli 500 näytettä Itä- ja Keski-Euroopasta.

Kaksi Venäjällä ja Kroatiassa elänyttä ihmistä olivat vanhimmat tunnetut ruttosairaat eurooppalaiset. Altailla Siperiassa elänyt aikalainen oli heidän kohtalotoverinsa. Väestöt ovat helposti erotettavissa toisistaan geeniperimän erojen vuoksi, ennen kuin ne sekoittuivat Euroopassa.

Tutkijoiden huomio kiinnittyi etenkin siihen, miten laajalla alueella Euroopassa hyvin samankaltaisia Yersinia pestis -bakteereja esiintyi – Venäjältä Saksaan, Kroatiasta Viroon.

– Sen perusteella rutto joko tuli Eurooppaan useita kertoja samasta lähteestä tai tuli kerran eikä hävinnyt enää, sanoo arkeogeneetikko Aida Andrades Valtueña.

Immuuneja vai pakolaisia

Juuri vajaat viisi vuosituhatta sitten ruttobakteerissa tapahtui isoja muutoksia. Tekivätkö ne ruton aiempaa vaarallisemmaksi? Se vaatii vielä lisätutkimusta, mutta suuret epidemiat saattoivat kuitenkin olla jo mahdollisia, tutkijat sanovat.

Ehkä Mustanmeren ja Kaspianmeren välisiltä aroilta tulleilla oli erilainen immuniteetti kuin Euroopassa vanhastaan – vai olivatko tulokkaat pakolaisia? Rutto saattoi olla yksi syy, jonka vuoksi muuttajat lähtivät liikkeelle, puntaroi arkeogeneetikko Alexander Herbig.

Max Planck -instituutin tutkimus jatkuu uusien luunäytteiden analyyseilla. Toiveena on selvittää, mikä teki rutosta aikaa myöten niin tavattoman tuhoisan. Tähänastiset tulokset on julkaistu Current Biology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Euraasian kartta, jossa nuoli kertoo muuttoliikkeestä länteen.
Mustat pääkallot kertovat, mistä tutkijat löysivät ruttobakteeria. Punainen kallo on aiempi löytö Altailta. Kartan värit kertovat kivikautisten kulttuurien alueista.Max Planck -instituutti

Madagaskarissa yli 200 kuolonuhria

Esihistoriallinen ruttotutkimus osuu samalla erittäin ajankohtaiseen vuoteen. Maailmassa on muutamia maita, joista rutto ei ole koskaan kadonnut, ja Madagaskarin saarella on meneillään pahin epidemia puoleen vuosisataan.

Ruttoon on kuollut jo yli 200 ihmistä, ja vahvistettuja tai epäiltyjä tartuntoja on lähes 2 500, kertoo Madagaskarin terveysministeriö. Maailman terveysjärjestö WHO ei pidä tilannetta niin vaarallisena, että olisi suositellut matkustusrajoituksia.

Vaikka sairastuneiden kuolleisuusprosentti Madagaskarissa on lähes yhdeksän, antibiootit tepsivät edelleen hyvin valtaosaan ruttobakteereista. Madagaskarista ei ole nyt löydetty bakteereja, joilla olisi vastustuskykyä antibiooteille.

Sellainen bakteeri sieltä on kuitenkin löytynyt aiemmin. Teinipojan sairastamaan ruttoon ei tehonnut yksikään kahdeksasta kokeillusta antibiootista.

"Tilanne, joka kukaan ei halua"

Yhdysvaltalaiset tutkijat tulivat siihen tulokseen, että ruttobakteeri oli saanut vastustuskykyä vaihtamalla geenejä jonkin ruokamyrkytystä aiheuttavan bakteerin kanssa luultavasti kirpun suolistossa. Kirput levittävät ruttobakteeria.

Tutkimus julkaistiin PLOS ONE (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä kymmenen vuotta sitten. Tutkimusta johtanut Jacques Ravel varoitti asiasta, joka on sittemmin käynyt yhä ajankohtaisemmaksi. Kun antibiootteja käytetään holtittomasti, yhä useampi bakteeri kehittää niille vastustuskyvyn.

– Ilman antibiootteja rutto on hyvin vaikea pitää kurissa. Sitä tilannetta ei halua kukaan, Ravel sanoi tuolloin SciDev (siirryt toiseen palveluun)-sivustolla.

Kommentti on varsin maltillinen, kun muistetaan, millaista tuhoa rutto sai aikaan 1300–1600-luvuilla. 1300-luvun mustan surman arvellaan vieneen hengen jopa 60 prosentilta Euroopan väestöstä.