Sisu on suomalaisille voimavara vielä nykyäänkin, sanoo filosofian professori

Sisusta voi olla hyötyä myös Suomen taloudelle, arvioi soveltavan filosofian professori Tommi Lehtonen Vaasan yliopistosta. Toisaalta äärimmäinen sisukkuus voi viedä rentouden.

suomalaisuus
Vaasan yliopiston soveltavan filosofian professori Tommi Lehtonen.
Pohjoisten olosuhteiden on nähty heijastuvan myös suomalaisten luonteeseen. Suomen ilmasto on yksi sisun rakennuspalikka, sanoo Tommi Lehtonen.Jarmo Panula/Yle

Tommi Lehtonen kääntää katseensa mietteliäänä työhuoneensa seinään. Millaisissa tilanteissa hän on itse ollut joskus oikein sisukas? Kasvoille nousee hymy.

Sisua on tarvittu tietysti hiihtoladulla, lapsena.

– Isäni oli erityisen kova hiihtäjä ja minä yritin nuorena poikana sinnitellä isäni perässä, Lehtonen kertoo.

Niin, sisu. Suomalainen yhdistelmä pitkäjänteisyyttä, sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta, jonka on kerrottu tuoneen meille vuosikymmenten saatossa esimerkiksi urheilumitaleita.

Se yhdistyy talvisotaan, kestävyysjuoksijoihin, suohon, kuokkaan – ja Jussiin. Se on pitkäikäinen osa suomalaisten omaa kertomusta siitä, keitä me olemme.

Ja hyvä niin, näkee soveltavan filosofian professori Tommi Lehtonen Vaasan yliopistosta.

– En näe ongelmallisena sitä, että suomalaista kertomusta kerrottaisiin sisun varassa. Se on paljon myönteisempi lähtökohta kuin se, että me olemme tuppisuita tai niin ujoja, että meitä on turha lähettää maailmalle tekemään kauppaa.

Sisu ei ole kuollut

Lehtonen uskoo, että sisua katsotaan nykypäivän Suomessa ainakin kahdesta suunnasta. Monet pitävät sisua arvossa ja sitä on nostettu esille myönteisessä mielessä juuri maan juhlavuotena. Toiset taas ajattelevat sisun olevan rahvaanomaista jääräpäisyyttä, jonka kohottamisesta jalustalle pitäisi päästä jo eroon.

Lehtonen itse puhuu sisusta lämpimästi. Se on hänen mukaansa positiivinen voimavara ja jotain, mitä voi oppia. Lehtonen näkee, että sisu voi hyödyttää Suomea myös kansakuntana.

– Jos ajattelemme, että elämme kvartaalitaloudessa ja firmat miettivät tuloksia lyhyellä perspektiivillä, sitkeydellä ja pitkäjänteisyydellä on annettavaa. Me ymmärrämme, että sitkeys voi tuottaa arvoa, vaikka se ei näy ihan välittömästi.

Lehtosen kokemuksen mukaan sisu on kaikkea muuta kuin kuollut.

– Ihmiset ovat kiinnostuneita sisusta. Minusta tuntuu, että se liittyy siihen, että he haluavat tunnistaa kansallisen kulttuurin peruskiviä.

Vaasan yliopiston soveltavan filosofian professori Tommi Lehtonen.
Tommi Lehtonen on myös Vaasan yliopiston filosofisen tiedekunnan dekaani.Jarmo Panula/Yle

"Suomalaiset voivat olla sisun esilläpitäjiä"

Lehtonen on tutkinut filosofian näkökulmasta erityisesti johtamisen etiikkaa ja vastuullista sijoittamista. Sisun pariin hän löysi tiensä, kun kävi ilmi, että Suomessa yhtenä hyvän esimiehen ominaisuutena pidetään sopivaa sisukkuutta.

Viime kesänä Lehtosta pyydettiin puhujaksi Lapuan filosofiapäiville paikkaamaan sisusta väitöskirjaa tekevää tutkija Emilia Lahtea. Kiinnostus aihetta kohtaan kasvoi ja ensimmäinen Lehtosen aihetta käsittelevä teksti on julkaistu tänä vuonna Kanava-lehdessä.

Äärimmäinen periksiantamattomuus voi olla ihmiselle vahingoksi

Tommi Lehtonen, professori

Lehtosen mukaan sisu on käsitteenä saanut voimansa kolmesta suunnasta. Ensin tulivat suomalaiset kestävyysjuoksijat Hannes Kolehmaisen johdolla. Sitten tuli talvisota ja sisukkaat suomalaiset sotilaat, jotka selvisivät rintamalla Neuvostoliiton hurjaa miesylivoimaa vastaan.

Kun taustalla vaikutti lisäksi käsitys pienestä kansasta viljelemässä maata vaikeiden ja kylmien olosuhteiden keskellä, sisu vakiinnutti paikkansa.

Suomalaisinta sisussa on kuitenkin sana "sisu", Lehtonen sanoo. Hän ajattelee, että suomalaiset tuskin ovat erityisen paljon sisukkaampia kuin muutkaan kansat. Myös muista kulttuureista löytyy sisua muistuttavia käsitteitä.

– Ei ole mitään erityistä suomalaista sisugeeniä. Pikemminkin voidaan ajatella, että minkä tahansa kansakunnan edustaja voi oppia sisua. Suomalaiset voivat kyllä olla sisun esilläpitäjiä.

Veikö sisu suomalaiselta rentouden?

Sisu ei kuitenkaan ole pelkkää hyvää energiaa. Äärimmäinen periksiantamattomuus voi olla ihmiselle vahingoksi. Sisukkuuden korostamisella olemme saattaneet Lehtosen mukaan tehdä myös hallaa itsellemme.

– Tietty rentous ja vaivattomuus on ehkä jäänyt vähän syrjemmälle suomalaisessa hengenmaisemassa. Sisukkaankin ihmisen kannattaa pitää mielessä sellainen vanha viisaus, että viisas osaa antaa ajoissa periksi.

Ei ole mitään erityistä suomalaista sisugeeniä

Tommi Lehtonen, professori

Lehtonen myös myöntää, että jos sisukkuuden väitetään olevan muidenkin kuin vain suomalaisten ominaisuus, moni voi loukkaantua.

– Voi olla, että jotkut ihmiset ajattelevat omasta kulttuuristaan niin, että siellä on tällaisia peruselementtejä, joita ei ikään kuin sovi liikutella. Suomessa on ehkä joissakin yhteyksissä ajateltu, että sisu on ainakin yksi tällainen suomalaisuuden peruskivi.

Lapsi voi oppia pitkäjänteisyyttä, uskoo Lehtonen

Parhaimmillaan sisu kulkee Lehtosen mukaan kultaista keskitietä. Se tuo tekemiseen pitkäjänteisyyttä, mutta ei kuluta ihmistä loppuun.

Esimerkiksi opettaja voi opettaa alakoulussa lapselle sisua kehottamalla häntä olemaan luovuttamatta, vaikka jokin matematiikan tehtävä tuntuisi vaikealta. Siten lapsesta voi kasvaa hyvällä tavalla sisukas.

– Hymyilevää ja sinnikästä, mutta äärimmäisyyksistä pidättäytyvää sisua kannattaisi pitää enemmänkin esillä.

Vaasan yliopiston soveltavan filosofian professori Tommi Lehtonen.
Sisu on suomalaisen kulttuurin bassoääni, Lehtonen sanoo. Harmonia muodostuu muistakin elementeistä eikä basson tarvitse soida jatkuvasti, mutta kappaleen tunnistaa suomalaiseksi.Jarmo Panula/Yle