Jugoslavian sotarikosten tuomioistuin lopettaa: viimeisenä tuomiolla Mostarin sillan tuhoajat

Tuomion on saanut yli 80 sotarikollista ja uhrit ovat päässeet kertomaan kärsimyksistä. Toiko Jugoslavia-tuomioistuin oikeutta, rauhaa ja sovintoa?

sotarikokset
hautausmaa.
Vuoden 1993 taisteluissa kroaatteja vastaan kaatuneiden muslimien hautausmaa Mostarissa vuonna 2008.Ahti Kaario / Yle

YK:n Jugoslavia-sotarikostuomioistuimen ICTY:n viimeinen päätös tulee tänään keskiviikkona, ja jutussa on Jugoslavian perimyssotien rikosnimikkeiden tyypillinen kirjo. Mukana on siviilien karkottamista, murhaamista, raiskaamista ja kulttuurimuistomerkkien tuhoamista.

Tuomiolla on kuusi kroaattia vuosien 1993-1994 tapahtumista Mostarissa ja muualla Bosnia-Hertsegovinan länsiosassa.

Paikalliset kroaattijoukot karkottivat tuolloin muslimit Neretva-joen länsipuolisesta osasta Mostarin kaupunkia, saartoivat itäosan ja ampuivat sitä niin, ettei sinne saatu ruoka- tai lääkeapua. He myös tuhosivat useita moskeijoita ja 1500-luvulla rakennetun Mostarin sillan. Silta on rakennettu uudelleen, kaupungin jako on jäänyt pysyväksi.

Kyseiset kuusi miestä johtivat tätä kaikkea, ja heidät tuomittiin siitä 10–25 vuoden vankeusrangaistuksiin vuonna 2013. Tuomiosta valitettiin, ja nyt Haagista on tulossa siis päätös valituksesta.

radovan karadzic oikeudessa
Radovan Karadžić ICTYn oikeussalissa jättämässä valitusta vankeustuomiostaan.Michael Kooren / EPA

Isoja valituspäätöksiä jää

Jugoslavia-tuomioistuin lopettaa toimintansa tämän vuoden lopussa. Sinne oli haastettu sotarikoksista 161 henkilöä. Kaikki tapaukset oli käsitelty ensimmäisessä asteessa viime viikolla, kun Ratko Mladić sai elinkautisen kansanmurhasta. Valituspäätöksiä sen sijaan jää jäljelle.

Niitä varten on Haagiin perustettu MICT-lyhenteellä tunnettu elin, joka käsittelee sekä Jugoslavia-tuomioistuimelta että jo toimintansa lopettaneelta Ruanda-tuomioistuimelta yli jääneet tapaukset. Ruanda-tuomioistuin käsitteli vuoden 1994 kansanmurhan tapahtumia.

Balkanilta MICT joutuu ratkaisemaan neljä tapausta. Bosnian serbien poliittinen johtaja Radovan Karadžić on valittanut 40 vuoden tuomiostaan. Bosnian serbiarmeijan komentaja Mladić valittaa elinkautisestaan melko varmasti.

Syyttäjä on valittanut serbialaisen äärikansallisen poliitikon Vojislav Šešeljin vapauttaneesta päätöksestä. Ja Serbian salaisen palvelun entisen johtokaksikon Jovica Stanišićin ja Franko Simatovićin oikeudenkäynti on määrätty uusittavaksi.

kolme naista pöydön äärellä
Bosnialaiset naiset seuraavat televisiosta serbijohtaja Radovan Karadžićin tuomitsemista. Pöydällä sotarikosten uhrien kuvia.Fehim Demir / EPA

Kuolema ehti ensin

Jugoslavian sotarikostuomioistuin perustettiin vuonna 1993, sen jälkeen kun vuonna 1991 alkaneessa Kroatian sodassa ja vuonna 1992 alkaneessa Bosnian sodassa tuli ilmi etnisiä puhdistuksia, keskitysleirejä, joukkomurhia ja muita sotarikoksia. Myöhemmin vastaavaa tapahtui vuosina 1998-1999 Kosovossa.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöksessä (siirryt toiseen palveluun) ja ICTYn perussäännössä (siirryt toiseen palveluun) asetetaan tavoitteeksi sotarikoksista vastuussa olevien tuominen oikeuteen. Tarkoitus oli, että Haagissa tuomittaisiin päätekijät ja paikallisissa tuomioistuimissa pienemmät.

ICTY onkin keskittynyt johtavaan portaaseen, mutta korkeimmat heistä jäivät tuomiotta.

Serbian sotapolitiikkaa johtanut presidentti Slobodan Milošević joutui kyllä Haagiin, ja häntä syytettiin Kroatiassa, Bosniassa ja Kosovossa tehdyistä sotarikoksista. Hän kuitenkin kuoli kesken oikeudenkäynnin vuonna 2006.

Kroatian sodanaikainen presidentti Franjo Tudjman kuoli vuonna 1999. ICTY epäili hänen olleen kroaattien tekemien etnisten puhdistusten taustavoimana. Tudjmanin eläessä ei syytettä tullut, mutta 2000-luvulla ICTY:n syyttäjät sanoivat, että silloin näyttö olisi riittänyt.

Ahmici.
Kroaattien tuhoama moskeija Ahmicissa Bosniassa sodan jälkeen vuonna 1998.Ahti Kaario / Yle

Syytöksiä serbivastaisuudesta

Sotarikostuomioistuimen työ ei ollut missään vaiheessa helppoa. ICTY oli tyytymätön niin Serbian kuin Kroatiankin haluttomuuteen tehdä yhteistyötä sotarikosten selvittämisessä ja syyllisten kiinni ottamisessa.

Kaikki osapuolet ovat moittineet ICTY:a puolueelliseksi. Suurin osa tuomituista on ollut serbejä, ja serbit ovat päässeet syyttämään ICTY:a serbivastaiseksi – varsinkin kun kroaattien, bosniakkien ja Kosovon albaanien nimekkäimmät sotarikossyytetyt on vapautettu.

Kommentit viimeviikkoiseen Mladićin tuomioon ovat valaisevia. Venäjä sanoi tuomioistuimen olevan politisoitunut ja puolueellinen. Serbian presidentti Aleksandar Vučić sanoi, että Serbia hyväksyy vastuunsa mutta muut eivät. Bosnian serbiosan presidentti Milorad Dodik sanoi, että Mladić on tuomiostaan huolimatta sankari.

Tuomioistuin on torjunut puolueellisuussyytökset.

– Tämä ei ole tuomio Serbian kansaa vastaan. Mladićin syyllisyys on hänen ja vain hänen, sanoi ICTY:n pääsyyttäjä Serge Brammertz.

Modrica vuonna 1996
Radovan Karadžićia ja Ratko Mladića tukeva mielenosoitus Modricassa Bosniassa 1996, vuosi Bosnian sodan päättymisen jälkeen.Ahti Kaario / Yle
Mielenosoitus Modricassa vuonna 1996.
Ahti Kaario / Yle

Sotarikoksesta rangaistus?

Kroatia ja Serbia alkoivat muuttua yhteistyöhaluisemmiksi vasta, kun ne alkoivat pyrkiä EU:hun ja EU asetti ehdoksi yhteistyön ICTY:n kanssa. Sitä ennen esimerkiksi Serbian armeija piilotteli ICTY:n etsintäkuuluttamaa kenraali Ratko Mladićia vuosikaudet.

Useiden Jugoslavia-tuomioistuimen päätösten jälkeen on kuultu lähinnä länsimaisten poliitikkojen mahtipontisia lausuntoja siitä, kuinka sotarikolliset eivät enää pääse ilman rangaistusta.

Entisen Jugoslavian maiden kohdalla näin epäilemättä kävi, mutta vasta sitten kun maiden itsensä politiikka oli muuttunut.

Voi ennustaa, että esimerkiksi Afganistanin ja Syyrian sotarikoksien selvittäminen tulee olemaan hyvin vaikeata. Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n syyttäjä on alkanut kiinnostua Afganistanista, mutta Yhdysvaltain tekemisiin hänen kyntensä eivät yllä, koska Yhdysvallat ei tunnusta ICC:n toimivaltaa. Syyrian hallintoa suojelee sen liittolainen Venäjä, jonka suhtautuminen sotarikoksiin on perin valikoiva.

nainen ja miehiä maastossa
Sotarikostuomioistuimen syyttäjä Louise Arbour tutustuu joukkohautaan Prizrenin lähellä Kosovossa kesällä 1999. Antonio Bat / EPA

Raiskauksesta sotarikos

Jugoslavia-sotarikostuomioistuimen perinnöksi jää muutakin kuin 83 vankeustuomioita. ICTY:n jättämästä perinnöstä on keskusteltu paljon, ja myös tuomioistuin itse on listannut (siirryt toiseen palveluun) saavutuksiaan.

Yksi tärkeimpiä saavutuksia on tietysti ollut oikeuden antaminen sotarikosten uhreille, ja se että he ovat saaneet äänensä kuulluiksi oikeudenkäyntien todistajina. Tärkeätä on ollut myös itse tapahtumien puolueeton selvittäminen – osapuolten versiot niistä ovat usein puolueellisia tai valheellisia.

ICTY on kehittänyt toimiessaan kansainvälistä oikeutta.

Tuomioistuimen perussäännössä luetellaan sotarikosnimikkeet, ja 5§:n alla oleviin rikoksiin ihmisyyttä vastaan kuuluu myös raiskaus. ICTY katsookin, että sodan aikainen seksuaalinen väkivalta on tuomioistuimen työn ansiosta entistä selvemmin rangaistavaa.

ICTY:n esimerkki on rohkaissut perustamaan erityistuomioistuimet Ruandan ja Sierra Leonen sotia varten ja kehittämään yleismaailmallista YK:n perustamaa kansainvälistä rikostuomioistuinta ICC:tä.

Vukovar.
Vukovarin rautatieasema Kroatiassa vuonna 1997, kaksi vuotta sodan päättymisen jälkeen.Ahti Kaario / Yle

Oikeutta, mutta ei sovintoa

– Oikeusprosessi yksin ei koskaan johda sovinnontekoon, sanoi pääsyyttäjä Brammertz Mladićin tuomion jälkeen.

Sovintoa sotarikostuomiot eivät ole entiseen Jugoslaviaan tuoneet. Omien tekemisiä ja niistä syytettyjä puolustetaan niin Serbiassa, Kroatiassa, Bosniassa kuin Kosovossakin.

Muiden kuin johtavassa asemassa olleiden sotarikokset on tarkoitus tuomita paikalliisissa tuomioistuimissa ja tätä on toki tehtykin. Maiden yhteistyö asiassa on kuitenkin olematonta, ja menossa jopa huonompaan päin, todetaan Bosniassa käyneen Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaarin Nils Muižnieksin raportissa (siirryt toiseen palveluun).

Bosnia, Kroatia ja Serbia eivät luovuta sotarikossyytteessä olevia kansalaisia toistensa tuomioistuimiin, vaikka yhteistyöstä sovittiin jo vuonna 2013.

Asenneilmasto ja politiikka ovat pysyneet hyvin kansallisuuspohjaisina. Eivätkä alueen johtajat näytä muuta haluavan. Muižnieks huomauttaa, että Bosniassa kroaatti- ja bosniakkikoululaiset pidetään edelleen erillään, vaikka korkein oikeus on todennut sen laittomaksi. Bosnian serbialueen kouluissa muita kuin serbejä ei huomioida mitenkään.

Myös opetusohjelmat ovat erilaiset. Lapsille opetetaan edelleen kolmea eri totuutta.

Kirjoittaja on pitkään entisen Jugoslavian asioita seurannut ulkomaantoimittaja.

Lähteet: AFP, AP