Kaikki talviolympialaisista!

Australiassa raikaa maapallon eteläisin suomenkielinen rockradio – Tuula ja Kristian Olin vaihtoivat tangon Nightwishiin

Olinin pariskunta lähti lämmön perässä maapallon toiselle puolelle itsenäisyyspäivänä 21 vuotta sitten. He vaalivat suomalaisuuttaan rockilla.

ulkosuomalaiset
Olinit radiossa
Katso minidokumentti Brisbanen Suomiradiosta ja sen vetäjistä.

Brisbane

– Tervetuloa kuuntelemaan Brisbanen Suomiradion lähetystä. Siinä oli Popmusiikkia – se oli mainio Neljä baritonia. Tänään studiossa ovat Tuula ja Krisse.

– Moikka moi!

Jotenkin se kajahtaa komeasti Australian alkuillassa. On radion prime time, varttia yli viiden.

Punainen lähetysvalo palaa, Tuula ja Kristian Olin ovat aloittamassa ohjelmaa. Luurit ovat päässä ja tsemppaukset tsempattuina. Vire on ilmeisen hyvä.

Tuula Olin esittelee lähetyksen aiheet ja lupaa, että tunnin aikana kuullaan kunnon suomalaista rockia. Soimaan lähtee Pauli Hanhiniemen Perunateatterin Nukkavieru.

Radiokanava 4EB:n tiloissa käy hyörinä. Hieman aiemmin kaksi iäkästä tšekkirouvaa on saanut naapuristudiossa oman lähetyksensä tehdyksi.

Tšekkien ohjelmassa soitettiin slaavilaista kansanmusiikkia ja iskelmää, sitä perinteistä iäkkäiden emigranttien nuoruusvuosien musiikkia.

Rouvat ovat lasin takana keräämässä papereitaan, kun suomalaiset alkavat päästä vauhtiin.

– Kyllä ne varmaan taas ihmettelevät, kun tämä polkaistiin auki, vaikka tämä biisi nyt on aika iisi, miettii Kristian Olin.

Krisse Olin
Suomirock merkitsee Olineille sidettä vanhaan kotimaahan. – Suomi on upea kieli, pohtii Kristian Olin.Toni Määttä / Yle

Suomi pärjää monikielisellä radiokanavalla

Olinit ovat asuneet Brisbanessa yli 20 vuotta. Radio-ohjelmien tekemiseen heitä motivoi suomen kielen ja kulttuurin ylläpitäminen sekä toisaalta australiansuomalaisten saattaminen yhteen.

Puitteet toiminnalle tarjoaa Olinien kotikaupungissa toimiva etninen radiokanava 4EB, joka lienee maailman monikielisin.

Kanavalla tehdään lähetyksiä vapaaehtoisvoimin 54 kielellä. Suomenkielistä ohjelmaa on tehty kanavan perustamisesta asti eli yli 30 vuoden ajan.

Muilla Pohjoismailla ei lähetyksiä nykyään ole. Sen sijaan ohjelmia tehdään muun muassa arabiaksi, kreikaksi, mandariinikiinaksi ja italiaksi.

Etniset radiokanavat eivät ole siirtolaismaassa mitään nappikauppaa. Joka neljäs australialainen kun on syntynyt ulkomailla.

Suomalaistaustaisia on Australiassa noin 25 000. Heistä 6 000 ilmoittaa puhuvansa kotikielenään suomea.

Australian koillisosassa sijaitsevassa Queenslandin osavaltiossa suomea kotonaan puhuvia on pari tuhatta ja osavaltion pääkaupungissa Brisbanessa runsas tuhat.

Suomiradion lähetysajat ovat hyvät, keskiviikkoisin kello 17.15 on tunnin mittainen show ja lauantaisin kello 13.30 kolmen vartin show. Netissä podcasteja voi kuunnella kaikkialla maailmassa. (siirryt toiseen palveluun)

4EB-kanavan periaatteisiin kuuluu, että aktiivisimmat yhteisöt saavat parhaat ohjelmapaikat. Monet suomalaisia suuremmat kieliryhmät joutuvat tekemään lähetyksiä vasta yhdeltätoista illalla.

Tuula Olin
Tuula Olin studiossa. Brisbanen Suomiradio kuuluu laajalla alueella Queenslandissa.Toni Määttä / Yle

Suhde vanhaan kotimaahan ei ole muumioitunut

– Tämä on Wild Billy, 22-Pistepirkko. Tässä on vähän hiljainen aloitus. Onpa mystistä meininkiä, Kristian Olin spiikkaa kappaleen keinuilevan intron päälle.

Urut alkavat polkea ja P-K Keräsen naukuva laulu tempaa juontajat mukaansa. Wild Billy pääsee vauhtiin, pariskunta nyökyttelee musiikin tahtiin.

Tuula Olin, 53, ja hänen puolisonsa Kristian, 57, ovat rockihmisiä. He ovat muuttaneet Brisbanen Suomiradion kaltaisekseen.

Toisin kuin useimmissa muissa 4EB:n ohjelmissa, kuten vaikkapa tšekeillä, soi suomenkielisissä lähetyksissä ikivihreiden sijaan pop, rock, hevi ja myös rap.

Siis se sellainen, mitä aikaisemmin kutsuttiin nuorisomusiikiksi.

Pariskunta otti radion vetovastuun nelisen vuotta sitten. Samalla 30 vuotta tehtyjen suomenkielisten ohjelmien nuotti muuttui.

– Me pidimme kanavan johdon kanssa palaverin. Sanoimme, että voimme jatkaa, mutta muutamme linjan sitten ihan kokonaan. Ennen soitettiin humppaa ja tangoa. Me muutimme linjan rockiksi, Kristian Olin sanoo.

Kristian Olin istuu sohvalla ja soittaa akustista kitaraa.
Kristian Olin on vaihtanut rumpujen soiton kitaraan. Toni Määttä / Yle

Hän on selvästi ylpeä kehuessaan suomalaista musiikkia, joka on saavuttanut suosiota Australiassakin.

Olin toteaa tason nousseen huimasti hänen ulkosuomalaisvuosiensa aikana. Kotimaista musiikkia ei tarvitse hävetä. Sen sijaan siitä voi olla ylpeä.

– Suomalaiset bändit ovat taidoiltaan ihan kansainvälistä huippuluokkaa, kuten vaikka Amoral tai Amorphis. Tai muusikoista Children of Bodomin Alexi Laiho, se äijä on maailman huippukitaristeja.

Joskus aikanaan Suomi tuntui harmaalta paikalta. Nyt se näyttää jo paljon kiinnostavammalta.

Krisse Olin
Suomiradion tekijäporukassa on viime vuosina ollut parikymmentä aktiivista. Mukana on ollut pysyvästi Brisbanessa asuvia ja lyhyemmän ajan kaupungissa oleskelleita.Toni Määttä / Yle

Vapaaehtoistyötä suomen kielen hyväksi

Suomalainen musiikki on Olineille olennainen side vanhaan kotimaahan. Vielä tärkeämpää on suomen kieli.

Niinpä Olinit näkivät vaivaa sen eteen, että heidän kolme Australiassa kasvanutta lastaan oppivat suomen kielen.

– Joka sunnuntai oli Suomi-päivä. Lasten oli pakko puhua suomea, eikä silloin saanut olla englanninkielisten kavereiden kanssa, sanoo Tuula Olin.

– Aluksi lapset vastustivat Suomi-päiviä, mutta me tsemppasimme ja olen huomannut, että kaikki lapsemme arvostavat kaksikielisyyttä erittäin paljon, Kristian jatkaa.

Australiassa on paljon myös sellaisia eri maista tulevia emigranttivanhempia, jotka eivät opeta lapsilleen äidinkieltään. Se on Kristian Olinin mielestä pahimmanlaatuista laiskuutta.

Tuula, Upi, Krisse, Rosanna ja Vili-Valtteri.
Tuula, Upi, Kristian, Rosanna ja Vili-Valtteri Olin. Olinien kotiarkisto

Rikasta suomen kieltä pääsee vaalimaan ja jakamaan radiolähetyksissä.

Brisbanen Suomiradion ohjelma-ajasta karkeasti puolet on puhuttua suomea ja puolet musiikkia. Juontajat valikoivat nasevia aiheita Australiasta, Suomesta ja muualta maailmasta.

Tällä kertaa Olinit esittelevät kuulijoille muun muassa tylsyystutkimuksesta kertovaa lehtijuttua.

– Kaksi kolmesta miehestä painoi nappulaa ja neljäsosa naisista. Yksi valopää mies tykitti itselleen 190 kertaa sähköiskun viidentoista minuutin aikana. Ehkä se diggasi sähköiskuja tai sitten se ei vain kyennyt olemaan tekemättä mitään, Kristian Olin tarinoi.

Olinit haluavat viihdyttää kuulijoitaan. Maailman kauheuksista raportoinnin he jättävät muille.

– Tämä on viihdekanava. Mieluummin kerrotaan hauskoja juttuja ja hauskoja uutisia, joista tulee ihmisille hyvä mieli, kertoo Tuula Olin.

Radio on tärkeä kulttuuritorvi

– Meillä oli aavistus, että radio on tärkeä kulttuuriväline, sanoo Kristian Olin miettiessään radiotoimintansa alkuaikoja.

Pate Mustajärven karhea kappale vie australiansuomalaisten menovinkkeihin. Niitä luetaan lähetyksissä aina.

Olinit vinkkaavat suomalaisten joululaulutilaisuudesta brisbanelaisessa puistossa, Brisbanen Suomi-seuran itsenäisyyden 100-vuotisjuhlista ja suomalaistaustaisen taiteilijan näyttelystä.

– Me kerromme mitä suomalaiset täällä tekevät ja mitä suomalaiset voisivat tehdä. Vanhemmatkin ihmiset kuuntelevat meitä, vaikka musiikki ei välttämättä miellytä, Tuula summaa.

Olinit radiossa
Vaikka rock raikaa, myös Australian suomalaisten seurakuntien tiedotteet kerrotaan ohjelmissa.Toni Määttä / Yle

Suomi-seurat ovat Australiassa yhä toiminnassa, mutta niissä väki vanhenee. Yhteydenpito on siirtynyt paljolti Facebookiin, mutta myös radioon.

Eniten Suomesta lähdettiin Australiaan 1950- ja 1960-lukujen lopussa, ja monet silloin muuttaneet alkavat olla jo iäkkäitä. Australiaan muuton "hurjina vuosina" 1959 ja 1969 lähti matkaan noin 2 500 ihmistä vuodessa.

Tuolloin Australian valtio sponsoroi muun muassa suomalaissiirtolaisten matkoja.

1960-luvun lopussa avustusjärjestelmä laajeni ja kattoi käytännössä kaikki suomalaisten matkakulut. Ehtona oli sitoutuminen kahden vuoden työskentelyyn Australiassa. Suomalaiset olivat useimmiten töissä rakennuksilla, kaivoksilla tai tehtaissa.

Kun Australia muutti maahantulopolitiikkaansa 1970-luvulla, kääntyivät suomalaisten muuttajien määrät laskuun.

Suomi jäi taakse itsenäisyyspäivänä

Brisbanen Suomiradion studiossa tunnin lähetysaika on kohta täynnä.

– Ja täältä lähtee viimeinen biisi Idän prinsessa. Tämäkin on Alankoa – ohjelma alkoi Alangolla ja loppuu Alangolla, Neljä Ruusua. Moikka kaikille, käyttäytykää siististi, kehottaa Kristian.

Toisessa studiossa lasin takana on elämää. Kroatian lähetystä käynnistävä Ivan Suvaric näyttää peukkua ja antaa suomalaisten kappaleen soida vähän oman lähetysaikansa päälle.

Niin käy kuulemma usein. Ja kuten aina, Ivan aloittaa lähetyksensä Kroatian kansallishymnillä. Mies arvostaa suomalaisten meininkiä, mutta ei itse juurikaan soita poppia tai rockia.

Luurit on otettu pois päästä. Tuula ja Kristian pohtivat, pitäisikö heidänkin aloittaa itsenäisyyspäivää lähinnä oleva lähetyksensä Maamme-laululla.

– Se ei taitaisi onnistua ilman äänen murtumista, Kristian sanoo.

Olinit
Brisbanen keskustan tuntumaan on rakennettu keinotekoinen hiekkaranta. Toni Määttä / Yle

Oli itsenäisyyspäivä, kun Olinit lähtivät pois Suomesta. Kolmelapsinen pariskunta oli päättänyt tehdä elämänmuutoksen ja muuttaa lämpimään.

Suuri seikkailu alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä 6.12.1996.

– Oli kylmää ja märkää, aika erilaista kuin täällä nyt, Kristian Olin muistelee.

Ollaan Brisbanen keskustan tuntumaan rakennetulla uimarannalla. Vedessä tarkenee mainiosti kahlata. Aurinko on näyttäytynyt paistamaan täydeltä terältä ja lämpöä on vajaat 30 astetta.

Lähdön hetki Hki-Vantaan kentällä vuonna 1996.
Olinit muuttivat pois Suomesta kolmen pienen lapsensa kanssa itsenäisyyspäivänä vuonna 1996. Olinien kotiarkisto

Australiaan muuttaa nykyisin vähän suomalaisia

Lähdön hetkellä Suomi pyristeli ylös lamasta ja radiossa soi ysäridisko, josta Olinit eivät erityisemmin pitäneet.

Perhe matkusti ensin Australiaa kauemmas eli Uuteen-Seelantiin, mutta ilmasto osoittautui siellä koleaksi. Vähän samanlaiseksi kuin Suomessa.

Keväällä 1997 he muuttivat Brisbanen lämpöön. Sinä vuonna Australiaan muutti Tilastokeskuksen mukaan pysyvästi enää vain 76 suomalaista. Se on paljon vähemmän kuin menneinä vuosikymmeninä.

Tällä vuosituhannella pysyvämpiä muuttajia on ollut lähinnä vaihto-opiskelun yleistymisen takia hieman enemmän, esimerkiksi vuonna 2010 heitä oli vajaa 200.

Australiaan muuttaa nykyisin korkeasti koulutettuja asiantuntijoita, opiskelijoita ja välivuoden pitäjiä. Nykymuuttajat ovat hyvin pärjääviä menestyjiä, joiden joukkoon Olinin ekonomipariskunta sopii mainiosti.

Yrittäjähenkiset Olinit olivat diginatiiveja kauan ennen kuin sanaa oli keksittykään.

Suomessa tv-mainoksia päätyökseen tehnyt Kristian Olin opetteli Australiaan muutettuaan koodaamisen ja kuvankäsittelyohjelma Photoshopin käytön ja alkoi tehdä netti- ja designtöitä.

Tuula ja Krisse oman talo edustalla Brisbanessa.
Olinit juuri ostamansa Australian-kodin edustalla tammikuussa 1998. Olinien kotiarkisto

– Kun Facebook tuli, työt laajenivat sinne. Aloin suunnitella markkinointikampanjoita ja kouluttaa yrityksiä siihen, miten Facebookissa käyttäydytään.

Kristian perusti yrityksen pian perheen saavuttua Brisbaneen. Nykyään hän päätoimittaa Social Media Revolver -sivustoa ja tekee yrityksille hakukoneoptimointia ja konsultointia.

Tuula markkinoi eteerisiä öljyjä ja tekee hallinnollisia töitä 4EB-kanavalle.

– On loistava juttu, kun työ ei ole paikkaan sidottua. Yrittäjä voi päättää omat lomansa, Tuula sanoo.

Se on mahdollistanut myös pidemmät oleskelut Suomessa viime vuosina.

Olinit.
Mount Coot-than kukkulalta on hyvät näkymät Brisbanen kaupunkiin. Toni Määttä / Yle

Siirtolaisia on kautta aikojen pidetty luovina riskinottajina. Olinit sanovat olevansa juuri sellaisia.

– Emigranteilla on enemmän uskallusta ja seikkailunhalua kuin tavallisilla kuolevaisilla, Kristian pohtii.

"Talo tuntui kaksi vuotta lomakohteelta"

Olinit miettivät kotisohvallaan hulppeassa Teneriffen kaupunginosassa Australian ja Suomen eroja. Pariskunta on puhelias. Aivan kuten radiolähetyksessäkin, toinen jatkaa saumattomasti toisen ajatusta.

Sekä Australiassa että Suomessa asiat yleensä toimivat. Molemmat ovat vauraita maita. Mutta Australiassa aurinko paistaa ja ihmiset tulevat kadulla juttelemaan. Paistetta ja pulinaa riittää, puhetta on joskus liikaakin, sanoo Kristian.

– Teini-ikäiset jätkätkin tervehtivät kävellessään vastaan puistossa, huomauttaa Tuula.

Hän lisää, että Suomessakin ollaan nykyisin avoimempia.

Ehkä Suomessa elämäntahti on Australiaa kiivaampi, arvelee Kristian ja jatkaa, että kotiosavaltio Queenslandia pidetään Australian rennoimpana kolkkana.

Kristian ja Tuula Olin baarikeittiön pöydän takana.
Arkea Teneriffen kaupunginosassa. Toni Määttä / Yle

Olinien koti eroaa australialaisista ainakin siinä, että kengät jätetään siististi eteiseen. Australialaisten tapana kun on yleisesti lampsia sisällä kengät jalassa.

Kerrostaloasunnossa kaikki on tiptop. Hyllyssä paraatipaikalla on Pelle Miljoonan uusin levy nimikirjoituksilla, kaksi kitaraa odottaa telineissään.

Olinit vaihtoivat kerrostaloasuntoon vanhimpien lasten muutettua omilleen. Vanhassa talossa oli australialaiseen tapaan uima-allas. Siellä oli saunakin, josta tarkeni mennä altaaseen viileimpinäkin kuukausina.

– Se talo tuntui ensimmäiset kaksi vuotta lomakohteelta, muistelee Tuula.

Bray Park takapiha
Olinien talon takapihalla oli uima-allas, mikä on Australiassa yleistä. Olinien kotiarkisto

"Suomea on oppinut arvostamaan enemmän"

Olinit katselevat Brisbanen kaupunkikuvaa ja sanovat, että kaikki heidän tuntemansa australiansuomalaiset arvostavat suomalaisuutta hyvin paljon.

– On aika jännää, että pitää muuttaa maasta pois, jotta sitä oppii arvostamaan enemmän, Kristian sanoo.

Kristian ei usko Australian muuttaneen häntä suuremmin. Tuula taas arvelee puheliaan maan tehneen hänestä paljon sosiaalisemman.

– Ympäristö on tehnyt enemmän kaltaisekseen. Siitä on tullut toinen luonto, että aina pitää olla suu auki.

Mutta suomalaisuus pysyy, tai oikeastaan se vahvistuu. Kristian Olin sanoo, ettei kukaan hänen perheestään ole muuttunut australialaiseksi. Eivät Australiassa kasvaneet lapsetkaan.

– Me olemme ehkä enemmän suomalaisia nyt kuin lähtiessä. Meidän lastenlapsistamme tulee australialaisia, jos he syntyvät täällä, sanoo Kristian Olin.

Lähteenä käytetty Olavi Koivukankaan kirjaa Kaukomaiden kaipuu.