Koe uusi yle.fi

"Päätän päiväni itse ennen kuin joudun säästöjen heittopussiksi" – Läheiset kertovat iäkkäiden ahdingosta

Tutkija: Vanhojen perheenjäsenten hoidon ja työelämän yhteensovittamisesta pitäisi puhua paljon enemmän.

vanhustenhoito
hoitaja pitää vanhuksen käsiä kädessään
AOP

"Sairaan lapsen hoitoa varten omainen saa olla tietyn määrän poissa töistä, mutta ei vanhempien hoitoa varten. Seuraava vaihe onkin se, että me työikäiset ja tuottavat omaiset emme enää yksinkertaisesti jaksa vaan uuvumme itse ja tulemme vanhempiemme rinnalle tarvitsemaan hoitoa ja hoivaa."

Näin kirjoittaa Yle Uutisten lukija, joka on huolehtinut tätinsä ja iäkkäiden vanhempiensa hoivasta.

Vanhojen ihmisten määrä Suomessa kasvaa kovaa vauhtia, ja samalla on herännyt huoli heidän riittävästä hoivastaan. Yle uutiset kertoi 19.11. helsinkiläisen Helenan tarinan siitä, miten hankalaa riittävän avun saaminen vanhukselle voi olla.

Pyysimme lukijoita kirjoittamaan kokemuksiaan vanhusten palveluista. Kirjoituksia tuli kolmisenkymmentä – pääosin ikäihmisten asioita hoitavilta läheisiltä ja omaisilta. Ikäihmisten riittävä hoiva ei kosketa vain vanhuksia vaan myös lukuisia heitä hoitavia perheenjäseniä.

Omaisten merkitys vanhusten hoidossa on kasvanut

"Onnellisia ovat ne vanhukset, joilla on sinnikäs omainen. Minulla on ainoana lapsena 92- ja 87-vuotiaat vanhemmat, jotka monien vaiheiden kautta ovat siirtyneet omakotitalosta tuettuun palveluasumiseen, ja nyt vielä tehostettuun palveluasumiseen. Tämä on vienyt neljästä viiteen vuotta. Mutta jo sitä ennen jokainen talvi oli usean vuoden ajan “viimeinen talvi” omakotitalossa sadan kilometrin päässä tyttärestä."

Perheen ja omaisten avun merkitys on vanhusten hoivassa kasvanut viime vuosina. Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta sanoo, että tämä on yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Esimerkiksi Britanniassa jopa kaksi miljoonaa ihmistä kertoo lopettaneensa ansiotyön hoivavelvollisuuksien vuoksi.

Vastaavaa tilastotietoa Suomesta ei ole, mutta Kröger ei usko luvun olevan väestömäärään suhteutettuna sama. Silti hänen mielestään suuntaus pitää ottaa meilläkin vakavasti. Suomessa puhutaan paljon lasten hoidon ja työelämän yhteensovittamisesta, mutta yhä useammalle todellisuutta ovat perhe-elämän velvollisuudet, jotka koskevat vanhojen läheisten hoivaa.

– Kun katsotaan väestörakennetta, niin lasten määrä vähenee ja vanhojen ihmisten määrä kasvaa. Silloin se todellinen kysymys perheen ja työn yhteensovittamisessa on tämä vanhojen perheenjäsenten auttamisen ja ansiotyön yhtälö, Kröger sanoo.

Huolta erityisesti muistisairaista läheisistä

"Kotihoito huolehtii vain kaikkein välttämättömimmistä tarpeista. Äiti oli elämänsä aikana kerännyt 90 neliön asunnon täyteen. Kannoimme veljeni kanssa välillä lehtipinoja ja pilaantuneita ruokia roskikseen. Äiti valitti kauhuissaan, että kannamme hänen elämäntyönsä roskiin. Kun äiti oli päivätoiminnassa ja minulla oli lomapäivä, kävin keräämässä asuntoon levitetyt haisevat vaatteet pyykkikoriin ja pesin niin paljon kuin ehdin."

Näin kirjoittaa tytär, jonka dementiaa sairastava äiti lopulta pääsi ympärivuorokautiseen hoitopaikkaan. Tätä ennen omaiset olivat ilmaisseet useasti huolensa äidin pärjäämisestä kotona.

"Äiti hortoili sekavuuksissaan usein pimeän aikaan ulkona ja tuupertui ties minne pusikoihin ja lätäköihin. Aina joku soitti ambulanssin. Päivystyksestä soitettiin töihin, että äitinne on täällä, tuletteko hakemaan. Kotonakin äiti kaatui ja mursi lonkkansa, seurasi sairaalareissu ja leikkaus. Kalliiksi tuli yhteiskunnalle."

Useissa Ylelle lähetetyissä kertomuksissa tilanne on sama: omaisten näkemys vanhuksen pärjäämisestä kotona ei vastaa viranomaisten näkemystä.

Näin kirjoittaa tytär 94-vuotiaasta, lähes sokeasta ja liikuntavammaisesta äidistään, joka haluttiin kotiuttaa sairaalasta. Siellä äitiä oli hoidettu pari kuukautta kaatuilemisten takia:

"Äiti tarvitsee apua ruokailussa, ja sitä luvattiin hurskaasti. Käytännössä se ei vaan toimi. Hän tarvitsee apua kaikessa muussakin. Sanoin [hoito]kokouksessa, ettei äitini tule pärjäämään kotona. Minulle sanottiin, ettei saa olla niin kielteinen. Päätös oli jo tehty. Kokous oli aivan turhaa ajantuhlausta. Minua ei kuunneltu.

"

Kotona pitää pärjätä liian pitkään

Nykyinen vanhusten hoidon linja on kaikkialla, että kotona ollaan mahdollisimman pitkään. Suuntaus on laitoksista kotiin; tämä on laajasti, poliittisesti hyväksytty linjaus.

Moni tarinansa kertonut omainen on kuitenkin sitä mieltä, että kotona pitää pärjätä liiankin pitkään.

"On tehtävä näkyväksi, kuinka tyhjä mantra ”vanhusten on parasta asua kotona” on. Tietysti dementikko kokee niin. Mutta se, joka uskoo häntä, saattaa syyllistyä heitteillejättöön. Ei pidä sulkea silmiä siltä, kuinka pelokkaana ja yksin moni vanhus viettää elämänsä viimeiset vuodet."

"Vanhusten hoidon sanotaan painottuvan kotihoitoon. Tämä perustelu tuntuu olevan virallinen selitys resurssien puutteelle ja laitospaikkojen vähentämiselle. Mikäli vanhukset kokevat olonsa turvattomaksi ja toivovat laitoshoitoa, tulisi heitäkin kuulla. Omat vanhempani kuuluvat sukupolveen, joka koettaa selviytyä omillaan viimeiseen saakka. Neuvotteluissa he eivät rohkene kertoa hätänsä laajuutta, vaan sen he voivat jakaa vain kanssani."

"Meille on sanottu, että kunnassa on kotihoidossa yksin asuvia vanhuksia, jotka eivät pääse sängystä, ja joita hoidetaan vuoteeseen kotiavun turvin. On sanottu, että laitospaikkoihin on pitkä jono eikä isäni ole oikeutettu edes jonotuspaikkaan."

Kotihoidon laadusta kirjoittajilla on sekä huonoja että hyviä kokemuksia. Yleinen näkemys on, että hoitajien työtaakka on paikoin mahdoton. Eivätkä tiheätkään kotihoidon käynnit aina riitä.

"Omainen ei kuulemma voi pyytää laitoshoitoa. Vanhuksen pitäisi pyytää sitä itse, mutta entä kun vanhus ei tajua omaa tilaansa, vaan valehtelee lääkärille, kuinka hän hoitaa kaikki asiat itse, vaikka ei ole vuosiin käynyt yksin ulkona, ostanut ruokaa ja lääkkeitä tai maksanut laskuja. Äitimme halusi kotiin, mutta mihin kotiin, kun ei edes muista osoitetta vaan puhuu lapsuuden kodista ja kysyy minne hänen vuonna 1975 kuollut äitinsä on joutunut."

Hoivaköyhyys on totta

Omaisten huoli avun vähyydestä ei ole välttämättä aina turha. Professori Teppo Kröger johtaa uutta Suomen Akatemian ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikköä. Hän puhuu niin sanotusta hoivaköyhyydestä, joka tarkoittaa sitä, että ihminen tarvitsee arjessaan apua, mutta ei sitä saa.

Kröger on tutkinut sitä, miten hyvin yli 75-vuotiaat suomalaiset tällä hetkellä saavat tarvitsemaansa apua arkisiin toimiinsa, kuten sängystä ylöspääsemiseen, ruokailemiseen, peseytymiseen tai kotiaskareisiin. Hoivaköyhyyttä on Krögerin mukaan näissä kaikissa tarpeissa. Pahimmillaan ilman apua jää joka viides sitä tarvitseva ja parhaimmillaankin joka kymmenes.

Kotihoidon ongelmat ovat tiedossa ja niihin etsitään parhaillaan ratkaisuja hallituksen kärkihankkeessa. Yhdenvertaisuus ei toteudu, alueellisia eroja on ja tavoitteena on, että hyvät käytännöt leviäisivät paremmin eri puolille Suomea.

Kröger pitää ongelmallisena sitä, jos omaiset kokevat, ettei heidän arvioillaan läheisen tilanteesta ole merkitystä. Hän arvelee, että tässäkin on alueellisia eroja kunnasta, palvelusta ja henkilökunnan koulutuksesta riippuen.

– On tietysti erityistilanteita, jotka ovat hankalia, eli jos omaisen ja vanhan ihmisen näkemykset poikkeavat toisistaan. Mutta omaisilla on ikäihmisen tilanteessa paljon tietoa, ja valtava resurssi jää käyttämättä, jos sitä ei kuulla.

Jäävätkö yksinäiset vanhukset heitteille?

Kotona asuville vanhuksille perhe ja omaiset ovat haastattelututkimusten mukaan tärkeimpiä avun antajia. Vanhuksen oma sosiaalinen verkosto ja perheiden rooli ovat vain korostuneet, kun kotihoidon luonne on muuttunut.

Vielä 20 vuotta sitten kotipalvelut olivat enemmän “kodin hoitoa” ja sitä sai iso osa ikäihmisistä, mutta ei kovin usein. Nykyinen kotihoito on intensiivisempää ja sairaanhoidollisempaa, eikä siihen juuri kuulu siivoukset, pyykinpesut, ostoksilla käyttämiset ja ulkoilut. Ne pitää hoitaa muulla tavalla.

Kunnat ovat ulkoistaneet tämän tyyppisiä palveluita, mutta yhä useampi ostaa niitä myös itse. Tutkimuksetkin osoittavat, että ostopalveluja käyttävät erityisesti hyvin koulutetut ja hyvätuloiset.

– Jos palvelun tarvetta jää täyttämättä julkisen sektorin puolesta, niin silloin sitä täytetään yksityiseltä sektorilta ja kaikilla ei ole varaa siihen, Kröger sanoo.

Monissa tapauksissa ikäihmisen arjen tukeminen on entistä enemmän läheisten vastuulla, ja Yle uutisille lähetetyistä kirjoitustakin käy ilmi, että jotkut ovat päätyneet huolehtimaan hyvinkin kaukaisista sukulaisistaan.

Professori Teppo Krögerin mielestä on tärkeää pitää huoli, ettei järjestelmä tukeudu liikaa muiden hyvään tahtoon. Kaikilla ei ole perhettä, ja vaikka olisikin, monella lapset asuvat kaukana.

Tämä huoli nousee esiin myös lukijoiden kirjoituksissa:

"Kuinka huonosti on heidän laitansa, joilla ei ole läheisiä, tai riittävän rohkeita läheisiä nousemaan vastustamaan politiikan ylivaltaa potilaaseen? Ajatus tuntuu ahdistavalta, etenkin, kun itselläkin alkaa ikää olla. Olen itse ilmoittanut lapsillemme, että varautuvat seuraavaan; tulen päättämään päiväni itse ennen kuin joudun säästöjen heittopussiksi."

Lue lisää aiheesta:

Peruspalveluministeri: Laitoshoidon ja kotihoidon välille tarvitaan uudenlaisia hoitomuotoja

Yksinhuoltajaäiti avasi kotinsa ovet mummoille – "Kuin minun omia äitejä"

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Tiede

Tutkimus: Rasvaiset maitotuotteet voivat olla terveellisempiä

Kolme asiantuntijaa vastaa rasvakiistan väitteisiin

Onnettomuudet

Pilkkireissulla syntynyt idea voi pelastaa ihmishenkiä: puolustusvoimat jo kiinnostui

Lihaskuntoharjoittelu

"Ihminen voi elää ison osan päivästä tekemättä lihaksillaan mitään" – suomalaisten fyysinen kunto vaihtelee hurjasti

Cheerleading

Cheerleaderit pääsivät vihdoin eroon pyllynkeikuttajien leimasta

Pienen seuran jäsenmäärä räjähti: "Emme pysty perustamaan tarpeeksi joukkueita"