Lastenseimestä sotekähinöihin – paikallisuus on 100-vuotiaan Forssan Lehden pitkän iän salaisuus

Jo ensimmäisessä koenumerossaan Forssan Lehti luotti etusivullaan paikalliseen uutiseen. Vaikka moni asia on muuttunut, paikallisuuden merkitys lehden menestyksessä ei.

Sanoma- ja aikakauslehdet
Etusivu Forssan Lehden ensimmäisestä ja sata vuotta myöhemmin ilmestyneestä lehdestä
Yle

Forssa– Se näkökulma, mistä "Forssa" seuraa tapahtumia on edistys- ja vapaamielisyyden, kansanvaltaisten periaatteiden. Sen ohjelma on rakentava, yhteisymmärrystä harrastava, se tähtää lainalaisen yhteiskunnan säilyttämiseen, koko kansan onneen ja Suomen itsenäisyyteen, kirjoitti Forssan Lehden ensimmäinen toimittaja Esko Aaltonen nyt 100 vuotta sitten. Lehti oli tuolloin otsikoitu lyhyesti: Forssa.

Esko Aaltosen kirjoittamat arvot ilmestyivät lehden ensimmäisessä numerossa ja ne pätevät vielä tänäänkin. Tosin itsenäisyys saavutettiin jo viikko ensimmäisen lehden ilmestymisen jälkeen.

– Kyllä tuo määrittely jollain lailla pitää edelleen paikkansa, mutta se mikä on kaikkein keskeisintä, että tämä seutukunta on meille tärkeintä, sanoo nykyisen Forssan Lehden (siirryt toiseen palveluun) vastaava uutispäällikkö Outi Lindqvist.

– Toki nuo kaikki asiat ovat sellaisia, joita lehti kannattaa, jos ei nyt sentään barrikadeilla, mutta ne ovat olleet taustalla aina ja tulevat olemaankin.

Forssa 29. marraskuuta vuonna 1917: "Lastenseimi Forssaan"

Ensimmäisen Forssa-lehden etusivulla oli toiveikas kirjoitus lastenseimen saamiseksi Forssaan.

Tyykikaupungissa naiset olivat töissä eikä lapsille ollut kunnollista hoitopaikkaa, jonne työläisäidit olisivat voineet lapsensa jättää. Lehti kertoi, että Forssan osakeyhtiö on antanut tarkoitukseen entisen sentraalitalon ja rouvat ja neidit valmistaneet vaatteita seimeä varten.

Vielä puuttui rahaa varsinaiseen toimintaan.

– Ei ole mitään merkkejä siitä, etteikö ihmisiä kiinnostaisi edelleen lähipiirin tapahtumat, vaikka maailma kansainvälistyy, sanoo mediatutkija ja yliopistonopettaja Panu Uotila Jyväskylän yliopistosta.

Mies esittelee paikallislehteä lehtihyllystä
Yliopistonopettaja Panu Uotila uskoo paikallisuuden olevan pienten lehtien valtti tulevaisuudessakin.Simo Pitkänen / Yle

– Paikallismedian elinehto on se, että se kertoo asioita omalta alueeltaan. Alueellinen uutisointi on se, minkä vuoksi ihmiset haluavat tilata ja maksaa näistä sisällöistä.

Forssan Lehden vastaava uutispäällikkö Outi Lindqvist on samaa mieltä.

– Olemme seutukuntamme lukijoiden asialla. Ei tämän seudun asioita paljon muualla käsitellä. Se on meidän valttimme. Me pystymme kertomaan niistä asioista, jotka ovat täällä tärkeitä, linjaa Lindqvist.

Forssa 29. marraskuuta vuonna 1917: "Toiveita"

" Se (Forssa-lehti) toivoo laajaa lukijakuntaa innokasta kirjeenvaihtaja- ja asiamieskuntaa, avuliasta ilmoittajapiiriä."

Esko Aaltosen toiveet toteutuivat, mutta Forssan Lehti, kuten monet muutkin pienemmät lehdet, etenkin taantuvilla paikkakunnilla, ovat olleet vaikeuksissa.

Seurauksena on ollut lehtifuusioita. Forssan Lehti joutui hämeenlinnalaisen Hämeen Sanomien syliin neljä vuotta sitten. Tuolloin asiaa surkuteltiin Lounais-Hämeessä, mutta ei enää.

– Saattaa olla, että emme viettäisi satavuotisjuhlia, ellemme olisi saaneet vahvempia hartioita taaksemme, miettii Outi Lindqvist.

Lehden uutispäällikkö työpöytänsä ääressä
Digitaalisuus on pienelle lehdelle pelastus, sanoo Forssan Lehden vastaava uutispäällikkö Outi Lindqvist.Dalbir Ram / Yle

Kehitystä ei myöskään moiti mediatutkija Panu Uotila.

– Yhteistyön määrä on kasvanut lehtien kesken ja varmasti kasvaa edelleen. Myös omistuksen tasolla yhdistytään, mutta tämä on normaalia liiketoiminnan kehittämistä. Yhteisomistuksen myötä yhteisten sisältöjen määrä luonnollisesti kasvaa, mutta paikallisuus kuitenkin säilyy, lupaa Uotila.

Forssa 29. marraskuuta vuonna 1917: "Voimat kokoon"

"Meillä on nyt käsissä sellainen tilaisuus vapaan ja onnellisen tulevaisuuden luomiseen, ettei sitä ehkä toiste tarjota. Jokaisen olisi nyt ponnistettava voimansa, jotta tämä tilaisuus tulisi oikein käytetyksi."

Esko Aaltonen ei sata vuotta sitten voinut arvioida sitä, että lehti muuttuu sähköiseksi. Siihen kehitys on menossa, arvioi mediatutkija Panu Uotila.

– Yli viisikymppiset lukijat, heille painettu sanomalehti ja sen tuntuma on itseisarvo. Nuoremmat lukijat, jotka eivät ole lapsenakaan tottuneet painettuun sanomalehteen, haluavat lukea mediasisältönsä digitaalisesti. Ajan kuluessa printtilehtien määrä vähenee.

Digi ei ole kirosana pienessä seutukuntalehdessäkään, päinvastoin.

– Digi pelastaa mahdollisuuksiamme varsinkin syrjäisemmillä kulmilla, missä paperilehden on saanut vasta töistä tullessansa, kun se on tullut päiväpostin mukana. Digilehti on aamusta heti käytettävissä, kehuu uutta tekniikkaa 100-vuotiaan Forssan Lehden vastaava uutispäällikkö Outi Lindqvist.