"Muistin vain yhden hymyilevän luutnantin" – rakkaus yllätti lotta Aune Raholan sodan keskellä

Aune Rahola kohtasi jatkosodassa tulevan miehensä ja rakastui. Erilleen jouduttuaan nuoripari kirjoitti toisilleen vähintään yhden kirjeen päivässä.

Linnan juhlat
Kuvassa 94-vuotias lotta Aune Rahola.
Aune Raholalle Tuusulan Lottamuseo on tärkeä paikka. Yle Uutisluokan Saara Päivinen kävi haastattelemassa jo 16-vuotiaana lottana työskennellyttä Raholaa. Aune Rahola oli Päivisen ikäinen, kun talvisota alkoi.Ilkka Klemola / Yle

16-vuotiaan Aune Raholan koulupäivä päättyi dramaattisesti 30. marraskuuta vuonna 1939. Oli kaunis, kuulas ja lumeton talvipäivä. Nuori koululainen oli juuri palannut ruokatunnilta takaisin koululle, kun vahtimestari käski lähtemään heti kotiin. Helsinkiä oli alettu pommittaa. Talvisota oli alkanut.

– Pelätä ei kuitenkaan juuri ehtinyt, sillä isänmaan puolustus meni edelle, muistelee 94-vuotias Aune Rahola.

Rahola pääsi lottakoulutukseen poikkeuksellisesti jo 16-vuotiaana ja työskenteli talvisodan aikaan väestönsuojelukeskuksessa Tampereella. Sodan ensimmäiset päivät olivat hurjia ja raskaita, ja Rahola kertoo valvoneensa yhtäjaksoisesti yli kaksi vuorokautta.

– Se oli vielä sellaista spontaania meininkiä kaikella tapaa, koska ei oltu varauduttu, että sota alkaa, hän toteaa.

Vaikka sodan alku oli sumuista ja epäselvää, Raholan mieleen on jäänyt terävänä useita hurjia muistoja. Yksi erityisen pelottava hetki oli, kun Hämeenpuistoa pommitettiin Tampereen keskustassa. Nuori lotta juoksi muiden mukana lähimpään väestönsuojaan Suomen Trikoon tehdasrakennukseen.

– Se oli aika kauhea kokemus, kun semmoinen suuri tehdasrakennus huojui ja sirpaleita satoi kauheasti. Siellä me istuimme, emmekä tienneet, mikä kohtalomme on. Onneksi rakennus kuitenkin kesti ja pääsimme sieltä ehjinä pois.

Kuvassa vanhoja valokuvia.
Sota-ajan muistot ovat säilyneet myös Raholan kotialbumeissa.Ilkka Klemola / Yle

Sota jatkui, ja pikkuhiljaa ajatukseen tottui.

– Silloin oli ihmeellinen talvisodan henki, joka yhdisti suomalaisia ympäri maata, Rahola sanoo.

"Hymyilevä luutnantti" toi valoa sotaan

Jatkosotaa varten Rahola koulutettiin radistin tehtäviin, ja hän sai komennuksen rintamalle Viteleen Laatokan rannalle. Radistin tehtäviin kuului muun muassa ottaa vastaan morseaakkosina erilaisia salasanoja radiokeskuksessa. Työtä tehtiin vuoroittain pienessä karjalaismökissä.

– Otimme vastaan esimerkiksi säätiedotuksia. Se oli tärkeää. Jos viestissä oli salaisuuksia, veimme sen avaamatta suoraan esikuntaan, Rahola kertoo.

Jatkosodasssa tapahtui myös jotain odottamatonta ja ihanaa. Ensimmäisenä iltana pitkän junamatkan jälkeen edessä oli ilmoittautuminen esikuntaan. Mieleen jäi kuitenkin jotain aivan muuta.

– Muut lotat kysyivät minulta, minkälaista siellä oli ollut. Sanoin, etten muista muuta kuin yhden hymyilevän luutnantin. Lotat huusivat kuorossa, että se on Raholan Olli, kertoo Aune Rahola hymyillen.

Kyseinen luutnantti oli nuoren lotan tuleva aviomies.

Kuvassa vanhoja kirjeitä ja hääkuva.
Aune ja Olli Raholan rakkauskirjeet ovat säilyneet vuosikymmenien ajan.Ilkka Klemola / Yle

Rahola kertoo hänen ja Ollin alkutaipaleen alkaneen hitaasti. Pari kuitenkin alkoi kiinnittämään toisiinsa enemmän ja enemmän huomiota.

– Satuin usein istumaan hänen viereensä ruokapöydässä. Hän oli vähän kömpelö ja kova syömään. Kiinnitin huomiota, kuinka hitaasti ja huonosti hän kuori perunoita. Minä sitten aloin kuoria hänelle niitä ja jatkoin siitä eteenpäin, kertoo Rahola.

Vaikka raskas jatkosota oli koko ajan käynnissä, on ajalta jäänyt paljon myös hyviä muistoja. Rahola kertoo esimerkiksi lättykesteistä.

– Pojat pyysivät meitä lottia paistamaan räiskäleitä kotoaan saamistaan jauhoista ja voista. Sillä tavalla me olimme usein illalla yhdessä isommalla porukalla ja meillä oli ihan mukavaa.

Vähintään yksi rakkauskirje päivässä

Pikkuhiljaa Aunen ja Ollin tunteet toisiaan kohtaan syvenivät.

– Me olimme todella rakastuneita. Se oli semmoinen tunne, jota on vaikea selittää – mutta ihanaa se oli.

Kun Aune Rahola oli ollut vuoden ajan radistina, hänen isänsä menehtyi. Hän lähti kotirintamalle auttamaan äitiään. Umpirakastunut pari kirjoitti toisilleen kirjeitä päivittäin Ollin ollessa vielä rintamalla.

– Sen jälkeen, kun minä lähdin siviiliin, odotin joka päivä kirjettä tai kahta – samoin kuin tuleva mieheni siellä toisessa päässä, kertoo Rahola.

Kirjeet toivat valoa vielä sodan varjostamaan, köyhään elämään.

Me olimme todella rakastuneita. Se oli semmoinen tunne, jota on vaikea selittää.

– Yksi kirjeiden aihe olikin se, kuinka odotimme kirjeitä. Joinakin päivänä niitä ei tullut, mutta sitten taas, kun tuli monta kerralla, olimme niin onnellisia.

Olli kosi Aunea jo ensimmäisellä lomallaan. Pari meni naimisiin Ollin ollessa vielä rintamalla.

"Tämä on hienosti hoidettu maa"

Sodan päätyttyä elämä tuntui vapauttavalta. Olosuhteet olivat rauhanomaiset mutta todella köyhät ja puutteelliset. Kaikesta oli pulaa. Uuden Suomen jälleenrakentaminen oli vasta aluillaan.

– Elämä oli tavattoman köyhää. Suomessahan oli valtava pula elintarvikkeista, vaatteista ja asunnoista. Esimerkiksi, jos oli tullut jotain erikoista ruokaa, esimerkiksi silakoita, kauppojen ovelle tuli suuri jono, Rahola kuvailee.

Ihmiset puhalsivat yhteen hiileen köyhyydestä huolimatta.

– Sanoimme aina, että on ihanaa, kun ei tarvitse kadehtia ketään, koska kaikilla on yhtä vähän, Rahola nauraa.

Kuvassa Yle Uutisluokan nuori toimittaja Saara Päivinen ja 94-vuotias lotta Aune Rahola.
Aune Rahola näytti Yle Uutisluokan Saara Päiviselle Tuusulan Ilmatorjuntamuseossa, kuinka radistien Berta-radiota käytettiin sodassa.Ilkka Klemola / Yle

Sota painoi taustalla vielä pitkään, mutta elämässä päästiin siitä huolimatta eteenpäin. Suomi nousi. Aune ja Olli Rahola saivat elää yhdessä yli 60 vuotta ennen Ollin kuolemaa.

Pariskunta sai yhteensä kuusi lasta sekä toistakymmentä lastenlasta ja lastenlastenlasta, jotka ovat tuoneet iloa ja onnea koko perheen elämään.

– Iloitsen valtavasti lapsistani ja heidän terveydestään. On myös onni, että pienimmät saavat kasvaa näin hyvässä yhteiskunnassa, jossa varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen panostetaan.

Nyky-Suomessa Rahola on ylpeä monesta asiasta.

– Tämä on hienosti hoidettu maa. Toivon, että menemme oikein hyvin eteenpäin. Varsinkin, jos ajatellaan koulutusta, lastenhoitoa ja myös meidän vanhusten hoitoa. Meillä pidetään erittäin hyvää huolta kaikista asioista.

Varsinkin lapsia katsoessa tulevaisuuteen on helppo uskoa.

– Ennen minä olen hoitanut paljon näitä lapsia eri polvissa. Nythän minä lähinnä katselen kauniisti ja ihailen, kuinka nykylapsi kehittyy – tai, jonka annetaan kehittyä. Ja se on meidän yhteiskuntamme ansiota, Rahola sanoo.

Saara Päivinen, Kallion lukion Uutisluokka

Yle Uutisluokka on mediakasvatushanke, jossa nuoret tekevät uutisia.

Aune Raholan haastattelu nähdään 6.12. klo 13 alkavassa Kohti Linnan juhlia -lähetyksessä TV1:ssä.