yle.fi-etusivu

Aleksi Ristimäki seisoo lumipuvussa vaarin veljen haudalla - Samalla avautui ikkuna suvun tuntemattomaan historiaan

Itsenäisyyspäivän kunniavartioon sankarihautausmailla on ilmoittautunut monia nuoria miehiä, jotka seisovat oman sukulaisensa haudalla. Kun Aleksi Ristimäki ilmoittautui, hän ei vielä tiennyt, mitä kaikkea tulisi vaarinsa veljestä kuulemaan.

sankarihaudat
Arvi ja veljenpojanpoika Aleksi Ristimäki
Talvisodassa kuolleen Arvi Ristimäen sankarihaudalle asettuu kunniavartioon hänen veljensä pojanpoika Aleksi Ristimäki.kuvankäsittely Yle

Lappeenranta

Tämän vuoden itsenäisyyspäivän Aleksi Ristimäki tulee muistamaan. Aamupäivällä 24-vuotias Ristimäki menee Lappeenrannassa kaupungintalolle ja ryhtyy kiskomaan ylleen lumipukua. Ympärillä kolmesataa muuta miestä häärää samanlaisen valkoisen haalarin kanssa.

Samaan aikaan toisella puolella kaupunkia Rakuunamäen varuskunta-alueelle kuljetetaan bussilasteittain varusmiehiä. Busseja tulee paljon, niiden kyydissä matkustaa yhteensä 1100 nuorta miestä. Heilläkin on kaikilla asunaan sotakuvastosta tuttu, ikoninen lumipuku.

Suomen satavuotispäivänä Lappeenrannan sankarihautausmaan jokaisella haudalla seisoo kunniavartiossa lumipukuinen nuorukainen. Aleksi Ristimäki seisoo sankarihaudalla numero 767. Se on hänen vaarinsa veljen hauta.

– Kun näin Turun Sanomissa ilmoituksen kunniavartioista, halusin heti selvittää, voinko päästä vaarin veljen haudalle, Ristimäki kertoo.

Mittavat järjestelyt vaatineen kunniavartion ajatus on, että vartiossa seisoo suunnilleen samanikäinen mies kuin sankarivainaja kuollessaan oli.

Täysin vieras mutta jotenkin tärkeä

Aleksi Ristimäki ei pidä itseään kovin tunteellisena ihmisenä. Kyyneleet eivät kuitenkaan ole kaukana, kun hän pitkän junamatkan jälkeen miettii, miksi oli niin tärkeää päästä seisomaan kunniavartioon vaarinsa veljen haudalle. Hän on matkustanut lapsuutensa Lappeenrantaan opiskelukaupungistaan Turusta jo muutamaa päivää ennen itsenäisyyspäivää.

–Lähden siitä, että elämä on ihmiselle kaikkein arvokkain. En osaa keksiä mitään suurempaa uhrausta, kuin menettää elämänsä valtion itsenäisyyttä puolustaessa, Ristimäki muotoilee.

Ennen ilmoittautumistaan kunniavartioon Aleksi Ristimäki ei tiennyt vaarinsa veljestä tai hänen vaiheistaan sodassa oikeastaan mitään. Lapsena asiaa ei osannut ottaa kenenkään kanssa puheeksi vaikka se hieman kiinnostikin.

Arvilla on tytär, häneltä voi kysyä.

Aleksi Ristimäki

– Vaarin kanssa ei tullut juteltua mistään sotaan liittyvästä oikeastaan minkään vertaa, Aleksi Ristimäki kertoo.

– Tuntui, ettei vaari halunnut niitä aikoja muistella. Ymmärrän, että sota oli hänelle, niinkuin monelle muulle veteraanille kipeä aihe, Aleksi pohtii.

Vaarin kuollessa hän oli 12-vuotias.

Pian ilmoittautumisen jälkeen Aleksi Ristimäki sai kunniavartiostoa Lappeenrannassa järjestävästä Maasotakoulusta kohteliaan viestin, että olisi tervetullut asettumaan sukulaisensa Arvi Ristimäen haudalle. Se oli sysäys, joka herätti halun tietää lisää tästä tuntemattomasta sukulaisesta.

– Arvilla on tytär, joka oli ihan pieni, kun Arvi kaatui. Häneltä voi kysyä, Aleksi miettii.

Isän kirjeet tallessa

Tytär Marja Koskela vastaa puhelimeen Ylläkseltä. 80-vuotiaalla Koskelalla on jo vuosikymmenien ajan ollut tapana käydä Lapissa alkutalven hiihtolomalla. Häntä ilahduttaa tieto, että isän kohtalosta rintamalla kerrotaan samassa yhteydessä sukulaispoika Aleksin kunniavartioon liittyvien ajatusten kanssa.

– Kaksi vuotta, neljä kuukautta ja yhden päivän. Sen ikäinen olin, kun isäni kuoli sodassa, Marja Koskela kertoo.

– Henkilökohtaista mielikuvaa isästäni minulla ei ole, ikävä kyllä, Koskela sanoo.

Silloin kun sinä kaaduit, olit 27-vuotias.

Marja Koskela

Hän kertoo rakentaneensa itselleen kuvaa isästä kuuntelemalla äidin ja muiden sukulaisten kertomuksia. Isän lapsuudesta ja ajasta ennen sotaa on tallessa valokuvia. Yksi Koskelan arvokkaista aarteista on isän kirjeet äidille.

– Äitini säilytti kaikki kirjeet, nauhalla solmitun ison nipun, joita isäni hänelle sodasta lähetti. Vuosien varrella olen lukenut niitä useampaan kertaan. Varmaan jossain vaiheessa kohta taas luen. Äidin isälleni lähettämä kirjeenvaihto ei ole tallessa.

RISTIMÄKI.jpg
Arvi Ristimäen tytär Marja Koskela oli 2-vuotias isän kuollessa talvisodassa. Tätä kuvaa vanhemmistaan Koskela on katsonut paljon.Yle

Marja Koskelalle isästä puhuminen ei tunnu vaikealta. Koskelan äiti eli leskenä kuolemaansa asti ja puhui tyttärensä kanssa rintamalla kuolleesta puolisostaan usein ja mielellään. Lisäksi isän äiti oli Koskelalle läheinen, puhelias karjalaismummo. Lapsuuden mummolareissuilla Lappeenrannassa Marja Koskela oppi käymään isänsä sankarihaudalla.

– Mummo aina muisteli Arvia, että kun poika tuli Viipurista kotiin, niin kyllä oli rattoisaa, Marja Koskela sanoo.

Nyt Marja Koskela asuu Lappeenrannassa, ja pääsee siksi aiempaa useammin isänsä haudalle.

– Haudalla käydessäni juttelen hänelle ja sanon aina: "Katso minua, tällainen minä nyt olen. Nyt olen juuri täyttänyt 80 vuotta. Silloin kun sinä kaaduit, olit 27-vuotias. Minä olin vasta kaksi, sinun vaimosi 25 ja sinun äitisi viisikymppinen. Nyt olen enää minä jäljellä ja tässä minä olen."

Suurhyökkäys koko kannaksen leveydeltä

Arvi Ristimäestä löytyy runsaasti merkintöjä virallisestakin historiankirjoituksesta. Sotilasprofessori Janne Mäkitalo Maanpuolustuskorkeakoulusta selvitti Ylen pyynnöstä, miksi ja miten Arvi Ristimäki kuoli.

– Luutnantti Arvi Ristimäki kuului talvisotaa ennen suojeluskuntaan ja palveli Luumäen suojeluskunnassa alisotilasohjaajana vuodesta 1938 alkaen aina ylimääräisiin harjoituksiin 10. lokakuuta 1939 saakka, Mäkitalo kertoo tekemästään selvitystyöstä.

Ristimäki oli peruskoulutukseltaan viestimies ja käynyt vuonna 1931 Reserviupseerikoulun Haminassa. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Savon Jääkäripataljoonan viestiosastossa.

Talvisodassa Arvi Ristimäki sijoittui Erillinen Pataljoona 2:n esikuntakomppaniaan. Sotilasprofessori Janne Mäkitalo selvitti sen vaiheita joitakin päiviä ennen Arvi Ristimäen kuolemaa.

– Puna-armeijan uusi suurhyökkäys käynnistyi Karjalan kannaksella koko voimallaan 3. helmikuuta, koko kannaksen leveydeltä. Suurhyökkäykseen sisältyi kiivaita painostuksen kausia, mutta onnistuneiden torjuntojen ja vetäytymisten seurauksena myös rauhallisempia päiviä, Mäkitalo kuvailee.

– Kun painostus 2. divisioonaan kuulunutta 4. prikaatia kohtaan lisääntyi huolestuttavasti 18. helmikuuta alkaen, vahvisti 2. divisioonan komentaja eversti Sihvo prikaatia ryhmittämällä Ristimäen pataljoonan Muolaanjärven rannalle.

Mäkitalon mukaan se joutui aluksi torjumaan vain tiedustelu- ja tunnusteluhyökkäyksiä, mutta pahempaa oli edessä.

Luutnantti Ristimäki, yksi parhaista

– Erillinen pataljoona 2:n puolustuslohkoa vastaan hyökkäsi 22. helmikuuta Mutarannan suunnasta lähes tuhannen miehen suuruinen joukko, joka onnistui tunkeutumaan asemien lävitsekin, Janne Mäkitalo kertoo.

– Vihollispataljoona lyötiin takaisin, se jätti jälkeensä runsaasti kaatuneita.

Mäkitalon selvityksessä Ristimäen taistelukaverit saivat otettua 25 vankia sekä paljon sotasaalista. Seuraava päivänä 23. helmikuuta Arvi Ristimäki kuolee.

Divisioona joutui heittämään luutnantti Ristimäen kuolinpäivänä viimeisetkin reservinsä taisteluun.

Hiljattain kaikkien saataville digitoiduista sotapäiväkirjoista (siirryt toiseen palveluun) ei selviä hänen kuolemansa yksityiskohtia. Päiväkirjassa on vain maininta: "Parhaista upseereista res. luutn Ristimäki kaatui".

Janne Mäkitalon arviossa yleistilanne sodassa oli juuri Arvi Ristimäen kuolinpäivänä käynyt hyvin kriittiseksi. Venäläisten painostus jatkui.

– Divisioona joutui heittämään luutnantti Ristimäen kuolinpäivänä viimeisetkin reservinsä taisteluun, jotta rintama pitäisi, sotilasprofessori Mäkitalo kertoo.

Joukoista kerättiin viimeisiä rippeitä aina huolto- ja esikuntaosia myöten vastaiskun tekemistä varten.

– On täysin mahdollista, että erään sellaisen johtajaksi lähti jo suojeluskunnassa sotilaskokemusta ja koulutusta saanut luutnantti Ristimäki, arvelee sotilasprofessori Janne Mäkitalo Maanpuolustuskorkeakoulusta.

"Älkää avatko arkkua"

Ylläksellä Marja Koskela valmistautuu hiihtoretkelle tykkylumen kuorruttamaan maisemaan. Hän tietää, että hiihto oli hänen isälleenkin mieluinen urheilulaji. Koskela toistaa naurua äänessä äidiltään kuulemaansa kertomusta, jossa isä Arvi Ristimäki oli vähän avioliiton solmimisen jälkeen hankkinut vaimolleen hienon hiihtoasunkin, jotta hiihtäminen sujuisi entistä paremmin.

Isänsä kuolemasta talvisodassa helmikuun 23. päivänä Marja Koskelalla on kertoa tarkkoja yksityiskohtia. Koskelan äiti oli saanut sodan jälkeen kutsun kaatuneitten reserviupseereiden tilaisuuteen, jossa hänelle ojennettiin ajan tavan mukaan talvisodasta kertova Kunniamme päivät -teos.

– Kirjan välissä oli komentaja majuri Vieskan kirjoittama tarkka selostus isäni kuolemasta, Koskela sanoo ja ryhtyy kertomaan.

Onhan isällä varmasti viltti ja tyyny?

Marja Koskela

– Isäni oli toisten miesten kanssa bunkkerissa, jonne venäläiset ampuivat palavaa naftaa ja koko bunkkeri syttyi palamaan. Kerrotaan, että isäni olisi sanonut toisille, että bunkkerista on lähdettävä pois tai he palavat sinne sisään.

– Miehet lähtivät ulos ja isäni ammuttiin sellaisella suorasuuntaustykillä niin, että ilmeisesti koko pää hävisi.

Kun isän arkku myöhemmin oli tuotu Lappeenrantaan oli sen päälle tyttären kuuleman mukaan kiinnitetty viesti omaisille, jossa pyydettiin "teidän itsenne vuoksi" jättämään arkku avaamatta.

Arvi Ristimäen isä ja ilmeisesti joku toinen mies olivat kuitenkin avanneet arkun, sillä Arvin isä halusi tietää, että siellä tosiaan oli hänen poikansa.

RISTIMÄKI.jpg
Arvi Ristimäen kuolemaa edeltäneestä tilanteesta kirjoitettu kuvaus on pysynyt perheellä tallessa.Yle

Marja Koskela ei varmasti tiedä, milloin isän hautajaiset pidettiin. Hän epäilee, että hautajaisia ei välttämättä pidetty vielä sodan aikana vaan hieman myöhemmin, kun sota maaliskuussa päättyi.

– Olen kuullut, että olin seisonut haudan reunalla ja kysynyt, että onhan isällä varmasti viltti ja tyyny, Koskela sanoo. Ajatus hänestä itsestään lapsena haudan reunalla, liikuttaa edelleen.

Oikeampi sankaruus

Yle Lappeenrannan toimitukseen tuli itsenäisyyspäivän edellä ärtynyt viesti, jossa kirjoittaja kritisoi mediaa siitä, että suurimmiksi sankareiksi nostetaan aina sodassa kuolleet. Hengissä säilyneet eivät kirjoittajan mielestä saa yhtä juhlallisia huomionosoituksia.

Miksi kaatuneitten uhraustaan pidetään arvokkaampana kuin niiden, jotka myös taistelivat sodissa mutta eivät kuolleet silloin, kirjoittaja toteaa. Kysytään mielipidettä sotasankaruudesta tämänpäivän nuorelta.

– En koe, että muita kuin sankarihautaan haudattuja arvostettaisiin merkittävästi vähemmän. Itse arvostan veteraaneja ja lottia ja kaikkia, ketkä ovat vaikuttaneet siihen, että saamme puhua suomen kieltä, asua Suomessa ja olla suomalaisia, Aleksi Ristimäki sanoo.

Tietoa tarjolla

Kun juna on tuonut Aleksi Ristimäen Lappeenrantaan, hän kertoo soittaneensa myös isänsä veljelle kysyäkseen Arvi Ristimäen vaiheista. Sedän kuuleman mukaan viimeinen taistelutilanne oli lähes samanlainen kuin sotilasprofessori Janne Mäkitalo oli asiaa tarkemmin tietämättä arvellutkin.

– Miehet oli komennettu tehtävään jonkinlaiseen bunkkeriin. Ymmärsin, että muut olivat sanoneet lähtevänsä, jos Ristimäki lähtee, Aleksi kertoo.

Aleksi Ristimäki on sukulaisille soitellessaan huomannut, että loppujen lopuksi vaarin veljestä on tallella monenlaisia pienempiä ja isompia tarinoita. Aika montaa niistä värittää samantyyppinen huumori, jonka hän tunnistaa sukunsa miehistä.

Suomen sotien ajoilta kerättyä tietoa yksittäisten sotilaiden vaiheista on yhä enemmän kaikkien saatavilla. Sivustot Sotasampo (siirryt toiseen palveluun) ja Sotapolku (siirryt toiseen palveluun) ovat kiinnostuneille todellisia runsaudensarvia.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Tonttuovet

Tonttuovi paisui joulun jätti-ilmiöksi, ja tutkija ymmärtää hyvin, miksi

Cheerleading

Cheerleaderit pääsivät vihdoin eroon pyllynkeikuttajien leimasta – pienen seuran jäsenmäärä räjähti: "Emme pysty perustamaan tarpeeksi joukkueita"

Joululahjat

Tuntemattoman lahjoitus lämmittää yksinhuoltajaperheen joulua: "Ei ole häpeä pyytää apua"

Tiede

Tutkimus: Rasvaiset maitotuotteet voivat olla terveellisempiä

Kolme asiantuntijaa vastaa rasvakiistan väitteisiin