Koe uusi yle.fi

Aggressiiviset muistisairaat rauhoittuivat ilman temppuja tai lääkkeitä – "Me olemme läsnä ja mitään ei tehdä väkisin"

Vanhusten asumispalveluyksikön yhteyteen perustettiin oma psykogeriatrinen yksikkö, jonne sijoitettiin muista yksiköistä muistisairautensa takia häiritsevästi käyttäytyviä ikäihmisiä. Muutamassa kuukaudessa häiriökäyttäytyminen väheni selvästi. Kaiken salaisuus on inhimillisyys.

muistisairaudet
hoitaja pitää vanhusta kädestä
AOP

Järvenpäässä sijaitsevan Vaahterakodin psykogeriatrian yksikössä asuu kymmenen muistisairasta ikäihmistä, joilla on sairauteen liittyviä käytöshäiriöitä.

Silti yksikössä on yllättävän leppoisa tunnelma, sillä kaikki sen asukkaat ovat ikään kuin samassa veneessä ja heihin suhtaudutaan oikealla asenteella.

Asiakkaita hoidetaan ja arvostetaan sellaisina kuin he ovat, kiteyttää vastaava sairaanhoitaja Anu Timonen.

– Se häiriökäyttäytyminen ei ole täällä häiriökäyttäytymistä, se on vain ominaispiirre tässä ihmisessä.

Läsnäoloa, ei lääkitystä

Huhtikuussa aloittaneen yksikön ehdottomia etuja on sen pienuus ja riittävät resurssit. Vakituisia hoitajia on viisi ja osaa asiakkaista hoidetaan aina kahden työntekijän voimin.

Pienessä yksikössä asiakkaat tunnetaan hyvin, mikä auttaa ennakoimaan ja välttämään mahdollisia konfliktitilanteita.

Jos asiakas on esimerkiksi menossa väärään huoneeseen, kieltäminen saattaa vain hermostuttaa. Tiimivastaava, sairaanhoitaja Merja Nikulan mukaan on parempi ilmaista asia kiertäen tai harhauttaa.

– Voi sanoa, että mennäänkö katsomaan löytyykö sinun huone täältä. Tai voi viedä huomion muualle, kysyä lähteekö mukaan ruokailuun tai kahville.

Myös turhaa lääkitystä ja toiminnan rajoittamista vältetään, Nikula kertoo.

Kaksi hoitajaa lukee lehteä muistisairaille vanhuksille pöydän ääressä.
Lähihoitajaopiskelija Kirsi Kukkonen lukee lehtiä 74-vuotiaalle Seija Karjaginille. 95-vuotias Siiri Jauhiainen ja tiimivastaava Merja Nikula kuuntelevat.Yle

– Me olemme läsnä ja mitään ei tehdä väkisin. Jos näkee, että toisella on huono päivä, niin ei niitä vaatteita lähdetä väkisin vaihtamaan. Tai jos asukas vaikka työntää huonekalua, niin okei, saa järjestellä. Turhat kieltämiset pois, niin se tilanne pysyy rauhallisena.

Itsepuolustuskursseja ja hätäapua

Keväällä ei vielä ollut ihan näin rauhallista. Muistisairaille muuttaminen uuteen asuinpaikkaan oli raskasta ja uudenlaisen yksikön käyntiinpolkaisemisessa oli omat haasteensa.

Hoitajat miettivät tarkkaan esimerkiksi ruokapöytien paikkaa ja istumajärjestystä, asukkaiden keskinäiset kemiat huomioonottaen.

Myös henkilökunta valikoitui tarkkojen haastattelujen jälkeen. Hoitajien piti ehdottomasti haluta kyseiseen yksikköön töihin.

Muistisairaiden hoitaminen vaatii asiantuntemusta. Hoitotilanteet, kuten peseytyminen, voivat pelottaa muistisairasta vanhusta, mikä on omiaan aiheuttamaan aggressioita ja häiriökäyttäytymistä.

THL:n tuoreen kyselyn mukaan jopa 80 prosenttia vanhustenhoitajista on kohdannut väkivaltaa työssään viimeisen vuoden aikana.

Tällaisessa erikoisyksikössä mahdollisiin ongelmatilanteisiin osataan kuitenkin varautua ja hoitajien turvallisuudesta on huolehdittu. Nappia painamalla saa lisäapua tai tarvittaessa jopa vartijan paikalle, vastaava sairaanhoitaja Timonen kertoo.

– Lisäksi koko henkilökunta on käynyt itsepuolustuskurssilla ja saanut koulutusta siihen, miten aggressiivisesti käyttäytyvää asiakasta kohdellaan ja mitkä ovat lempeitä ja sallittuja kiinnipitokeinoja.

Hyviä tuloksia muutamassa kuukaudessa

Sittemmin häiriökäyttäytyminen on vähentynyt selvästi. Timosen mukaan asiakkaat ovat rauhoittuneet eikä heitä enää edes koeta käytösongelmaisina. Ongelmia tulee ajoittain, mutta harvemmin kuin aiemmin.

Vaahterakodin vastaava sairaanhoitaja Anu Timonen auttaa 95-vuotiasta Siiri Jauhiaista ruokapöydässä.
Vaahterakodin vastaava sairaanhoitaja Anu Timonen auttaa 95-vuotiasta Siiri Jauhiaista.Yle

Lempeiden ja asiakaslähtöisten hoitokeinojen lisäksi suurin syy oirekäyttäytymisen vähentymiseen on yksikertaisesti se, että hoitajat ja asiakkaat ovat oppineet tuntemaan toisensa, sanoo Merja Nikula.

– Se on hyvä, kun muistisairas sanoo, että sinä olet jotenkin tutun oloinen.

Tulokset ovat niin hyviä, että osalla lääkitys on pystytty lopettamaan ja joidenkin asiakkaiden kohdalla pohditaan jo, onko heillä enää edes tarvetta psykogeriatriselle osastolle, Nikula kertoo.

Nikulan mielestä muistisairaille vanhuksille oma erillinen yksikkö on hyvä keino hoitaa ja vähentää häiriökäyttäytymistä ja samalla ehkäistä hoitajien kokemaa väkivaltaa.

– Minun mielestäni liian isot yksiköt ovat aina huono asia, koska yksittäisen ihmisen ääni ei välttämättä kuulu siellä ja se voi aiheuttaa turhautumista.

Tarvetta on, vaikkei ehkä pitäisi

Sairaaloiden yhteydessä on akuuttia hoitoa varten psykogeriatrisia osastoja, mutta tällaisia pitkäaikaiseen asumiseen ja erityisesti muistisairaille tarkoitettuja yksikköjä ei ole kovin paljon. Ainakaan niistä ei ole tarkkaa tilastoa.

Muistiliiton mukaan vastaavanlaisia paikkoja on joitakin siellä täällä. Usein ne ovat isompien yksiköiden sisälle tarpeen mukaan perustettuja pienempiä yksittäisiä osastoja.

Muistiliiton toiminnanjohtaja Eila Okkonen pitää Järvenpään kokemuksia hyvinä, mutta muistuttaa, että vastaaville yksiköille ei pitäisi olla tarvetta.

Riittäisi, kun kaikkialla olisi oikeanlaista erityisosaamista kohdata muistisairas ihminen ja hoitajilla tahto yrittää ymmärtää muistisairaan ajatusmaailmaa, Okkonen pohtii.

– Ideaali olisi, että sitä osaamista ja niitä lempeitä keinoja olisi kaikilla, jotka hoitavat muistisairaita ihmisiä, jotta muistisairaan ihmisen ei tarvitsisi siirtyä sen takia, että hän saa jossain muualla hyvää hoitoa. Sitä hyvää hoitoa pitäisi tarjota kaikkialla.

Kysyntää tällaiselle toiminnalle joka tapauksessa on, kertoo vastaava sairaanhoitaja Anu Timonen.

– Paikkoja kysellään ja asukkaita on tänne jonossa. Tarve tämänkaltaiselle yksikölle on kyllä suuri.