yle.fi-etusivu

Kulttuuriministeri Sampo Terho: En voi ministerinä lähteä kielikeskustelussa solvauskilpailuun

Sampo Terho (sin.) ymmärtää miksi kielikeskustelu herättää voimakkaita tunteita, niin voimakkaita, että rationaalinen väittely varsinaisesta asiasta saattaa hautautua niiden alle.

Sampo Terho
Sampo Terho
Sampo TerhoJarno Kuusinen / AOP

Kun kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Juha Hurme kehotti palkintopuheessaan juntteja opettelemaan ruotsia, pahoitti moni mielensä. Yksi Hurmeen lausunnosta ärsyyntynyt oli kulttuuriministeri Sampo Terho. Hän totesi twitter-tilillään (siirryt toiseen palveluun), ettei ”nimittely edistä kielikeskustelua tai avaa kenenkään maailmankuvaa”.

Terho toivoi Hurmeelta anteeksipyyntöä – jonka saikin piikittelyn saattelemana. Hurme irvaili Ylen aamu-tv:ssä pyytävänsä anteeksi sitä,
että ”hänen lempeä huumorinsa” sai ministerin ”hätäiseen ulostuloon henkisestä kaapistaan”.

Sosiaalinen media täyttyi torstaina kannanotoista sekä Terhoa että Hurmetta ylistävistä ja ilkkuvista kommenteista. Torstai-iltapäivänä puhelimella tavoitettu Terho vaikutti suhtautuvan melko tyynesti koko jupakkaan.

– Olen käynyt kielikeskustelua julkisestikin jo yli kymmenen vuotta. Se herättää aina paljon tunteita, eikä tämä ole kohuna kovin merkittävä. Haluan vain peräänkuuluttaa asiallisuutta. Ainoastaan sen kautta kielikeskustelu etenee. En ministerinä tietenkään voi lähteä mihinkään solvauskilpailuun.

Tyydyttääkö Hurmeen pahoittelu Terhoa?

– Jokainen voi itse muodostaa käsityksensä siitä, edistikö Hurmeen anteeksipyyntö, tai hänen sitä edeltävä lausuntonsa kielikeskustelua tai ruotsinkielisen keskustelun asemaa Suomessa.

Sosiaalisessa mediassa on ällistelty sitä, onko Hurmeen käyttämä juntti-nimitys nyt niin kauhean loukkaava, jos sitä vertaa netissä vellovaan vihapuheeseen ja uhkailuihin.

Terhon mielestä asiallisuus ja keskustelukumppanin kunnioitus on aina äärimmäisen tärkeää foorumista riippumatta. Erityisen tärkeää se on tunteita herättävissä kysymyksissä. Asiattomaksi äityneen kommentoinnin suitsemissa Terho vannoo koulutuksen nimeen.

– On rajallinen määrä, mitä säädäntöteitse voi tehdä ilkeäksi äityneelle tavalle keskustella. Suomessa on ja pitää olla laaja sananvapaus ja lennokkaalle keskustelulle on toki paikkansa. Tärkeimmässä asemassa on keskustelukulttuuri, jossa osallistujilla on hyvä aie viedä keskustelua älyllisesti eteenpäin. Debatointia pitäisi harjoitella enemmän kouluissa. Se on tärkeä taito sekä sosiaalisessa elämässä, että työelämässä.

"Yhden kielen asemaa ei voi perustella yleissivistyksellä, kielitaidon voi"

Sampo Terho ymmärtää kyllä hyvin, miksi kielikeskustelu herättää voimakkaita tunteita, niin voimakkaita, että rationaalinen väittely varsinaisesta asiasta saattaa hautautua niiden alle.

Terho muistuttaa, että viimeiset kymmenen vuotta pakkoruotsiasian puimista ovat vain viimeisin käänne 1800-luvulla alkaneessa keskustelussa.

– Koko kysymyksen juuret ovat ajassa, jolloin ensimmäiset suomalaiset puolueet rakentuivat kielikysymyksen ympärille ja fennomaanit halusivat suomen ruotsin rinnalle taiteen ja sivistyksen kieleksi.

Pitkän historian lisäksi kielikiista menee kiivaaksi Terhon mielestä siksi, että keskustelijoiden tunnekokemukset ovat niin kovin kaukana toisistaan.

–Yhdelle pakkoruotsin puolustamisessa on kyse itselle rakkaan, tarpeellisen ja henkilökohtaisen äidinkielen puolustamisesta. Toinen taas vastustaa pakkoruotsia syistä, jotka ovat itselle tärkeitä esimerkiksi urasuunnitelmiin liittyen. Kielivapauden kannattajana olen sitä mieltä, että pitää kunnioittaa yksilöä ja hänen tarpeitaan.

Onko ruotsinopetuksen perusteleminen kulttuurihistorialla ja yleissivistyksellä Terhon mielestä sitten täysin aikansa elänyttä?

– Ei täysin, mutta sitä, että koko ikäryhmälle piittaamatta asuinpaikasta tai urasuunnitelmista määrätään pakkoruotsia, ei voi perustella yleissivistyksellä. Siihen ei kansainvälisesti kuulu ruotsin osaaminen, vaan kielitaito. Ei yleissivistyksellä voi perustella ruotsia esimerkiksi kiinan, ranskan tai jonkin muun maailmankielen rinnalla.

"Jokainen suomalainen on kulttuuri-ihminen"

Kiista pakkoruotsista ei ole ainoa asia, joka on saanut monet arvostelemaan hallitusta ja sen ministereitä sivistysvihamieliseksi. Esimerkiksi kielitieteilijä Janne Saarikivi on sosiaalisessa mediassa (siirryt toiseen palveluun) ja useissa haastatteluissa sättinyt hallituksen korkeakoulupolitiikkaa.

Kulttuuriministeri Sampo Terho vakuuttaa, että sivistys on lähellä sekä hallituksen, hänen itsensä, että hänen puolueensa sydäntä.

– Sivistys ja kulttuuri ovat osa samaa aarretta, jota kasvatamme sukupolvelta toiselle. Sinisten ydinajatus on usko ihmiseen. Kulttuuriharrastukset ovat yksilölle erinomainen tapa kehittää itseään ja kun yksilöt kehittyvät, yhteiskunta kehittyy. Mitään yhteisöä ei voi olla ilman kulttuuria, kulttuuri on se joka meitä yhdistää.

Terhon keskeisin havainto runsaan seitsemän kuukauden ministerinpestin aikana on ollut se, että jokainen suomalainen on kulttuuri-ihminen.

– Etenkin näin itsenäisyyden juhlavuonna, kun on toteutettu tuhansia tapahtumia, joista monet kansalaisten omista aloitteista, ovat kaikki tapaamani ihmiset olleet ainakin jostain kulttuurin osa-alueesta kiinnostuneita. Sen näkee myös ihan konkreettisesti kulttuuri-instituutioiden kävijämäärissä. Museoiden ja konserttien käynnit ovat tänä vuonna erityisen korkealla, vaikka ne ovat Suomessa normaalistikin korkealla.

logo
Suomi 100 -juhla on Terhon mielestä hienosti lähentänyt kansaa ja kulttuuria.suomi100

Kansan ja kulttuurin liitto, sen ministeri haluaa säilyttää mahdollisimman läheisenä vastakin. Toinen missio ministerikaudelle on kulttuuriyrittäjien aseman parantaminen.

– Kulttuurikeskustelussa unohtuu helposti se, että suurin osa kulttuurin liikevaihdosta, kun puhutaan ihan taloudesta, tapahtuu yksityisellä puolella.

Siinä puolessa olisi paljon parantamisen varaa lähtien mikroyrityksiä pyörittävien taiteilijoiden toimeentulosta suuren luokan kulttuurivientiin, Terho tuumii.

– Me olemme esimerkiksi teettäneet ja vastaanottaneet Brunilan työryhmän raportin (siirryt toiseen palveluun), jossa haetaan ratkaisuja toimeentuloon. Esityksiä muutetaan nyt käytännön toimiksi. Ongelmat ovat pitkälti samoja kuin muilla yksityisyrittäjillä.

Sampo Terho muistuttaa, että pieneksi maaksi Suomi on tuottanut jo valtavan määrän kulttuurin menestystarinoita ja lisää tulee. Terhon mielestä monen onnistumisen takana on Suomen ainutlaatuinen kansallinen tarina ja positiivisessa mielessä omalaatuinen henkinen ympäristö.

– Ne ovat innoittaneet monia kansainvälisiä menestyjiä. Kulttuuri ei kuitenkaan ole koskaan pelkästään kansallista niin, että se olisi sulkeutunutta ja vaikutteista vapaata. Se on aina vuoropuhelussa laajemman maailman kanssa. Siinä vuoropuhelussa pienelläkin kansalla on menestyksen mahdollisuuksia sekä taloudellisesti että henkisten saavutusten saralla, jos se on ylpeä itsestään ja luottaa itseensä.