Työväenluokka ei kuollutkaan – Digitalisaatio ja robotit eivät hävittäneet tavallisen duunarin tarvetta

Yhteiskuntaluokat määrittyvät edelleen koulutuksen, tulotason ja ammattiaseman perusteella, vaikka maailma muuttuu. Juttu on julkaistu joulukuussa 2017.

tiede
Kuvakollaasi robotista, hitsarista ja tutkijasta.
Laura Merikalla / Uutisgrafiikka

Väite yhteiskuntaluokkien katoamisesta ei miellytä Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erolaa. Hänen mukaansa yhteiskuntaluokat näkyvät yllättävän hyvin Suomessa.

Luokat eivät Erolan mukaan ole välttämättä muuttuneet paljoa 50 vuoden takaisesta, mutta niihin kuuluvien ihmisten ammatit ja työnkuvat ovat sen sijaan voineet muuttua huomattavasti.

Ammatillinen asema on silti keskeinen tekijä, jonka perusteella ihmisiä voidaan jakaa eri yhteiskuntaluokkiin.

Iso erotteluperuste on se, kuuluuko duunariporukkaan vai ei. Yrittäjät ovat oma ryhmänsä. Tätä jaottelua voidaan tarkentaa hienojakoisemmaksi, mutta ihmiset tunnistavat itsekin kohtalaisen helposti, mihin ryhmään kuuluvat.

Nykyään ihmisten on toki helpompi ohittaa tiettyyn luokkakulttuuriin kuuluvia ilmiöitä ja elää tavalla, jota ennen pidettiin tyypillisenä vain tietylle yhteiskuntaluokalle. Silti jotkin erityispiirteet ovat luokille tavallisia.

Koulutus on tärkein eri luokkiin kuulumista selittävä tekijä, sillä koulutuksesta riippuu usein myös ammatti ja mihin työhön päädytään. Toisaalta koulutus ei enää takaa vakaata sosiaalista asemaa tai nousua ylempään luokkaan.

Professorin lapsesta professori?

Ammatinvalintaa edistävät paitsi omat kyvyt, osaaminen ja motivaatio, myös vanhempien halu ja tapa ohjata tiettyyn koulutukseen.

Vanhempien taipumus varmistaa lapsensa tuleva sosiaalinen asema näkyy koulutusvalinnoissa. Koulushoppailua harrastetaan jo ala-asteella. Yhden teorian mukaan huonosti toimeentulevien perheiden lapset eivät pääse hyville opiskelupaikoille, kun yläluokkaisten perheiden lapset ovat jo vallanneet ne.

Nyky-yhteiskunnassa sosiaalisen aseman nousu tai lasku vanhempiin verrattuna on mahdollista, mutta suuria muutoksia kasvuperheeseen verrattuna "alaspäin" ei pidetä suotavina.

Pääosa ihmisistä pääty kuitenkin eri ammattiin kuin vanhempansa, koska yhteiskunta muuttuu. Hyvä esimerkki on maataloustyön vähentyminen 1960-luvulta tähän päivään.

– Kaikki maanviljelijöiden lapset eivät voineet enää päätyä maanviljelijöiksi, joten piti miettiä muita ammatteja, sanoo professori Jani Erola.

Duunarit eivät kadonneetkaan

Työväenluokan katoamista on odotettu vuosikymmeniä. Automatisaation ja robotiikan myötä suorittavan työn on arvioitu katoavan, mutta sitä ei ole professori Jani Erolan mukaan tapahtunut eikä tule tapahtumaan.

Töiden sisältö ja ammattinimikkeet toki muuttuvat.

– Voimme ajatella vaikka metsurin työnkuvaa 1950-luvulla ja sitä mitä hän tekee tänään. Työ itsessään on muuttunut aika paljon, vaikka lopputuote on sama. Monitoimimetsäkoneen ohjaaminen vaatii aivan erilaista osaamista kuin työ ennen.

Työväenluokkaa ei tutkimuksessa erotella yleensä keskiluokasta, vaan asiantuntija- ja toimistotyöntelojöiden sekä yrittäjien ryhmistä. Erolan mukaan työväenluokkaan lasketaan teollisuusalojen työt, näiden työnjohto sekä usein rutiininomaista palvelutyötä tekevät.

Haasteelliset luokkajaottelut

Tutkijat ovat joutuneet pohtimaan, ovatko esimerkiksi ammattitaidottomat koulupudokkaat uusi yhteiskuntaluokka. Näistä nuorista on jonkin verran tietoa, mutta ei riittävästi, koska he eivät juurikaan näy tilastoissa tai heistä ei saada muutenkaan tietoa.

– Yhteiskuntaluokan pitäisi olla perustavaalaatuinen, kaikista tärkein ihmisiä jakava luokittelu. Mutta sitten meillä on näkyviä ja tunnistettavia ryhmiä, kuten koulupudokkaat, joista voidaan pohtia, onko se oma yhteiskuntaluokkansa vai pelkästään eri syistä yhteiskunnan ulkopuolelle jäävä nuorten joukko, sanoo professori Jani Erola.

Työttömiä ei esimerkiksi voi jakaa omaksi yhteiskuntaluokakseen, koska työttömäksi voi joutua niin johtavassa asemassa oleva kuin tavallinen työntekijä. Joissakin yhteiskuntaluokissa kuitenkin työttömyyden riski on muita suurempi.

Kun pohditaan uusia yhteiskuntaluokkia, tutkijoille on ollut haaste jaotella eri valkokaulustyöntekijäryhmät.

– Mikä erottaa johtajaa tai asiantuntijaa, tai mikä erottaa asiantuntijoiden tiimejä vetäviä ihmisiä toisistaan, Jani Erola kysyy.

Voi olla, että kyseessä on vain aikaan liittyvä ilmiö tai sitten on muodostumassa uusi yhteiskuntaluokka.

Työssäkäyvät ihmiset voivat nykyään harrastaa vapaa-ajallaan monenlaisia aktiviteetteja, mutta zumba-ryhmä ei synnytä yhteiskuntaluokkaa. Harrastukset asettavat luokkakulttuurin tutkimisen kannalta uusia haasteita, sillä ennen tietty harrastus saatettiin liittää vain johonkin yhteiskuntaluokkaan.

Joidenkin poliitikkojen viljelemä fraasi on, että vastakkain asettelun aika on ohi. Näin ei sosiologian professori Jani Erolan mukaan kuitenkaan ole.

– Kyllä poliittiset liikkeet sitoutuvat myös omiin yhteiskuntaluokkiinsa. Vaikka poliitikot muuta väittävät.