yle.fi-etusivu

Islantilaistaiteilija suunnittelee koruja peikkojen kanssa: “Peikot pitävät ihmislihasta, joten saan olla koko ajan varuillani”

Islantilaistaiteilija Egill Sæbjörnssonin ja hänen luomansa peikkokaksikon hedelmällinen yhteistyö on edennyt korusuunnittelun asteelle.

taidenäyttelyt
Egill Sæbjörnsson, Islanti, taide, peikko
Egill SæbjörnssonJussi Mankkinen / Yle

Helsingin keskustassa sijaitseva taidegalleria Anhava tuntuu muuttuneen toisen todellisuuden leikkikentäksi. Kylmää turkoosia hohkaavien seinien katveessa kimaltelee ja salamoi kulta niin että silmiä häikäisee. Esillä on salaperäisiä kaulakoruja sekä amuletteja ja sormuksia, joita koristavat toinen toistaan upeammat lasiupotukset. Näissä koruissa on kummallista niiden valtava koko – sormusten läpimittakin on reilu metri. Kuka muka sellaisia käyttäisi, onkohan nämä suunniteltu elefanteille? Ei sinne päinkään – korut ovat 36 metriä korkeiden peikkojen käsialaa ja peikoille ne on tarkoitettukin.

Egill Sæbjörnsson, Islanti, taide, peikko
Egill Sæbjörnssonin ja peikkojen tekemiä koruja.Jussi Mankkinen / Yle

Peikkokaksikko pahistelee

Rujonoloiset peikot Ūgh ja Bõögâr sinkoutuivat kansainvälisen taidemaailman tietoisuuteen viime keväänä Venetsian biennaalissa.

Taiteilija Egill Sæbjörnsson päätti tuolloin jättää vastuun näyttelystä Ūghille ja Bõögârille, jotka saivat vapaat kädet toteuttaa itseään.

Ja niin siinä sitten kävi, että pahanilkinen ja vaarallinenkin peikkokaksikko valtasi Islannin paviljongin, pisteli poskeensa näyttelyvieraita ja turisteja, käyttäytyi muutenkin huonosti ja teki siinä sivussa taidetta.

Islantilaisittain tässä ei ole mitään ihmeellistä, koska maan arkipäivässä taru ja todellisuus sekoittuvat edelleen toisiinsa.

– Keskustelin ensimmäisen kerran erään isonenäisen norjalaisen peikon kanssa jo vuonna 2008. Kokemus ei ollut mitenkään pelottava – tosin ajattelin, että tämä on typerintä ja naurettavinta, mitä olen tehnyt aikoihin, Egill Sæbjörnsson kertoo.

Egill Sæbjörnsson, Islanti, taide, peikko
Egill Sæbjörnsson ja sormus. Jussi Mankkinen / Yle

Vähitellen kuvioihin tulivat myös Ūgh ja Bõögâr, ja nyt ollaan jo tilanteessa, jossa taiteilijan ja peikkojen yhteistyö on edennyt korusuunnittelun asteelle. Inspiraatio tulee arvatenkin Damien Hirstin suuruudenhullusta näyttelystä, joka oli myös viime keväänä esillä Venetsiassa. Hirstin näyttelyn muinaiset “aarteet” oli kehyskertomuksen mukaan ongittu merenpohjasta uponneesta laivasta.

– Peikot suorastaan rakastuivat Hirstin näyttelyyn, ja siksi he ovat halunneet tehdä kullasta tällaisia juttuja. Omasta mielestäni Hirstin taide ei ole erityisen coolia, enkä pidä siitä ollenkaan, mutta peikot…, Sæbjörnsson pyörittelee silmiään.

Egill Sæbjörnsson, Islanti, taide, peikko
Peikkojen suunnittelemien koriste-esineiden estetiikka on romuluista glitteriä. Jussi Mankkinen / Yle

Sæbjörnssonin mukaan Ūgh ja Bõögâr ovat kuin leikkiviä pikkulapsia, jotka haluavat testata ja kokeilla vähän kaikenlaista. Peikot ovat tehneet myös musiikkia ja lanseeranneet oman parfyyminsa, jonka ainesosiin kuuluu muun muassa valaanoksennus.

– Peikot saattavat esimerkiksi nähdä jonkun James Bond -elokuvan, ja sitten he haluavat tehdä agenttiveneen. Ja kun isoilla sormilla tehdään taidetta, on jälki sitten tällaista, Sæbjörnsson viittaa koruihin ja muihin esineisiin, joissa on muhkuraisia muotoja ja joista paistaa hiomattoman timantin logiikka.

Egill Sæbjörnsson, Islanti, taide, peikko
Egill Sæbjörnssonin ja peikkojen yhteiselo on toisinaan ollut haasteellista. Jussi Mankkinen / Yle

Peikoille maistuu ihmisliha

Sæbjörnssonin mukaan peikot ovat varsin arvaamattomia luontokappaleita, ja taiteilija joutuukin olemaan jatkuvasti varpaillaan. Ongelmaksi on muodostunut etenkin se, että Ūgh ja Bõögâr ovat persoja ihmislihalle. Sæbjörnsson kertookin olevansa jatkuvassa vaaratilanteessa. Peikot ovat pistäneet taiteilijan poskeensa jo muutaman kerran, mutta kuin ihmeen kaupalla tämä on onnistunut palaamaan takaisin elävien kirjoihin.

Kaikesta huolimatta, Sæbjörnssonin mielestä peikkojen käyttäytymismekanismeja pitäisi suhteuttaa ihmisen toimintaan.

– Meille peikot näyttäytyvät brutaaleina ja tuhoisina olentoina, koska ne syövät ihmisiä, mutta syömmehän me ihmisetkin possuja, lehmiä ja lintuja ja se on meidän mielestämme täysin normaalia. Siinäkään ei ole mitään ihmeellistä, kun kissa popsii hiiren. Joskus olisi hyvä kyseenalaistaa, mikä on brutaalia ja normaalia, mikä ei.

Egill Sæbjörnsson, Islanti, taide, peikko
Jättiläiskorut on päällystetty oikealla kullalla. Jussi Mankkinen / Yle

Sæbjörnsson ja peikot kommunikoivat "mielikuvituksen ja kuvitellun dialogin" avulla, ja syödyksi tulemisen lisäksi taiteilija pelkää menettävänsä suoran yhteyden Ūghiin ja Bõögâriin.

– Mitä enemmän puhun heistä toimittajille ja taideihmisille, sitä useammin minusta tuntuu, että kadotan heidät kokonaan. Onneksi erään avustajani yhdeksänvuotias poika on tullut hätiin, jos peikot ovat hävinneet näköpiiristäni.

Egill Sæbjörnsson, Islanti, taide, peikko
Taiteilijan taustalla näkyy peikkojen lanseeraama parfyymi. Jussi Mankkinen / Yle

Tämän jutun tekijä olisi mielellään halunnut esittää pari kysymystä Ūghille ja Bõögârille, mutta harmillista kyllä tästä ei tullut mitään – peikoista löytyy nimittäin myös herkkä puoli.

– Peikot pelkäävät etenkin televisiokameroita. Kun he kuulevatkin sanan televisio, he lähtevät pakoon ja hyvin nopeasti, Sæbjörnsson paljastaa.

Egill Sæbjörnsson, Islanti, taide, peikko
Peikkosormuksen kivi on jalkapallon kokoinen.Jussi Mankkinen / Yle

Peikkoihin uskotaan Islannissa

Egill Sæbjörnssonin mukaan on harmillista, että nykymaailmasta ei juuri löyty aikuisia, jotka uskaltaisivat sukeltaa suoraan fantasiamaailmojen syövereihin, ja peikoistakin on useimpien aikuisten kanssa hankalaa keskustella.

– Tämä kaikki on ollut hyvin vapauttavaa aiempaan verrattuna. Normaalia taidetta tehdään aika tietyissä puitteissa, sen pitää aina jotenkin liittyä taidemaailmaan tai taidehistoriaan. Ihmisen pitäisi pystyä olemaan alkukantaisempi. Tuolla on likaa ja tuolla on himoa, ja tällainen on meille tärkeää, jotta olisimme mitä olisimme. Mielestäni juuri fantasia on polttoainetta, joka pitää meidät elossa.

Egill Sæbjörnsson, Islanti, taide, peikko
Egill Sæbjörnssonin mielestä fantasia on ihmiselle parasta polttoainetta. Jussi Mankkinen / Yle

Yhdeksää kieltä puhuva, kahvia jatkuvasti lipittävä Egill Sæbjörnsson on asunut jo useita vuosia Berliinissä, mutta ei Islanti ole hänestä mihinkään kadonnut. Päinvastoin. Sæbjörnssonn mukaan Islannissa esimerkiksi uskotaan, että kun saa yhteyden johonkin korkeampaan ei-kristilliseen voimaan, autolla ajaminen on talvikelillä turvallisempaa.

Egill Sæbjörnsson, Islanti, taide, peikko
Egill Sæbjörnssonin ja peikkojen suunnittelemat korut ovat isoja ja painavia. Jussi Mankkinen / Yle

– Islannissa ihmiset uskoavat edelleen haltioihin, keijuihin ja maahisiin, ja minäkin uskon. Tosin lapsena ajattelin, että taasko näitä typeriä keijukaisjuttuja, kun isoäitini kertoi, että pensaissa ja kasveissa asuu maahisia. Mutta sen jälkeen olen kokenut kaikenlaisia uskomattomia asioita.

Kun katselee Egill Sæbjörnsson ja peikkojen yhteisnäyttelyä Galerie Anhavassa, tästä ei ole epäilyksen häivääkään.