Koe uusi yle.fi

Tätä tutkittiin ensi kertaa: Naisten tuhansien vuosien raskas työ näkyy luissa

Muinaisilla maanviljelijänaisilla oli vahvemmat käsivarret kuin tämän päivän huippu-urheilijoilla.

arkeologia
Öljymaalaus, jossa kaksi naista jauhaa käsikivillä viljaa ja yksi ruokkii pikkulintua. Kuvassa myös imettävä vuohi, saviruukku ja taustalla palmuja.
Viljan yksitoikkoisen ja paljon aikaa vieneen jauhamisen arvellaan olleen Euroopassakin aina naisten työtä. Tämän itämaisen kuvan samasta aiheesta maalasi britti Arhur William Devis 1790-luvulla. YCBA / CC BY-SA 3.0

Keski-Euroopassa kivikaudella maata viljelleiden naisten kanssa kannattaisi harvan meistä ruveta vääntämään kättä. Tuore tutkimus osoittaa, että rankkaa työtä vaatinut varhainen maanviljelys teki naisten olkavarsista vahvemmat kuin tämän päivän huippusoutajilla.

Cambridgen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkimus on tästä näkökulmasta uraauurtava. Bioarkeologeilla on ollut tapana tehdä päätelmiä naisten luista vain vertaamalla niitä miesten luihin. Ensi kertaa vertailu tehtiin esihistoriallisena aikana eläneiden ja tämän päivän naisten välillä.

Fyysinen rasitus muuttaa naisten luustoa silmämääräisesti selvästi vähemmän kuin miesten. Niinpä suorat vertailut tuottavat väärää tietoa naisten tekemien töiden ruumiillisesta rasituksesta.

– Kun naisia verrataan toisiin naisiin, alamme saada vihjeitä työnteon piiloon jääneestä historiasta tuhansien vuosien ajalta, sanoo tutkimusta johtanut arkeologi Alison Macintosh.

Kapea kanootti, jossa on kahdeksan soutajaa ja joukkueenjohtaja.
Cambridgen yliopisto joukkue tarvitsee kisassa vahvoja olkavarsia. Alastair Fyfe / Cambridgen yliopisto

Vertailussa soudun eliittitiimi

Lihasten tavoin luutkin ovat elävää kudosta ja reagoivat rasitukseen, muistuttaa Macintosh. Toistuva rasitus voi muuttaa luun muotoa, kaarevuutta, paksuutta ja tiheyttä.

Kerroskuvattavina oli olka- ja sääriluita kivikaudelta, runsaan 7 000 vuoden takaa, pronssi- ja rautakausien kautta keskiaikaan saakka. Tuloksia verrattiin tämän päivän soutajien lisäksi muun muassa juoksijoihin ja jalkapalloilijoihin.

Soutajat olivat Cambridgen yliopiston huippujoukkueesta, joka voitti Cambridgen ja Oxfordin perinteisen soutukilpailun tänä vuonna ja teki uuden ennätyksen. Joukkueen jäsenille kertyy keskimäärin 120 harjoittelukilometriä viikossa.

3D-kuva olkaluusta.
3D-kuva esihistoriallisena aikana eläneen maanviljelijänaisen olkaluusta.Alastair Fyfe / Cambridgen yliopisto

Soutajien ja neoliittisella kivikaudella eläneiden naisten sääriluut olivat yhtä vahvat, mutta olkavarret olivat kivikaudella 11–16 prosenttia vahvemmat.

Pronssikaudelle tultaessa näkyy elämäntyylin muutos: olkavarret olivat 9–13 prosenttia nykysoutajaa vahvemmat, mutta sääriluut 12 prosenttia heikommat.

Naiset kuokkivat, nyhtivät ja jauhoivat

Vaikka tämän tutkimuksen perusteella ei voida varmasti sanoa, mikä muutoksen aiheutti, niin olkavarsiin epäilemättä kertyi voimaa, kun naiset muokkasivat maata ja korjasivat satoa käsin.

Jauhot saatiin tuhansien vuosien ajan vääntämällä jauhinkiviä käsin, ja joissakin yhteisöissä niin tehdään edelleen. Sen perusteella myös kivikaudella jauhamiseen kului jopa viisi tuntia päivässä.

Nainen kuokkii pellolla.
Tämän kenialaisen naisen peltotyö muistuttaa töitä, joita naiset tekivät Euroopassakin tuhansien vuosien ajan. Neil Palmer / CIAT / CC BY-SA 2.0

Esihistoriallisen naisen käsivarsia rasittivat myös muun muassa veden noutaminen niin ihmisille kuin karjalle sekä nahkojen työstäminen. Töiden moninaisuuden takia on vaikea tulkita, miten kukin tehtävä muutti luita, sanoo Macintosh.

Tutkimukseen osallistuneen arkeologi Jay Stockin mukaan tuloksista on joka tapauksessa pääteltävissä, että naisten työpanos oli ratkaisevan tärkeä maanviljelykseen perustuneissa talouksissa.

Vei viisi ja puoli vuosituhatta Euroopan maanviljelyksen alusta, ennen kuin naisten luut lakkasivat poikkeamasta siitä, millainen Cambridgen soutajatiimin naisten luusto on tänä päivänä.

Tutkimus on julkaistu Science Advances (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.