Kulttuurialan vetoomus vaati taidelaitosten johtajia puuttumaan seksuaaliseen häirintään – me kysyimme, mitä he tekevät asialle

Kolmen kulttuurilaitoksen johtajat vakuuttavat, että asiattomaan käytökseen on heidän taloissaan jo puututtu.

seksuaalinen häirintä
Ballettitanssijan kädet ojennettuina
Yle / Mika Kanerva

Perjantaina Helsingin Sanomissa (siirryt toiseen palveluun) ja Svenska Ylellä (siirryt toiseen palveluun) julkaistiin vajaan tuhannen taiteenalan ammattilaisen allekirjoittama vetoomus seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi. Vetoomuksessa vaaditaan muun muassa nollatoleranssia seksuaaliselle häirinnälle ja vaikenemisen kulttuurin murtamista.

Vetoomuksen yhteydessä julkisuuteen tuotiin myös kymmeniä nimettömiä kuvauksia (siirryt toiseen palveluun) tilanteista, joissa alan ammattilaiset kertovat kokeneensa seksuaalista häirintää. Vetoomuksen allekirjoittajat vaativat elokuva-, tv-, teatteri-, ooppera- ja tanssialan valta-asemissa olevia kantamaan asiassa vastuunsa.

Siksi soitimme kolmelle kulttuurilaitoksen johtajalle, ja kysyimme heiltä seuraavat kysymykset:

1. Perjantaina julkaistussa kannanotossa vaaditaan seksuaalista häirintää koskevan vaikenemisen kulttuurin murtamista. Onko tällainen kulttuuri yhä mielestänne vallalla?

2. Ainakin näyttelijöiden työssään kokema seksuaalinen häirintä on ollut jo vuosia tiedossa, aiheesta on tehty sekä kyselyjä että akateemista tutkimusta. Miksi asiaan ei ole puututtu aiemmin voimakkaasti?

3. Onko teidän talossanne selvitetty seksuaalisen häirinnän kokemuksia? / Jos ei, aiotteko selvittää?

4. Millaisia mekanismeja ja käytäntöjä teillä on seksuaaliseen häirintään puuttumiseen?

5. Millä tavoin aiotte tulevaisuudessa käsitellä seksuaalista häirintää työyhteisössänne ja onko suunnitelmissa kehittää uusia puuttumistapoja?

6. Sekä perjantaina julkaistun vetoomuksen että #metoo -kampanjan yhteydessä on julkaistu kuvauksia seksuaalisista häirintätilanteista. Olisiko mielestänne syytä paljastaa ahdistelusta epäiltyjen nimet julkisuuteen?

Päivi Kärkkäinen, pääjohtaja, Suomen kansallisooppera ja -baletti: "Nimettömiä ilmoituksia ei voi tutkia"

Päivi Kärkkäinen
Päivi KärkkäinenSuomen kansallisooppera ja -baletti

"Uskon, että vaikenemisen kulttuuria seksuaalisen häirinnän suhteen on. Meidän talossamme mielestäni kuitenkaan sellaista ei ole, koska Kansallisoopperassa ja -baletissa on selkeät toimintatavat asioihin puuttumiseen.

Olemme juuri tehneet työilmapiirikyselyn, jonka avoimissa osioissa olisi varmasti tullut esiin, jos seksuaalista häirintää ilmenisi. Sellaisia kommentteja ei kuitenkaan tullut. Seksuaalisesta häirinnästä ei suoranaisesti kysytty. Seuraava tasa-arvokysely tehdään keväällä.

Vuonna 2011 esiin tuli muutama tapaus, joissa kerrottiin nimettömästi seksuaalisesta häirinnästä. Sen jälkeen laadimme Hyvä käytös sallittu -toimintaoppaan. Siinä käsitellään paitsi häirintää niin myös muun muassa kiusaamista. Sekin tehdään selväksi, mitä kiusaaminen ei ole. Se ei ole esimerkiksi sitä, että ei saakaan pääosaa. Opas käytiin läpi talon 23 osaston kanssa erittäin tarkkaan ja henkilöstöpäällikkömme on vienyt sen oppeja myös orkestereille.

Häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua kokenut voi ottaa yhteyttä omaan esimieheensä tai luottamusmieheen. Meillä on useita väyliä asioiden esille tuomiseen. Uskon ja toivon, että täällä uskalletaan kertoa, kun on jotain kerrottavaa. Avoimuus on keskeinen arvomme ja olemme kehittyneet siinä merkittävästi kymmenessä vuodessa. En näe syytä uusille käytännöille, koska nykyiset toimivat. Henkilökunta tietää, että epäkohtaa ei voi korjata, jos ei siitä tiedetä.

Olen saanut viime vuosina pari nimetöntä kirjettä, joissa kerrotaan seksuaalisesta häirinnästä. Olen kuitenkin tehnyt selväksi, että nimettöminä tapauksia ei voi käsitellä, sillä niiden tutkiminen olisi mahdotonta. Mahdollisuus nimettömiin ilmiantoihin voisi myös tarjota keinon tehdä paljon hallaa jollekin.

En usko, että pelko työtilaisuuksien tyrehtymisestä estää ihmisiä kertomasta omalla nimellään häirinnästä. Tämä ei mielestäni ole erityisesti taidealojen ongelma. Yhtä lailla vaikka Ylen toimittaja voi ajatella, että ei kerro tällaisista asioista esimiehelleen, ettei haittaa urakehitystään, tai saa hankalan mainetta.

En osaa sanoa yleisellä tasolla, pitäisikö häirinnästä epäiltyjen nimiä julkistaa. Voidaanko tapauksia sitten tutkia asiallisesti, vai seuraako julkista teilaamista?"

Mika Myllyaho, pääjohtaja, Suomen Kansallisteatteri: "Meillä on kiusaamiseen ja häirintään nollatoleranssi"

Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho.
Mika MyllyahoJaani Lampinen / Yle

"En osaa sanoa muiden talojen osalta, vaietaanko seksuaalisesta häirinnästä. Meillä näyttelijöiden kanssa käydään tästäkin asiasta hyvin avointa keskustelua. He eivät ole tuoneet esiin yhtään seksuaalisen häirinnän tapausta kaudellani. Kiusaamista on ollut ja siihen on puututtu.

Kun tulin Kansallisteatteriin, tartuin saman tien kiusaamiseen, jota kuulin talossa tapahtuneen. Vuonna 2012 teimme toimintaohjeet ja julistimme kiusaamisen ja häirinnän suhteen nollatoleranssin. Tällä julistuksella on selvästi ollut hyvin positiivinen vaikutus.

Teimme juuri työilmapiirikyselyn, joka oli kaudellani kolmas. Sitä ennen täällä ei tehty niitä lainkaan. Sen avoimissa kohdissa, joihin voi vastata nimettömästi, ei kukaan nostanut esiin seksuaalista häirintää.

Uskon, että tähän asti Kansallisteatterissa on rohjettu kertoa suoraan, jos kiusaamista tai häirintää tapahtuu. Ainakin oma kokemukseni on se, että asioita käsitellään hyvin avoimesti. Meillä on myös erittäin hyvä luottamusmiesjärjestelmä.

Kiusaamistapauksissa pyritään sovitteluun, josta tehdään asiakirja. Se on tärkeä myös juridisesti, mikäli sopua ei tule ja asia joudutaan viemään eteenpäin tutkittavaksi.

Olen keskustelut muun muassa #metoo -kampanjan tiimoilta näyttelijäyhdistyksen puheenjohtajan, Katariina Kaitueen kanssa. Vuodenvaihteen tienoilla on henkilöstökokous, jossa pohdimme mahdollisia uusia keinoja estää häirintää ja puuttua siihen, mikäli sellaista tapahtuu.

Ehkä pitäisi miettiä mallia, jossa seksuaalisesta häirinnästä tai muusta asiattomasta kohtelusta voisi kertoa nimettömästi. Kansallisteatterissa työskentelee paljon freelancereita, joilla voi olla toisenlainen kynnys kertoa näistä asioista suoraan.

Ohjaajilla on mielestäni erittäin suuri vastuu siitä, että kaikkien on turvallista työskennelllä. He viettävät työryhmän kanssa helposti kuukausia tiiviisti yhdessä. Haluan tänne ohjaajiksi vain sellaisia henkilöitä, joihin voin täysin luottaa.

Se, paljastaako ahdistelijansa nimen, on täysin sen ihmisen päätettävissä, jota on häiritty. Hänellä on täysi oikeus kertoa tai olla kertomatta."

Jari Perkiömäki, rehtori, Taideyliopisto: "Tavoitteena on tila, jossa seksuaalinen häirintä ei kuulu meidän kulttuuriin lainkaan"

Taideyliopiston rehtori Jari Perkiönmäki
Jari Perkiömäen mukaan seksuaaliseen häirintään on ajan kuluessa puututtu yhä voimakkaammin, mutta tietoisuuden lisääminen vie aikaa. Taideyliopisto

"Koko #metoo-kampanja isossa mittakaavassa on osoittanut, että tämä on vaiettu ongelma aika laajasti, myös kulttuurialalla. Ehkä tällaista vaikenemisen kulttuuria on ollut nähtävissä.

Minusta seksuaaliseen häirintään on ajan kuluessa puututtu yhä voimakkaammin, mutta tietoisuuden lisääminen vie aikaa. Uskon, että kun asia on nyt noussut näin voimakkaasti esille, se myös nostaa meidän tietoisuuttamme ja vie meitä eteenpäin. Tavoitteena on tila, jossa seksuaalinen häirintä ei kuulu meidän kulttuuriin lainkaan. Tämä on iso ja laaja yhteiskunnallinen asia.

Me selvitämme säännöllisesti sekä henkilöstön että opiskelijoiden kokemuksia epäasiallisesta kohtelusta. Opiskelijoille on joka toinen vuosi rehtorin kysely ja henkilöstölle työhyvinvointikysely. Tämä on säännöllinen toimintatapa. Toki meillä on historiassa ollut joitakin tapauksia, jotka on sitten selvitetty erikseen.

Vuonna 2015 otimme käyttöön toimintamallin ja käytännön ohjeet, miten pitää toimia, jos kokee tulleensa epäasiallisesti kohdelluksi. Meillä on sekä henkilökunnan että ylioppilaskunnan yhdyshenkilöt, joihin voi ottaa yhteyttä tällaisissa tilanteissa. Lisäksi tasa-arvosuunnitelmia ja ohjeita, miten asioissa tulee menetellä, on jatkuvasti kehitetty.

Nyt kun asia on noussut esille erityisesti elokuva-alalla, olemme järjestäneet myös keskustelutilaisuuksia esimerkiksi teatterikorkeakoulussa. Näitä tullaan jatkossa järjestämään myös lisää. Kun asioita on noussut esiin, niitä on syytä käsitellä. Meillä on nollatoleranssi kaikkeen seksuaaliseen häirintään. Tämä edellyttää tietysti myös sitä, että toimimme yliopistona itse aktiivisesti tällaisen ilmiön poistamiseksi.

Näin organisaationa puutumme matalalla kynnyksellä epäasialliseen kohteluun ja kaikki tapaukset käsitellään toimintamallin mukaisesti. Tarvittaessa käännytään viranomaisten puoleen. Yksityisyydensuojan ja myös epäillyn oikeusturvan takia, me emme organisaationa voi julkaista epäiltyjen henkilöiden nimiä. Jos kyseessä on rikosepäily, niin silloin julkaisupäätös on poliisilla. Noin yleisesti ajatellen taas on aika vaikea ottaa kantaa siihen, pitäisikö epäiltyjen nimet julkistaa."

Paula Vesala YleX:lle: “Haluamme, että näitä tapauksia olisi turvallista tuoda ilmi”