Pomarkku juhlii "kotikylän pojan" kanssa – Olli Lindholm hakee edelleen mielenrauhaa mummulan pihamaalta

Yötä ei ole nähty Pomarkussa yli 30 vuoteen. Yhtyeen keulakuva on kuitenkin viettänyt kaikessa hiljaisuudessa paljon aikaa lapsuutensa maisemissa.

Pomarkku
Yö-yhtyeen Olli Lindholm keikalla Simerockissa 2015.
Olli Lindholm on Yö-yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen.Tapio Nykänen / Yle

Lapsuusmuistot valtaavat Olli Lindholmin mielen. Tänään hän nousee lavalle erityisen rakkaassa ympäristössä.

Olen porilainen jätkä, jolla on pomarkkulaiset kengät.

Olli Lindholm

Mies on mielletty vuosien varrella niin porilaiseksi kuin tamperelaiseksikin, mutta juuret löytyvät myös Pomarkusta. Lindholm asui siellä neljä vuotta lapsuudestaan.

– Tamperelaiseksi en itseäni miellä ollenkaan, vaikka olen asunut aikuisikäni siellä. Olen porilainen jätkä, jolla on pomarkkulaiset kengät, hän toteaa.

Mummula mielessä

Erityisen lämpimästi Olli Lindholm muistelee Pomarkun mummulaa. Se on pystyssä vieläkin.

Ainakin kesäisin, keikkakiireistä huolimatta, mies on tuttu näky mummulan pihapiirissä. Se on hänen mukaansa vaatimaton paikka.

– Rakennukset ovat siellä kuitenkin ikään kuin oikeissa paikoissa. Miljööstä tulee siten harmoninen. Kun pihaan tulee, kaikki arkihuolet katoavat. Ja selkärangasta tulevat ne muistot, kun pistettiin vain luuta oven eteen. Silloin ihmiset tiesivät, että täällä ei ole ketään.

Suku on tärkeä

Suku on Olli Lindholmille hyvin tärkeä. Kun Yö tänään esiintyy Pomarkun 150-vuotisjuhlakonsertissa, saapuu katsomoon ainakin eno. Lindholm harmittelee, että muu suku on sen verran iällä, että esiintymisaika kello 22 jälkeen illalla voi olla monelle liian myöhäinen.

Enostaan Olli Lindholm puhuu paljon. Eno on ollut hänelle kuin toinen isä.

– Isä oli paljon poissa ja enosta tuli sellainen isähahmo. Hänellä riitti virtaa korjata mopoa ja myöhemmällä iällä on käyty yhdessä paljon kalassa. Ja olemmehan me aika samannäköisiäkin, Lindholm hymähtää.

Nuoruuden kapinaa

Yö esiintyi Pomarkussa viimeksi 1980-luvun alkupuolella. Silloinkin keikan jälkeen mentiin mummulaan saunomaan. Muuta Olli Lindholm ei tuosta keikasta muistakaan.

Mutta on hän Pomarkussa keikkaillut muutenkin. Nuoruusvuosien punkbändi-ajoilta mieleen muistuu yksi erityinen tilanne.

– Jossain vaalitilaisuudessa oli sloganina, että vain mäntti jättää äänestämättä. Me punkkarit teimme siitä sitten kappaleen: Vain mäntti äänestää. Tulipa hyvä fiilis nyt kun sitä muistelen. Joskus on oltu tosi kapinallisia, Lindholm naurahtaa.