yle.fi-etusivu

Kalevala-peitot hulmuavat pian Helsingissä – yhteinen ponnistus teki hammaslääkäristä virkkaajan

Kalevala-peittoprojekti huipentuu itsenäisyyspäiväviikkoon. Saldona on niska–hartiajumia ja sykähdyttäviä hetkiä. Myös kokkolalaiset lääketieteen käsityöläiset selvisivät suururakasta.

käsityöt (tuote)
Nainen makaa Kalevapa-peitto päällään hammaslääkärin tuolissa.
Kalevala-peitto tuli myös Leena-Kaisa Hautakosken työpaikalle. Potilaiden kanssa tuli käytyä hyviä keskusteluja projektista ja käsitöistä yleensäkin, hammaslääkäri kertoo. Kalle Niskala / Yle

Jaana Uusisalo ja Leena-Kaisa Hautakoski ovat yhtä hymyä. Tuhansien suomalaisten tavoin he ovat virkanneet syksyn Kalevala-peittoa. Helsingissä järjestetään lauantaina Kalevala-peittojen tuuletus, jossa tekijät ja peitot kohtaavat eduskuntatalon portailla.

– Hyvin meni. Ensinnäkin minusta tuli virkkaaja. Olen aina tehnyt käsitöitä, mutta virkkaaminen oli unohtunut parinkymmenen vuoden taakse. Nyt olen oppinut valtavasti uusia tekniikoita ja asioita. Ja sitten tämä yhteisöllisyys, se että somessa oli erilaisia ryhmiä ja yhdessä tehtiin, Jaana Uusisalo hehkuttaa.

– Mukavinta oli juuri se yhteisöllisyys. Netissä oli monenlaisia kaveriporukoita: outoja, tuttuja ja ystäviä, joiden kanssa sai päivittää kuulumisia, kertoa missä on menossa ja kysyä miten ratkaisit sen ja sen ongelman, Leena-Kaisa Hautakoski jatkaa.

Jaana Uusisalo vieraili Kalevala CALin facebook-sivulla useita kertoja viikossa hakemassa vinkkejä ja ihailemassa toisten töitä.

– Kyllä Suomessa on taitavia käsityöntekijöitä. Valmiista lankapaketeista on tehty upeita väriyhdistelmiä ja lisäksi on käytetty omaa luovuutta. Tuntui, että "ei, mä kuolen", kun näin toinen toistaan ihanampia peittoja. Niin hienoja Kalevala-peittoja ja miten niitä on kuvattu erilaisissa miljöissä. Oikein mietitty viimeiseen asti se lopputulos, Jaana Uusisalo hehkuttaa.

– Ne ovat sykähdyttäviä. Toisten käsitöiden katsominen ja seuraaminen netissä on loputon projekti. On mukava katsoa, kuinka taitavia ihmiset ovat oikeasti tekemään ja suunnittelemaan, Leena-Kaisa Hautakoski myötäilee.

Kuvassa Kalevala-peiton ruutu Pohjan Akka
Pohjan AkkaKalle Niskala / Yle

Leena-Kaisa Hautakoski aloitti Kalevala-peiton tekemisen elokuun lopussa, Jaana Uusisalo muutama viikko myöhemmin.

– Aluksi olin 4–5 palaa jäljessä, joten ajoin ensin aikataulun kiinni. Sen jälkeen olin koko ajan reaaliajassa. Siskon kanssa teimme paloja melkein yhtä matkaa. Kun illalla aloitti virkkaamisen, pala oli illan myöhäisinä tunteina valmis ja sunnuntaiaamu oli loistavaa aikaa virkata. Jaana Uusisalo kertoo.

Kahta peittoa virkannut Leena-Kaisa Hautakoski ahkeroi paloja kotona, junassa ja lentokoneessa.

– Oli mukavaa, kun oli mielekästä tekemistä myös matkalla. Kotona taas tuli katsottua kaikenlaisia sarjoja televisiosta.

Sotkan munat levisivät lentokoneeseen

Kalevala-peittoon kuuluu 24 erilaista palaa. Sen on suunnitellut Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi 19 suomalaista suunnittelijaa. Projektin aikana peitosta julkaistiin viikoittain kaksi ruutua, jolloin kaikki virkkasivat yhtäaikaa. Lisäksi oli bonuspaloja.

Jaana Uusisalon suosikit olivat Marjatta, Pohjan Akka ja Sotkan pesä.

– Tykkäsin myös Pohjolan väestä. Siinä oli marjateema. Väristä riippuen marjat voivat olla puolukoita, mustikoita tai lakkoja.

Leena-Kaisa Hautakoski piti Isosta tammesta ja Kanteleesta. Sen sijaan Sotkan pesä olisi voinut jäädä väliin.

– Tein sitä lentokoneessa. Välillä munat olivat pitkin lentokoneen lattiaa. Tuli tunne, että tätä ruutua en toiseen peittoon tee, vaan korvaan sen bonuspalalla.

Jaana Uusisaloa vaikeuksissa auttoivat videot.

– Joissakin paloissa oli haastetta niin, että sai purkaa muutaman kerran. Toisaalta virkkaaminen on neulomiseen verrattuna kätevää, kun ei tarvitse noukkia silmukoita takaisin vaan voi jatkaa siitä, mihin on purkanut, vaikka Jaana Uusisalo toteaa.

Nainen esittelee Kalevala-peittoa.
Leena-Kaisa Hautakosken toisesta peitosta puuttuu vielä 8 palaa.Kalle Niskala / Yle

Väinämöinen vei aikaa

Leena-Kaisa Hautakosken mielestä suurin työ oli saada 24 palasta samankokoiset ja liittää ne yhteen.

– Suurimman ja pienimmän ruudun kokoero oli 2 senttiä. Ratkaisin ongelman ostamalla kaupasta eristelevy-Finnfoamia ja piirsin siihen ruudukon suurimman palan mukaisesti. Sen jälkeen pingotin palat kiinnittämällä ne eristelevyyn nuppineuloilla ja kostuttamalla ne.

Liitoksessa harmaita hiuksia aiheutti sylissä olevan peiton suuri koko.

– Väinämöinen-liitos on kaunis, mutta työläs. Reunaan tehdään seitsemän kierrosta. Kierrokset ovat aika pitkiä ja kaksi viimeistä on melkein pylväitä niin, että kyllä siinä sai aika kauan tikuttaa. Itse käytin sellaista tekniikkaa, että tein Kalevala-peittoa puoli metriä ja välissä aina muita käsitöitä ja sitten taas palasin. Näin pitkät kierrokset tulivat vähän niin kuin huomaamatta, Leena-Kaisa Hautakoski kertoo.

Leena-Kaisa käytti samaa eristelevyä myös valmiiseen peittoon.

– Ohjeen mukaan pitäisi kastella koko peitto ja sitten puristella kuivaksi. Iso, litimärkä peitto on kuitenkin haasteellinen talvisaikaan. Siinä kastuu helposti vähän laajemmastikin. Pingotin peiton levylle ja kastelin sen suihkuttamalla useamman pullollisen vettä. Sitten vain annoin kuivua, Hautakoski neuvoo.

Kuvassa Kalevalapeittoa virkanneet hammaslääkärit Leena-Kaisa Hautakoski ja Jaana Uusisalo työpaikallaan.
Leena-Kaisa Hautakoski ja Jaana Uusisalo ovat lääketieteen käsityöläisiä.Petra Haavisto / Yle

Lääketieteen käsityöläiset

Jaana Uusisalo ja Leena-Kaisa Hautakoski ovat ammatiltaan hammaslääkäreitä, lääketieteen käsityöläisiä. Sen lisäksi, että työ on käsityötä, työyhteisöllä on kerran kuukaudessa kokoontuva käsityökerho, jossa voi tehdä tai vain puhua käsitöistä.

– En tunne ainoatakaan kollegaa, joka ei jossain vaiheessa elämää olisi tehnyt käsitöitä. Ehkä meillä on tietty taipumus käsillä tekemiseen. Eikä se yhtään vähennä niska-hartiakuormitusta, että illalla vielä värkkää käsillään. Vastapainoksi olisi hyvä liikkua, käydä hieronnassa ja kiinnittää huomiota ergonomiaan, Jaana Uusisalo miettii.

– Projekti yhdistää. Kollegoiden lisäksi potilaiden kanssa on tullut juttua ja hyviä keskusteluita käsitöistä, Leena-Kaisa Hautakoski kertoo.

Vaikka tämän syksyn Kalevala-peittoprojekti alkaa olla lopuillaan, naisilla on jo uusia viritelmiä.

– Seuraavaksi virkkaan kummitytölle prinsessakruunun. Lisäksi huomasin, että yksi toinen yhteisövirkkausprojekti alkaa keväällä, Jaana Uusisalo kaavailee.

Myös uusi Kalevala-peitto on suunnitteilla. Tällä kertaa siitä tulee kolmivärinen.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Facebook

Entinen Facebook-johtaja kritisoi voimakkaasti somea:

"Huonot näyttelijät voivat manipuloida ihmisjoukkoja tekemään mitä haluavat"

Kittilä

Kittilän vs. kunnanjohtaja: Syytetyt luottamushenkilöt pois päätöksenteosta

Tuloerot

Yli puolet Ruotsin naisten maajoukkueesta harkinnut lopettamista: "Olemme liian huonoja saadaksemme lisää rahaa"

Lähi-itä

Israelin Suomen suurlähettiläs: Olemme valmiita neuvottelemaan Jerusalemista