Koe uusi yle.fi

94-vuotias Vuoden lotta asuu yksin keskellä maaseutua: "Tieto siitä, että meillä yhä liehuu sinivalkoinen lippu vapaan taivaan alla, riittää"

Kymmenen lapsen äiti Airi Nieminen toivoo, että ihmisten itsekkyys vähenisi.

Lotta Svärd
Airi Nieminen on valittu Vuoden 2018 Vuoden Lotaksi
Airi Nieminen toimi lääkintälottana sotasairaaloissa vuosina 1942-44.Petri Niemi/Yle

Kouvolalainen talonemäntä Airi Nieminen on lähes yhtä vanha kuin pian 100 vuotta täyttävä Suomi.

– Suomi oli syntyessäni kuusivuotias, joten olen mieltänyt maan isosiskokseni.

Hän istuu nojatuolissaan kävelykeppi vierellään ja hänen silmänsä kostuvat kyynelistä.

Sinivalkoiset kynttilät on sytytetty palamaan. Talon seinillä näkyy sodanaikaisia muistoja, valokuvia ja kunniakirjoja.

Tulevan itsenäisyyspäivän hän aikoo viettää kotonaan, mutta sunnuntaina hän juhlii Helsingissä, sillä Lotta Svärd Säätiö on valinnut Niemisen Vuoden Lotaksi 2018.

– Se on niin suuri päivä ja ilonaihe, etten vielä ole sitä mieltänyt. En ota nimitystä itselleni, vaan meille vielä jäljellä oleville, jotka olimme kerran siinä työssä mukana.

En ota nimitystä itselleni, vaan meille vielä jäljellä oleville, jotka olimme kerran siinä työssä mukana.

Airi Nieminen

Alle parikymppisenä sotasairaaloihin

Airi Nieminen liittyi 18-vuotiaana Lotta Svärd -järjestöön kesällä 1941 Juvalla. Hänen isänsä oli suojeluskuntalalainen ja oli ollut mukana taisteluissa vuoden 1918 sisällisodassa.

– Isäni oli vapaussoturi. Veljeni puolestaan haavoittui talvisodassa Raatteessa. Tuntui itsestään selvältä, että liityn Lotta-järjestöön.

Järjestö perustui suomalaisten naisten vapaaehtoisuuteen. Lotat toimivat sotavuosien 1939–1944 aikana monissa erityyppisissä maanpuolustusta tukevissa tehtävissä.

Nieminen oli Juvan kunnansairaalassa harjoittelijana ja tavoitteli sairaanhoitajan ammattia. Hän lähti ensimmäiselle lottakomennukselle helmikuussa 1942 Varkauteen, jossa hän työskenteli kouluun perustetussa sotasairaalassa.

– Luokista oli tehty potilassaleja, jotka olivat täynnä sänkyjä. Sairaalatyöstä oli jo vähän kokemusta, mutta se oli kuitenkin erilaista kuin siviilissä. Nuoria miehiä potilaina.

Lääkintälotan työtä riitti aamusta iltaan. Lotat auttoivat sairaanhoitajia, joilla oli lääkäreiden kanssa päävastuu hoidosta.

– Muun muassa vuoteiden petaamista ja potilaiden pesua, muistelee Nieminen tehtäviään.

Samalla hän suoritti Lottajärjestön lääkintäjaoston iltakurssin.

Marraskuussa 1942 lottakomennus vei hänet Kuusamon Kurkijärven saksalaiseen sotasairaalaan.

– Minulle selvisi vasta paikan päällä, että se oli saksalainen yksikkö. Kauhistuin aluksi, kun en osannut saksan kieltä. Ensimmäiseksi ostin sitten pienen sanakirjan. Laitoin sen esiliinan taskuun ja sitten aloitettiin.

Kuoleman läsnäoloon hän oli jo tottunut, vaikka Kurkijärvellä saksalaiset lääkintämiehet hoitivat kaatuneet ja vaikeimmin haavoittuneet siirrettiin Kuusamosta nopeasti muihin yksiköihin.

Airi Niemisen ja hänen miehensä Auliksen sodanaikaiset valokuvat
Airi Niemisen ja hänen miehensä Auliksen sodanaikaiset valokuvat ovat esillä talon aitiopaikalla. Petri Niemi/Yle

Sotakokemuksista ei puhuttu

Jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä loppui syksyllä 1944. Tilanteen kehittymisestä Niemisen oli vaikea saada tietoa.

– Saksalaisessa yksikössä olimme aika lailla eristyksissä, ei tullut suomalaisia sanomalehtiä eikä ollut radiota. Kesällä 1944 oli lomakielto, jolloin siviilistäkään ei saatu tietoa.

Jatkosodan päätyttyä Nieminen palasi takaisin Juvalle ja tuttuun sairaalaan, jossa oli ollut harjoittelijana.

– Syrjäkylien sairaaloissa oli työvoimapulaa. Nyt potilaat ovat lapsia, vanhuksia ja esimerkiksi metsätöissä sattui tapaturmia.

Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin jatkosodan jälkeen syksyllä 1944. Liittoutuneiden valvontakomissio katsoi, että järjestöllä oli liian läheiset suhteet suojeluskuntiin.

Nieminen koki monen muun tavoin, että sotakokemuksistakaan ei ollut tarvetta puhua.

– Sota-aikana oli opittu, että niistä asioista keskustellaan mahdollisimman vähän. Ehkä siinä oli myös itsesensuuriakin mukana. Samalla tuli siviilielämässä paljon uutta opittavaa sekä mietittävää, kun esimerkiksi elintarvikkeita säännösteltiin.

Sota-aikana oli opittu, että niistä asioista keskustellaan mahdollisimman vähän.

Airi Nieminen

Nieminen meni naimisiin vuonna 1948 ja sairaalatyöt saivat jäädä.

– Mieheni Aulis oli taistellut Syvärillä. Minusta tuli nyt juvalaisen maalaistalon emäntä. Minulla ei ollut niistä töistä mitään kokemusta, joten taas oli aika opetella uutta.

Kymenlaaksoon suurperheen kanssa

Perhe muutti Valkealaan Kymenlaaksoon vuonna 1966 entistä isomman maatilan pitäjiksi. Tilaa tarvittiin myös siksi, että perheeseen syntyi kaikkiaan kymmenen lasta.

Airi Nieminen jäi leskeksi, kun hänen miehensä kuoli vähän yli 60-vuotiaana sairastelunsa jälkeen. Lypsykarjatila piti lopettaa ja peltoja oli myytävä, koska lapsista ei tilan jatkajaa löytynyt.

– Piti opetella taas uusi elämäntyyli ja tulla vähälläkin toimeen.

Nieminen sai rintamatunnuksen vuonna 1980. Tämä merkitsi muun muassa, että Kela alkoi maksaa veteraaneille kuuluvaa rintamalisää myös hänelle. Myöhemmin mukaan tulivat myös kuntoutukset.

Hän liittyi myös Valkealan sotaveteraaneihin ja oli yksi Kymenlaakson Rintamanaisten perustajista.

– Tuntui, että 1980-luvun puolivälistä alkaen lottien ja suojeluskuntien työstä saattoi taas puhua, kun sitä ennen aihe haluttiin kiertää.

Airi Nieminen ja hänen kissansa Nestori
Airi Nieminen kuntoilee säännöllisesti tekemällä rollaattorilenkin sisällä. Nestori-kissa tykkää välillä matkustaa mukana. Petri Niemi/Yle

Yhteisen hyvän jakamista, vähemmän sooloilua

Lotta Svärd Säätiön arvion mukaan lottia- ja pikkulottia on elossa yhteensä noin 8 000 ja heidän keski-ikänsä on yli 90 vuotta. Lottamuseo on kerännyt lottien tarinoita, joita on julkaistu internetissä Lottagalleriassa (siirryt toiseen palveluun).

Airi Nieminen asuu 94-vuotiaana edelleen kotitalossaan keskellä kouvolalaista maaseutua. Yksi hänen tyttäristään avustaa arkiaskareissa.

Liikkumiseen hän tarvitsee apuvälineitä ja näkökin on heikentynyt paljon.

Täältä kodistani en halua lähteä, täällä on niin paljon muistoja.

Airi Nieminen

– Täältä kodistani en halua lähteä, täällä on niin paljon muistoja.

Välillä hän kiertää rollaattorin kanssa lenkkiä tuvasta muiden huoneiden kautta takaisin.

– Yhteen kierrokseen menee viisikymmentä askelta. Nestori-kissa hyppää muutamalle kierrokselle rollaattoriin mukaan. Lapset kutsuvat sitä minun "personal traineriksi".

Nykyisessä Suomessa Niemistä huolestuttaa ihmisten minäkeskeisyys.

– Sota-ajasta jäi muistutus omasta pienuudesta ja rajallisuudesta. Nyt toivoisin entistä enemmän yhteisen hyvän jakamista ja vähemmän sooloilua.

Millä mielin katsotte Lotta-aikaanne nyt?

– Hyvin kiitollisena, että sain olla mukana, vaikka vain pieneltä osin. Tieto siitä, että meillä yhä liehuu sinivalkoinen lippu vapaan taivaan alla, riittää.

Sitten hänen äänensä sortuu ja kyyneleet nousevat jälleen hänen silmiinsä.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Sähkökatkot

Sähkökatko lamautti maailman vilkkaimman lentokentän

Kotietsintä

Päätoimittajat hämmästelevät Viestikoekeskuksen tietovuotoon liittyvää kotietsintää: "Raju käänne, syytä olla huolissaan"

Lähdesuoja

Sanoman hallitus pyysi HS:ltä selvitystä tiedustelu-uutisoinnista

Lähdesuoja

HS: Poliisi teki kotietsinnän Viestikoekeskuksesta kirjoittaneen toimittajan kotiin