Koe uusi yle.fi

Suomen itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin sata vuotta sitten synkissä tunnelmissa – “Joulukaan ei tuntunut joululta”

Suomen ”hullun vuoden” 1917 kiihkeät tapahtumat huipentuivat loppuvuodesta. Kun Suomesta tuli Suomi –sarja jatkuu.

Kun Suomesta tuli Suomi
Svinhufvudin senaatti.

Sata vuotta sitten nykyisellä presidentinlinnalla oli erikoinen isäntä. Siellä piti päämajaansa venäläissotilaiden Helsingin neuvosto. Välittömästi Venäjän vallankumouksen jälkeen, 8. päivä marraskuuta suomalaisten sosialistien johto tapasi rakennuksessa bolševikkeja.

Presidentinlinnan edusta lokakuun vallankumouksen aikoihin.
Keisarillisen palatsin eli nykyisen presidentinlinnan julkisivu todennäköisesti suurlakon aikoihin.Ylen arkisto

Suomen sosialidemokraatit pohtivat nyt vallankumouksen tielle lähtemistä. Radikaalit olivat edelleen puolueessa vähemmistönä, mutta ammattijärjestöissä ja järjestysmieskaarteissa kumoukselle oli enemmän kannatusta.

SDP:n puoluejohto pelkäsi menettävänsä joukkojen hallinnan. Ajan pelaamiseksi se perusti vallankumouksellisen keskusneuvoston, johon tuli jäseniä myös ammattijärjestöistä ja kaarteista. Aseellisen kumouksen sijasta sosialistit päättivät aloittaa koko maan kattavan suurlakon.

Punainen lyhty syttyy suurlakon merkiksi

Lakko alkoi keskiyöllä 14. marraskuuta, minkä merkiksi Helsingin työväen talon torniin nostettiin punainen lyhty.

Punakaarti valtioneuvoston linnan edessä.
Aseistettu työväenkaarti miehittää senaatintalon edustaa suurlakon aikaan.Yle arkisto / Otava

Nyt oli tosi kyseessä. Työväen järjestysmiehistöt ottivat erityisesti suuret kaupungit täydellisesti haltuunsa, puhelinkeskukset, virastot ja kadut miehitettiin, rautatieliikenne oli pysähdyksissä. Kaartit esiintyivät myös monin paikoin aseistettuina. Varsinkin Helsingissä näytti siltä kuin vallankumous olisi käytännössä jo lähes tapahtunut – sitä ei vain ollut julistettu ääneen.

Lakkolaiset ottivat vangiksi mm. poliiseja ja jopa läänien kuvernöörejä.

vangitut komissariot.
Työväenkaartin Helsingin poliisilaitokselle pidättämiä komisarioita kortinpeluussa suurlakon aikaan. Otava

Lakon aikana nähtiin väkivaltaisuuksia ja ihmisiä myös surmattiin. Suurin yhteenotto nähtiin Porvoon lähellä Saksanniemen kartanon poliisikoululla.

Saksanniemessä työläiskaarti ja poliisikoululaiset ajautuvat taisteluun

Karl Koskelin oli liittynyt Helsingin työväen järjestyskaartiin jo edellisenä kesänä. Kaarti lähti nyt kohti Porvoota.

Köyhää kansaa Forssan torilla Marraskuussa 1917 suurlakon aika.
Köyhää kansaa Forssan torilla suurlakon aikaan. Työväen arkisto

”Me saimme komennuksen mennä tarkastamaan mitä siellä oikeastaan oli. Kun sinne tultiin, niin siellähän oli ratsupoliiseja täysi koulullinen ja meille tuli pieni kahakkakin siinä”, Koskelin muisteli myöhemmin.

Saksanniemessä koulutettavien muistoissa kyseessä ei ollut mikään pieni kahakka. Juho Korhonen oli päätynyt ratsupoliisikoulutettavaksi alkusyksynä. Korhonen muisteli tapahtumia näin:

”17. päivänä marraskuuta ajoi sotilasjuna Kiialan pysäkille. Ja siitä tuli noin 500 miestä ja rupesi vetämään [ampuma] ketjua Saksanniemen ympäri. Läksimme pakoon, enin osa ratsuin. Kaksi miestä ja keittäjät jäi, miehet olivat tappaneet ja keittäjät vieneet Helsinkiin.”

Saksanniemen koululle jääneet kaksi miestä siis surmattiin, loput poliisikoululaiset pakenivat. Myös muualla oli vastaavia järjestyskaartien ja suojeluskuntien retkikuntien hyökkäyksiä. Marraskuun suurlakon yhteydessä kuoli kaikkiaan lähes 30 ihmistä.

Saksanniemien ratsupoliisi
Saksanniemen ratsupoliisikoulutettava. Jorma Luotion kokoelma

Eduskunta julistautuu korkeimman vallan haltijaksi

Keskellä suurlakkoa eduskunta riiteli siitä, kenelle korkein valta Suomessa oikeastaan kuului. Venäjän väliaikainen hallitus, joka oli käyttänyt keisarin valtaa, oli lakannut toimimasta. J.K. Paasikivi muisteli myöhemmin:

”Vaikka vuoden 1917 aikana kiivaasti vaadittiinkin itsenäisyyden pikaista julistamista, se lykättiin siksi kunnes edessämme oli kysymys, tunnustaisimmeko Lenin hallitsijaksemme vai ei. Silloin ratkaisu oli selvä.”

J.K. Paasikivi
J.K.Paasikivi.Ylen arkisto

Osa Suomen porvaripuolueista yritti ensi ajaa mallia, jossa vanha suuriruhtinaan valta olisi annettu valittavalle kolmen hengen valtionhoitajakunnalle. Sen epäonnistuttua he ehdottivat korkeimman vallan keskittämistä senaatille eli hallitukselle.

Maalaisliitossa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että sellainen päätös ei olisi hillinnyt ulkona riehuvaa vasemmiston liikehdintää. Puolueen isä, Santeri Alkio totesi eduskunnan kiihkeässä istunnossa:

”Minä en pelkää henkilökohtaisesti niitä uhkauksia, joita eduskuntaa vastaan on tehty. Mutta minun täytyy sanoa, että minä vakavasti pelkään kansalaissotaa.”

Santeri Alkio.
Santeri Alkio teki ehdotuksen korkeimman vallan ottamisesta eduskunnalle. Ylen arkisto / Otava

Alkion esityksestä eduskunta julistautui itse korkeimman vallan haltijaksi Suomessa. Toisin kuin kesän ns. valtalakipäätöksessä, nyt eduskunta ei jättänyt mitään varaumia, esimerkiksi ulkopolitiikan jättämisestä venäläisille. Valta Suomessa kuului eduskunnalle.

Monien historioitsijoiden mielestä juuri tämä päätös oli Suomen itsenäistymisen kannalta ratkaiseva, sillä tällä päätöksellä Suomen eduskunta oikeastaan jo katkaisi muodollisen valtiollisen yhteyden Venäjään.

Historiallinen päätös hyväksyttiin keskellä suurlakkoa, 15. marraskuuta, sosialidemokraattien, maalaisliiton ja eräiden muiden porvarillisten itsenäisyyden kannattajien äänin. Kesällä valtalain puolesta äänestänyt ryhmä löysi vielä kerran toisensa.

Punaisten juhla torvisoittokuntineen ja lippuineen.
Työväenkaartia soittokuntineen.Työväen arkisto

Vielä samana yönä eduskunta käytti ottamaansa valtaa ja vahvisti lopullisesti koko vuoden kiistellyt kunnallisen äänioikeuden laajentamisen ja 8 tunnin työaikalain.

Kartanonherra ammutaan aamiaispöydän ääreen

Todellinen valta pääkaupungissa näytti silti olevan vielä työväen kaarteilla.

Nuorsuomalainen kansanedustaja Tekla Hultin kirjoitti päiväkirjaansa 17. marraskuuta:

”Eduskunnalla on teoriassa korkein valta, mutta todellisuudessa se on täysin voimaton. Eilen on joukko aseellisia huligaaneja hyökännyt Herttoniemessä [kartanonherra Johan] Bergbomin huoneisiin ja ampunut hänet aamiaispöytänsä ääreen – olivat muka etsivinään aseita. Kuinka monta uhria tämä hulluus vielä vaatii?”

Herttoniemen kartano
Herttoniemen kartano.Helsingin kaupunginmuseo

Suurlakon keskeiset tavoitteet olivat oikeastaan toteutuneet, kun eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi ja vahvisti 8 tunnin työaikalain ja uudet kunnallislait.

Työväenjohtajat kuitenkin epäröivät, tyytyisivätkö katujen joukot siihen.

Sosialistit päättävät vallankumouksesta – ja peruvat sen

Vielä samana yönä 16. marraskuuta vallankumouksellinen keskusneuvosto teki äänin 14–11 päätöksen vallankumouksen aloittamisesta ja vallan ottamisesta työväestön käsiin. Aamulla osa neuvoston jäsenistä kuitenkin muutti mielensä ja vallankumouspäätös peruttiin uudessa äänestyksessä yhden äänen enemmistöllä.

Tikkurilan punakaartilaisia ryhmäkuvassa aseineen.
Tikkurilan punakaartia aseineen.Työväen arkisto

Sosialistit päättivät ankaran väittelyn jälkeen lopettaa lakkonsa. Monien oli vaikea sulattaa päätöstä. Tuntui, että valta oli ollut työväestön käsissä, mutta voitto oli annettu pois. Helsingissä osa työväen järjestökaarteista kieltäytyi luovuttamasta aseitaan ja hajaantumasta. He valtasivat poliisikouluna käytetyn Helsingin Kaivohuoneen. Kaivohuoneen kaarti uhkaili porvarillisten tahojen lisäksi myös SDP:n johtoa. Maltillinen työväki oli kuitenkin kauhuissaan lakon väkivaltaisuudesta.

Työmies-lehden painaminen. Miehiä ja naisia työssään painokoneiden ääressä.
Työmies-lehden painamista.Työväen Arkisto

“Kansalaisia on tapettu kuin metsän eläimiä”

Kun lehdet alkoivat ilmestyä lakon jälkeen ja tiedot väkivaltaisuuksista levisivät, porvarilliset kansanryhmät olivat entistä tyrmistyneempiä. Maalaisliittolainen Ilkka-lehti kirjoitti 22. marraskuuta:

”Etelä-Suomessa, varsinkin Helsingin ympäristöllä ovat sosialistit panneet toimeen raaimpia murhia, mitä paatuneimmankaan ihmisen mielikuvitus voi keksiä. Kansalaisia on tapettu kuin metsän eläimiä.”

Punakaartilaisia pyssyineen
Punakaartilaisia Kotkasta.Kansan Arkisto

Suurlakosta tuli todellinen vedenjakaja vuoden 1917 historiassa. Sosialistien toimet ja voima kaduilla järkyttivät porvaripuolen syvästi. Porvarien rivit alkoivat tiivistyä, maalaisliitto ja porvarilliset itsenäisyysaktivistit pitivät nyt yhteistyön jatkamista sosialistien kanssa mahdottomana.

Velikulta -lehden pilapiirros.
Maalaisliitto tasapainoili vuonna 1917 pitkään muiden porvaripuolueiden ja sosialistien välissä. Velikulta-lehti 15.11.1917

Nuori opiskelija Helmi Huhtanen kirjoitti vuonna 1919:

”Marraskuun veriviikko, se nekin herätti, jotka eivät vielä olleet ennemmin ehtineet. Tuskin kukaan saattoi varmuudella sanoa, tulisimmeko taistelemaan ryssiä vastaan vaiko omia huligaanejamme. Mutta sen tiesimme, että kohta paukkuu.”

Porvarilliset puolueet ryhtyivät puuhaaman yhteishallitusta. P.E. Svinhufvudin ns. itsenäisyyssenaatti hyväksyttiin eduskunnassa porvarien äänin 26. marraskuuta.

Stalin SDP:n puoluekokouksessa

Samaan aikaan kun Svinhufvudin senaatti nimitettiin, sosialidemokraattinen puolue kokoontui ylimääräiseen puoluekokoukseen. Leninin hallitus lähetti kokoukseen oman edustajansa, miehen, joka tunnettiin nimellä Josif Stalin. Hän piti kokouksessa kuuluisan puheen:

Nuori Stalin.
Josif Stalin.Yle arkisto

”Toverit! Meille on tullut tietoja, että teidän maassanne on samanlainen valtakriisi kuin Venäjälläkin lokakuun vallankumouksen aattona. Tällaisessa ilmapiirissä voi kestää ja voittaa vain yksi valta, sosialistinen valta. Tällaisessa ilmapiirissä kelpaa vain yksi taktiikka, Dantonin taktiikka: rohkeutta, rohkeutta ja vielä kerran rohkeutta! Jos te tarvitsette meidän apuamme, me annamme sitä teille.”

Danton oli Ranskan suuren vallankumouksen historiallisia hahmoja.

SDP:n ylimääräinen puoluekokous marraskuussa
SDP:n ylimääräinen puoluekokous Helsingin työväentalolla 25.-27. marraskuuta, 1917.Työväen arkisto

Mutta maltilliset olivat SDP:ssä edelleen niskan päällä. Vaikka kumoukseen ei ryhdytty, käytännössä radikaalien valta puolueessa kasvoi koko ajan.

“Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava”

Svinhufvudin hallitus päätti edetä itsenäisyyskysymyksessä nopeasti. Se kiirehti itsenäisyysjulistusta mm. siksi, että Venäjän bolševikkihallitus oli juuri aloittanut rauhanneuvottelut Saksan kanssa. Saksalta toivottiin tukea Suomen asialle.

Suomen itsenäisyystunnustus.
Itsenäisyysjulistus.

Svinhufvudin senaatti ajatteli, että kiihkeässä tilanteessa yksinkertainen hallituksen ilmoitus olisi poliittisesti helpompi kuin päästää eduskunta kiistelemään asiasta. Neljäntenä joulukuuta se antoi eduskunnalle ilmoituksen, joka tunnetaan Suomen itsenäisyysjulistuksena.

”Suomen eduskunta on 15. päivänä viime marraskuuta julistautunut korkeimman valtiovallan haltijaksi. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava: Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansana.”

Valtionhoitaja Pehr Evind SVINHUFVUD.
P.E. Svinhufvud.Yle arkisto

Tekla Hultin kirjoitti päiväkirjaansa 5. joulukuuta:

”Eilen hallitus esitti itsenäisyysjulistuksen eduskunnassa. Svinhufvud luki julistuksen voimakkaalla, ilmeikkäällä äänellä. Ja kun tämä toimitus kutakuinkin säädyllisesti oli suoritettu loppuun – alkoi jälleen ainainen keskinäinen jankutus ja haukuskelu.”

Sosialisteja hermostutti erityisesti se, että julistuksesta ei ollut neuvoteltu heidän kanssaan. He olivat itse ajaneet itsenäisyyttä koko vuoden, mutta nyt porvarit näyttivät ottaneen heiltä aloitteen.

Itsenäisyysjulistus ei herätä suuria tunteita

Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen kuudes joulukuuta porvarien äänin. Myös sosialistien hävinnyt kilpaileva päätöslauselma lähti siitä, että Suomi oli oleva itsenäinen tasavalta, mutta se olisi toteuttava Venäjän kanssa tehtävällä sopimuksella.

Valkoisten valmistautumista sotaan, Lammin suojeluskuntalaisia.
Lammin suojeluskunta harjoitteli ammuntaa joulukuussa 1917.Yle arkisto

Kuudentena joulukuuta 1917 Helsingissä satoi räntää. Eikä tunnelma ollut muutenkaan erityisen juhlava tai iloinen. Lauri Arra muisteli:

”Sanomalehdistä saimme lukea, että maan hallitus on julistanut Suomen itsenäiseksi valtakunnaksi. Mutta se ei herättänyt minkäänlaista iloista tai vapauttavaa tunnelmaa, kun oli saatu kuulla, ettei venäläisillä armeijan osastoilla ollut aikomustakaan lähteä pois Suomesta, ja kun muistettiin, mitä marraskuun surlakon aikana oli tapahtunut.”

”Joulukaan ei tuntunut joululta, sillä silloinkin leijui näkymätön uhka valkoisten ihmisten ympärillä, kaikki odottivat tai vaistosivat jonkun hirveän onnettomuuden tapahtumista”, Arra jatkoi muisteluaan.

Itsenäisyyshankkeen jatkuessa molemmat osapuolet alkoivat kiihtyvään tahtiin varustautua ja hankkia aseita.

Sosialisteilta kirje bolševikeille

Svinhufvudin hallitus yritti saada ulkovallat tunnustamaan Suomen itsenäisyyden, mutta huonolla menestyksellä. Saksa kävi bolševikkien kanssa elintärkeitä rauhanneuvotteluja, ja edellytti, että Venäjän hallitukselta saataisiin ensin Suomen itsenäisyydelle tunnustus.

Rauhanneuvottelut Brest-Litovsk.
Rauhanneuvottelut Saksan ja Venäjän välillä käynnistyivät joulukuun alussa Brest-Litovskissa.Library of Congress

Suomen porvarihallitus ei kuitenkaan halunnut neuvotella suoraan Lenin hallituksen kanssa. Se ei luottanut sen enempää bolševikkihallituksen tarkoitusperiin kuin pysyvyyteenkään.

Metallityöväen edustajakokous
Suomen metallityöväen edustajakokous Helsingissä. Kuva on otettu itsenäisyysjulistuspäivänä, 4. joulukuuta, 1917. Se sijaan itsenäisyysjulistuksen lukemisesta eduskunnassa ei ole valokuvaa.Työväen arkisto

Mutta myös sosialistit ajoivat edelleen itsenäisyyttä. SDP:n johto kirjoitti kirjeen Venäjän bolševikkien keskuskomitealle:

”Suomen kansan keskuudessa ei nykyisin ole mitään eri mieltä siitä, että Suomen valtiollinen riippumattomuus on saatava viipymättä voimaan. Toverit, me uskomme olevan mitä arvokkaimman kansainvälisenkin merkityksen sillä, että Teidän Kansankomissaarien Neuvostonne osoittaa suurella, ripeällä valtioteolla, heti tunnustamalla Suomen täyden valtiollisen riippumattomuuden, päättäväisesti ajavansa sosialidemokraattisia kansallisuusperiaatteita voimaan. Tällä tavalla Te myös riistätte Suomen natsionalistien käsistä niiden pääaseen.”

Sosialistit kävivät 27. joulukuuta tapaamassa Leniniä jättäen edellä lainatun kirjeen. Lenin ei ymmärtänyt, miksi suomalaiset olivat jättäneet marraskuun lakon kesken eivätkä tehneet vallankumousta. Bolševikit kuitenkin hyväksyivät suomalaissosialistien esittämän pyynnön.

”Oletteko nyt tyytyväisiä?”

Kun Svinhufvudin hallitus vihdoin seuraavana päivänä otti yhteyttä Leniniin, tämä ilmoitti olevansa valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyden. Bolševikit eivät suinkaan halunneet ainakaan porvarillista itsenäistä Suomea Pietarin naapurin. Mutta itsenäisyyden tunnustaminen palveli nyt heidän taktisia intressejään, varsinkin kun suomalaissosialistit olivat sitä erikseen pyytäneet.

smolnan edusta lokakuun vallankumous tapahtumat Venäjällä
Pietarin Smolna oli Venäjän vallankumouksen päämaja.Yle arkisto / APN

Svinhufvud päätti itse matkustaa 29. päivä joulukuuta neuvottelijoiden mukana Pietariin. Suomalaiset joutuivat odottamaan pitkään Venäjän vallankumouksen päämajassa Smolnassa, kansankomissaarien istuntosalin eteishuoneessa. Suomalaislähetystöön kuulunut K.G. Idman muisteli odotusta:

”Näimme useiden komissaarien kulkevan huoneen läpi. Erikoista huomiotamme kiinnitti tietenkin ulkoasiainkomissaari Trotski. Hänen nimensä esiintyi alinomaa lehtien palstoilla. Trotskin esiintyminen vaikutti erittäin itsetietoiselta ja itserakkaalta.”

Trotski
Lev Trotskia pidetään mm. puna-armeijan luojana. Ylen arkisto

Vihdoin, aivan vuoden 1917 viimeisillä minuuteilla ovi avautui ja kansliapäällikkö ojensi Svinhufvudille Venäjän kansankomissaarien, mm. Lenin, Stalinin ja Trotskin allekirjoittaman Suomen itsenäisyyden tunnustuksen, tai oikeastaan paperin, jossa todettiin:

”Vastauksena Suomen Hallituksen esitykseen kansankomissaarien neuvosto päättää Toimeenpanevalle Keskuskomitealle ehdottaa, että Suomen tasavallan valtiollinen itsenäisyys tunnustetaan.”

Suomen itsenäisyyden tunnustus.
Ns. itsenäisyyden tunnustus -kirje.

Iloiset suomalaiset pyysivät vielä saada tavata Leninin. Aluksi Lenin oli haluton tapaamiseen: ”Mitä minulla on niille porvareille sanomista?”

Lopulta Lenin saapui kuluneessa puvussaan ja kätteli Svinhufvudia kysyen: ”Oletteko nyt tyytyväisiä?”

Svinhufvud murahti: ”Kyllä, hyvin tyytyväisiä.”

Miehet inhosivat toisiaan. Palattuaan kansankomissaarien kokoukseen Lenin kertoi puhutelleensa suomalaisia vahingossa tovereiksi. Stalin, Trotski ja muut puhkesivat iloiseen nauruun.

Samaan aikaan vuosi oli vaihtunut.

Vuosi 1917 oli vihdoin päättynyt.

Joulujuhla. Työmies-lehden myyjät ja jakelijat perheineen juhlasalissa
Työmies-lehden myyjät ja jakelijat perheineen joulujuhlassa 1917.Työväen Arkisto

Jutussa on käytetty lähteenä lukuisia historiateoksia, mm. Tuomo Polvisen, Samu Nyströmin, Pertti Haapalan, Tuomas Hopun, Turo Mannisen, Hannu Soikkasen ja Pertti Luntisen tutkimuksia. Muistelutekstit ovat pääosin peräisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) ja Työväen arkiston muistitietokokoelmista. Lisäksi lähteenä on käytetty mm. aikakauden lehtiä.

Tämä sarja Suomen itsenäistymisvuodesta päättyy tässä muodossa, mutta ensi vuonna toimittaja Esko Varhon ja leikkaaja Petteri Latomäen tarina Suomen itsenäistymiskehityksestä jatkuu vuoden 1918 sisällissotaa käsittelevällä tv-dokumentilla.

Koko sarjan, vuoden 1917 tarinan, voit lukea tästä. Sarjan tv-version jaksot löytyvät Yle Areenasta omalta kanavaltaan, tästä.