Koe uusi yle.fi

100-vuotias Edvin Ilola valmistautuu Linnan juhliin, mutta ehti silti haastaa kuvaajan juoksukisaan – "Perässä pysyit paremmin, mutta rinnalla et!"

Elokuussa 100 vuotta täyttänyt Edvin Ilola on kokenut paljon. Reisjärvellä yksin asuva kolmen sodan veteraani toimi vielä 95-vuotiaana poikansa omaishoitajana.

sotaveteraanit
Uutisvideot: 100-vuotiaan Suomen ikätoveri juoksee rollaattorin kanssa
Uutisvideot: 100-vuotiaan Suomen ikätoveri juoksee rollaattorin kanssa
Edvin Ilola kotinsa ovella.
Timo Nykyri / Yle

Jalat käyvät ja maisemat vaihtuvat, kun Edvin Ilola, 100, käy kipaisemassa lähikaupasta maitoa. Punaista totta kai. Rollaattori saa kyytiä lumessa, kun Ilola pistää juoksuksi.

– Et ole tainnut montaa tämmöistä ukkoa tavata!

Totta, en ole. Eikä varmasti ole moni muukaan.

Ilolan kädenpuristus on tiukka. Sotaveteraanin virne antaa osviittaa siitä, että mukana saattaa olla hieman ylimääräistä.

Edvin Ilola istuu sohvalla kotonaan.
Edvin Ilola liikkuu edelleen aktiivisesti päivittäin.Timo Nykyri / Yle

Kahdeksan vuotta sitten Edvinin elämä koki kolauksen, kun Hilja-vaimo kuoli. Elämän jatkaminen yksin oli uutta, kun kukaan ei enää jaellut vieressä käskyjä.

– Äiti oli hyvin dominoiva. Isä ei saanut kertoa sotajuttuja meidän pojille tai laulaa. Isällä kesti kauan ymmärtää, että äidin kuoleman jälkeen hänellä oli vihdoin vapaus tehdä omia juttuja, tytär Marjaleena Mustikkaniemi kertoo.

Edvin toimi vielä 95-vuotiaanakin kehitysvammaisen poikansa Maurin omaishoitajana. Tuoreen lesken ei tarvinnut olla yksin, ja Mauri olikin hänen kiinnekohtansa arkeen. Pian Edvin jäi taas yksin, kun lapset alkoivat huolestua isän kunnosta ja Mauri muutti palvelukotiin. Edvin väitti viimeiseen saakka pystyvänsä huolehtimaan Downin syndroomaa sairastavasta pojastaan.

En tiedä mitä Linnan juhlista odottaa.

Edvin Ilola

Ilolan tytär Marjaleena muutti Hiljan kuoleman jälkeen takaisin Reisjärvelle. Kylällä olivat ystävät, tutut ja totta kai myös rakas isä, josta oli nyt helpompi huolehtia. Ilola asuu edelleen yksin rivitaloasunnossaan ja hoitaa itse useat juoksevat asiat, kuten pankissa käynnit.

– Isä herää viiden aikaan aamulla ja keittää kahvit. Sen jälkeen hän lähtee aina muutaman kilometrin lenkille.

– Kotipalvelu tuo isälle ruoan. Hänellä on kyllä mikro, mutta paistinpannullahan tuo ruoan aina uudelleen lämmittää, tytär kertoo.

Edvin Ilola kotinsa ulko-ovella.
Edvin Ilolan mielestä ihmiset ovat tyytymättömiä, vaikka eivät tiedä huonoista ajoista.Timo Nykyri / Yle

Linnan juhlat on paljon nähneelle Ilolalle kuitenkin jotain uutta, sillä hän ei ole tottunut paistattelemaan valokeilassa. Kolmen sodan veteraani lähtee "isolle kirkolle” juhlistamaan ikätoveriaan, satavuotista Suomea. Samaa Suomea, jota hän oli ensin turvaamassa ja sen jälkeen uudelleen rakentamassa.

– En tiedä mitä Linnan juhlista odottaa, kun tuo kaikki on niin uutta. Aion kuitenkin kysyä, että onko meitä aseveljiä vielä jäljellä. Sen tiedän, että montaa meitä ei enää ole, Ilola sanoo.

Minulla ei ole mitään hätää, ei ole vilua eikä nälkää.

Edvin Ilola

Itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa varten on hankittu sitä "vähän parempaa Seppälää" eli etiketin mukainen kravatti.

Tummassa puvussa komeilee pitkä rivi kunniamerkkejä. Ilola ei ole niistä moksiskaan, ylpeily ei kuulu miehen luonteeseen.

– Eikö näytäkin hullulta nuo merkit? Nuo sain siitä hyvästä, kun juoksin luoteja pakoon. Ihan hyvin pärjäsin ilman noitakin.

Vangin laulu

Edvin Ilolan mielenmaisemaa voisi luonnehtia tyypilliseksi suomalaiseksi. Mies on nöyrä ja vaatimaton eikä tee itsestään suurta numeroa.

– Älä minua teitittele! Eihän Jumalaakaan teititellä, Ilola tokaisee.

Edvin Ilolan kunniamitaleja.
Edvin Ilola ei pröystäile kunniamerkeistään. Häntä ne lähinnä huvittavat.Timo Nykyri / Yle

Töitä, töitä, töitä. Niitä hän on tehnyt monen ihmisen edestä, koska jokainen penni oli aikoinaan tärkeä. Töistä ei paljon maksettu, mutta niillä oli mentävä.

Ilola kertoo vaikeista ajoista ja siitä, kuinka ihmiset joutuivat pula-aikana kerjäämään.

– Se oli ahdasta aikaa. Kiertokouluun kävelin pakkasella kolme kilometriä ilman kenkiä. Välillä oli pakko kiven päälle istahtaa hieromaan jalkoihin vähän lämpöä, Ilola muistelee.

Satavuotias on kokenut paljon ja onkin vähään tyytyväinen.

– Minä olen oikein tyytyväinen tässä nyt. Minulla ei ole mitään hätää, ei ole vilua eikä nälkää.

Isä ei ole huomisesta huolehtinut.

Marjaleena Mustikkaniemi

Olohuoneen vitriinin päällä on paljon kuvia, vanhoja ja uusia. Television takana on taulu, jossa poseeraa Mannerheim. Yhdellä pöydällä on tuohitöitä, joiden teon Edvin aloitti jo rintamalla.

Yhtäkkiä, täysin puskista, Ilola pistää lauluksi. Satavuotias tulkitsee bravuurinsa, jonka tytär Marjaleena on ristinyt "Vangin lauluksi".

Tätä kappaletta ei Radio Suomen soittolistalta löydy, mutta laulusta välittyy vahva tunne, että se merkitsee miehelle paljon.

Maailman paras isä

Ilolan kertoessa tarinaansa muistot menevät väkisin sotajuttuihin. Hän muistaa hyvin pienetkin yksityiskohdat rintamalta. Vähän väliä Ilolan tarttuva nauru keskeyttää kuitenkin syvälliset sotamuistelot.

– Olen usein sanonut isälle, että onhan hän tehnyt paljon muutakin, kuin sotinut. Silti puhe menee aina niihin, tytär vieressä tokaisee.

Edvin Ilola haastattelussa kotonaan.
Edvin Ilola kävi kiertokoulua ennen sotia. Siellä hän oppi lukemaan ja laskemaan.Timo Nykyri / Yle

Tyttären mukaan isän pitkän iän salaisuus saattaa piillä siinä, että hän ei ole asioista juurikaan stressannut.

– Isä ei ole huomisesta huolehtinut. Muistan, kun olin lapsena kipeänä ja äiti huolehti minusta, kun isä veteli jo sängyssä sikeitä.

– Hän on kuitenkin maailman paras isä. Sain ainoana tyttärenä isältä aikanaan erityiskohtelua.

Vuodet näkyvät isän ja tyttären välillä. He istuvat vierekkäin ja katsovat lempeästi toisiaan silmiin. Hymy muuttuu pian nauruksi kun kysyn, aikooko Ilola tanssittaa tytärtään Linnan juhlissa.

– Voisihan sitä vanha mies käydä pyörähtämässä, jos tarve sitä vaatii, Ilola naurahtaa.

– Isä on kuulemma ollut nuorempana hyvä tanssija, tytär säestää vierestä.

Perässä pysyit, mutta rinnalla et niinkään!

Edvin Ilola

Ehdotan pientä happihyppelyä. Hyvä, että ehdin edes kissaa sanoa, kun Ilola on jo ulko-oven suulla pukemassa valmiina lähtemään ulos. Joudumme toppuuttelemaan miestä, sillä kuvaaja ei ehtinyt mukaan.

Ilola on jo avaamassa taitettavaa rollaattoriansa, sillä moottoritie on kuuma. Hän lähtee kuin hauki rannasta ja kiihdyttää liikkeelle. Kuvaaja jää reippaasti jälkeen.

– Perässä pysyit paremmin, mutta rinnalla et niinkään!

Edvin Ilolan Linnan juhlat -kutsusta kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat (siirryt toiseen palveluun).

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

New York

New Yorkin vilkkaimman bussiaseman luona yritettiin pommi-iskua – tekijä otettu kiinni

Golden Globe

Tom of Finland ei saanut Golden Globe -ehdokkuutta

Turistibussi

Kauppiaat hämillään itärajalla:

Venäläisten jättiostokset jäihin bussikiellon takia

Länsimetro

Länsimetron seuraava vaihe saattaa saada apuja ulkomailta saakka – vanhat virheet halutaan välttää palkkaamalla uutta osaamista