Suomen kohtalon hetkistä päätettiin yön pimeinä tunteina 4.9.1944 – Pyjamat päällä

Nuori adjutantti herätettiin 4.9.1944 keskellä yötä Sairilan kartanon yläkerrasta testaamaan viestiyhteyksiä rintamalla. Vain hetkeä myöhemmin lähti käsky sotatoimien lopettamisesta aamulla klo 7.

aselepo
Mannerheimin syntymäpäiväjuhlia vietettiin Sairilan kartanon salissa 4.6.1944.  Vieraana oli mmm. presidentti Risto Ryti.
Mannerheimin syntymäpäiväjuhla Sairilan kartanon salissa 4.6.1944.SA-kuva

Suomen itsenäisyyden kannalta varsin ratkaisevia hetkiä elettiin kyseinenä yönä, jonka tapahtumista on kirjoittanut yksityiskohtaisesti jo edesmennyt Erkki Sutela. Sutela toimi yleisesikunnan päällikön Erik Heinrichsin adjutanttina jatkosodan vuosina.

Suomi oli torjunut kevättalvella Neuvostoliiton rauhanehdot, jotka olisivat tarkoittaneet käytännössä täydellistä antautumista. Suomi oli kestänyt myös kesäkuussa alkaneen suurhyökkäyksen, jota on kuvattu kaikkien aikojen mittavimmaksi sotatoimeksi.

Tilanne rintamalla oli rauhoittunut heinäkuussa, Mannerheim oli valittu presidentiksi poikkeuslailla 4. elokuuta ja eduskunta oli päättänyt ehdoista, joilla rauhanneuvotteluihin voitiin lähteä, salaisessa kokouksessaan 2. syyskuuta.

Nuori reservinupseeri Erkki Sutela siirtyi esimiehensä Heinrichsin mukana 2. syyskuuta Helsingistä. He majoittuivat Mikkelissä Sairilan kartanoon, jossa majaa pitivät ylipäällikkö, presidentti Mannerheimin lisäksi muun muassa yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichs ja tiedustelusta vastaava Aladar Paasonen adjutantteineen.

Päämaja oli hajasijoitettu vuoden 1944 alkupuolella eri puolille Mikkeliä mahdollisten pommitusten varalta. Sairilan kartano on seitsemän kilometrin päässä Mikkelin keskustasta.

– En pidä ollenkaan mahdottomana, vaan pikemminkin todennäköisenä sitä, että yöllä kokoonnuttiin pyjamat päällä. Oli kuitenkin odotettu viestiä Suomen esittämiin rauhanehtoihin, mikkeliläinen historian tutkija Pia Puntanen arvioi.

Myös Maanpuolutuskorkeakoulun Sotataidon laitoksen erikoistutkija, dosentti Mikko Karjalainen pitää kuvattua tapahtumien kulkua uskottavana.

– Tutkijan silmin tarina näyttää todenmukaiselta. Päämajan sisältä myös everstiluutnantti Haahti on kirjoittanut saman yön tapahtumista muistiin, että yöllä annettiin tuo käsky vihollisuuksien lopettamisesta klo 7. Haahti totesi myös, että siitä lähtien puhelimet olivat varattuina aamuun asti.

– Pyjamatiedon paikkansapitävyyttä on mahdoton vuosikymmenten jälkeen todentaa, mutta täysin mahdollista se on, Mikko Karjalainen arvioi.

Aseet laskettiin, tulitus jatkui

Käsky tavoitti rintamakomentajat ja suomalaiset laskivat aseeensa aamulla klo 7. Vihollinen jatkoi kuitenkin tulitusta vielä vuorokauden. Päivän viivettä on joskus spekuloitu aikaeroon liittyvillä syillä. Neuvotteluita käytiin Neuvostoliiton Tukholman lähetystön kautta.

– Kyse oli eräänlaisesta väärinkäsityksestä. Pääministeri Hackzell oli radiopuheessaan unohtanut mainita, että Suomi katkaisee heti suhteensa Saksaan, mikä oli yksi aselevon ehdoista. Ja käytännössä tämän julkisen tiedon puuttuminen aiheutti sen, että taistelutoimet jatkuivat puna-armeijan puolelta aamuun 5. syyskuuta saakka, Mikko Karjalainen toteaa.

Vuorokauden aikana suomalaiset ainoastaan puolustautuivat puna-armeijan hyökkäyksiltä, mutta ylimääräinen päivä vaatii useita kuolonuhreja.

Koko ajan oli epäilys siitä, miten Neuvostoliitto todellisuudessa reagoi, kun aselepo alkaa.

Mikko Karjalainen

Mannerheim oli yön pimeinä tunteina muutenkin ahtaassa raossa. Tieto salaisista neuvotteluista neuvostojohdon kanssa ei saanut vuotaa sivullisille ja sitä kautta saksalaisten korviin. Myös epäluulo neuvostoliittolaisia kohtaan oli syvää. Lisäksi huoli vanhojen aseveljien saksalaisten reaktiosta arvelutti Mannerheimia.

– Koko ajan oli epäilys siitä, miten Neuvostoliitto todellisuudessa reagoi, kun aselepo alkaa. Pohjois-Suomessa oli 200 000 vahvasti aseistettua saksalaista, Karjalainen muistuttaa.

"Ei ollut vaihtoehtoa"

Tilanne itärajalla oli rauhoittunut alkukesän suurhyökkäyksen jälkeen. Suomi oli onnistunut torjumaan Neuvostoliiton hyökkäyksen, joka oli vaatinut paljon uhreja puolin ja toisin.

– Se oli vaatinut hirvittäviä ponnistuksia, kaatuneita yksistään oli kesän taisteluissa 18 000. Selvää sotaväsymystä oli pinnalla ja sodanjohdolla oli ymmärrys, että sodasta pitää pystyä irtautumaan mahdollisimman pian.

– Maan henkistä tilaa on paljon tutkittu ja tilannetta varmaan kuvaa se, että kun hallitus ja eduskunta tekivät päätöksen aselevosta, se ei aiheuttanut juuri vastarintaa. Ei ollut vaihtoehtoa.

Sotilaita rauhan astuttua voimaan.
SA-Kuva