Portsarilta vaaditaan pitkää pinnaa pikkujouluissa: "Ei ole kevyttä katseltavaa, kun porukka ottaa viinaa"

Pikkujouluissa pidetään pääsääntöisesti hauskaa. Porilaisravintolan portsari Kalle Leppänen on kuitenkin havainnut juhlan saavan liikkeelle normaalia enemmän villejä ideoita saavia humalaisia.

pikkujoulu
Kalle Leppänen hymyilee ja pitää ovea auki
Päivi Meritähti / Yle

Hei poke, kai me nyt päästään jonon ohi? Vienoon ääneen esitettyä pyyntöä höystetään usein myös lirkuttelevin lausein ja sormetkin eksyvät herkästi väärään paikkaan. Erityisesti pikkujouluaikaan tämä on portsareille tuttua.

– Ovimies on henkilö, jota helposti halaillaan ja pikkujoulukaudella kouritaankin. Kun kerran vuodessa päästään liikenteeseen, kaikki kelpaa, toteaa porilaisen Pub Winstonin ovella vahtia pitävä Kalle Leppänen.

Kommentillaan Leppänen viittaa siihen, että osa pikkujouluasiakkaista ei selvästikään ole tottunut alkoholiin.

– Jos se on ainoa kerta vuodesta, kun lähdetään isommin radalle, tulee ylilyöntejä ja sellaista käyttäytymistä, jota muuten ei nähtäisi.

Tunteet pinnassa

Vaikka väki on pääsääntöisesti hyvillä mielin liikkeellä, nousevat myös piilossa kytevät katkeruudet helposti pintaan. Se näkyy erityisesti työporukoissa.

Mutta osaavat muutkin pistää ranttaliksi.

Onneksi meno ravintoloissa on Kalle Leppäsen mukaan nykyään aika rauhallista. Hän muistelee käyneensä lapsena nyt jo edesmenneen isänsä mukana pubissa. Silloin mieleen jäivät räiskyvät tunteet ja veriset biljardipöydät.

– Ainakin siihen nähden meno on rauhallisempaa. Voi olla, että nykyään tulee vakavampia juttuja, sitten kun tulee.

Porissa riitoja ratkottiin muutama viikko sitten toisen ravintolan edustalla aseella ammuskellen.

Pelisilmää tilanteisiin

Kaikkiin tilanteisiin eivät portsaritkaan osaa varautua. Aika hyvin kokemus silti opettaa, koska peli on puhallettava poikki. Kalle Leppänen myöntää, että uran alkuaikoina asiakas sai herkemmin vauhdikkaat lähtöpassit ravintolasta kuin nykyään.

– Silloin otettiin herkemmin kiinni ja sanottiin, että nyt on aika lähteä. Ei silloin odoteltu, totteleeko asiakas puhetta vai ei. Nykyään kun asian ottaa ajoissa puheeksi, välttää ehkä kontaktin myöhemmin.

Jotkut kollegoista oppivat tämän taidon nopeasti, joillakin pelisilmän kehittyminen vie pidempään. Leppänen kiittelee kuitenkin asiakkaita siitä, että varsin hyväkäytöksistä väkeä on viime aikoina ollut liikkeellä.

Ei ole kevyttä katseltavaa

Kokenut portsari näkee pikkujouluissa niin hyvää kuin huonoakin. Kausi on ravintoloille vuoden kiireisintä. Silloin ei työntekijän aika käy pitkäksi. Illat kuluvat nopeasti, kun on paljon väkeä ja koko ajan tekemistä.

– Ikävintä on silloin, kun asiakkaita käy vain kourallinen ja pelataan Kimbleä miettien, koska täältä pääsisi kotiin, Kalle Leppänen toteaa.

Kiire aiheuttaa toki senkin, että portsarilta vaaditaan pitkää pinnaa. Huutelut on opittava päästämään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Välillä on aika rankkaakin.

15 vuotta portsarina työskennellyt Kalle Leppänen on jo vähentänyt työiltojaan. Hän arvostaa niitä työkavereita, jotka jaksavat illasta toiseen katsella humalaisia.

– Kun porukka ottaa viinaa, ei se ole kovin kevyttä katseltavaa, Leppänen toteaa.