yle.fi-etusivu

Itsenäisyyskolumni – Unto Hämäläinen: Naisten hiljainen vallankumous

50 vuotta sitten Suomi juhli itsenäsyyttä täysin miesten johdolla. Unto Hämäläinen kertoo Itsenäisyys-sarjan kolumnissaan, kuinka naiset ovat tuon juhlan jälkeen murtaneet lasikattoja ja nousseet valtiojohtoon asti.

Suomi 100
Suomi 100 -kolumnisarja, vuorossa Unto Hämäläinen.
Suomi 100 -kolumnisarja, vuorossa Unto Hämäläinen.

Itsenäinen Suomi täytti viisikymmentä vuotta 6. joulukuuta 1967. Silloinen Suomi oli köyhä maa, vasta kehittymässä nykyisen kaltaiseksi hyvinvointivaltioksi, ja politiikassa elettiin suurten kiistojen aikaa. Porvarit pelkäsivät vallankumousta, maan liukumista kohti sosialismia, sillä edellisenä vuonna pidetyissä eduskuntavaaleissa eduskuntaan oli tullut vasemmistoenemmistö.

Niinpä maata hallitsi pääministeri Rafael Paasion (sd) johtama vasemmiston ja keskustan hallitus. Maan vahvin poliitikko oli kuitenkin tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka oli ollut presidenttinä kaksi kautta ja pyrki kaikkien hallituspuolueiden tuella kolmannelle kaudella. Kilpailijoina oli kaksi miestä, kokoomuksen ehdokas pääjohtaja Matti Virkkunen ja Suomen Maaseudun puolueen ehdokas, kansanedustaja Veikko Vennamo

Eduskuntaa johti puhemies Johannes Virolainen (kesk).

Valtiojohto oli kokonaan miesten käsissä

Kaivoin vuoden 1967 Valtiokalenterin esiin ja ryhdyin katselemaan, ketkä pitivät tuohon aikaa valtaa käsissään. Kesti aikansa ennen kuin tajusin, että näissä poliitikkojen ja korkeimpien virkamiesten nimiluetteloissa oli jotakin perin yksipuolista. Valtiojohto oli kokonaan miesten käsissä.

Tasavallan presidentti oli mies, eduskunnan puhemies ja varapuhemiehet olivat miehiä, pääministeri ja kaikki muut ministerit olivat miehiä. Eduskunnassa oli 167 miestä ja 33 naista.

Myös kaikki korkeimmat virkamiehet olivat miehiä. Kalenteria piti selata pitkälle ennen kuin löytyi ensimmäisiä naisia, ja he olivat virkahierarkiassa hyvin vaatimattomissa asemissa.

Kaksi merkittävää instituutiota, puolustusvoimat ja evankelisluterilainen valtionkirkko, sulkivat naiset virkauralta tykkänään. Juhlapuheissa kyllä ylistettiin lottien suurta panosta sodan aikana, mutta naisupseereista tai naisaliupseereista ei kukaan tohtinut edes haaveilla. Yhtä mahdottomalta tuntui ajatus naispapeista, puhumattakaan naispiispoista.

Sukupuolten välisestä tasa-arvosta kyllä puhuttiin, mutta eteenpäin mentiin etanan vauhtia.

Siitä saatiin todistus, kun SDP:n puheenjohtaja Rafael Paasio muodosti seuraavan kerran hallituksen talvella 1972. Hallitus oli demarien vähemmistöhallitus, johon SDP:n johto sai valita haluamansa ministerit.

Demarihallituksessa oli 17 ministeriä, joista 16 miehiä ja yksi nainen, nimeltään Margit Eskman, toinen valtiovarainministeri.

Paasion vähemmistöhallitus muistetaan poliittisessa historiassa nimellä nappulaliiga. Siihen kuuluivat Sdp:n nuoret leijonat mm. Ulf Sundqvist, Matti Louekoski ja Osmo Kaipainen.

Läänin poliisitoimen ylimpänä päänä oli aina oltava mies

Mutta teki Paasion hallitus tasa-arvotekojakin. Hallitus ehdotti ja presidentti nimitti Turun ja Porin maaherraksi Sdp:n kansanedustajan Sylvi Siltasen. Nimitys oli tosin kaatua, sillä voimassa ollut asetus lähti siitä ajatuksesta, että maaherran läänin poliisitoimen ylimpänä päänä oli aina oltava mies.

Asetusta piti muuttaa ennen kuin Siltanen pystyttiin nimittämään. Hän oli ensimmäinen nainen valtion virkakoneiston korkeimmilla paikoilla. Nimitys herätti pientä toivoa naisten etenemisestä virkauralla.

Hidasta _eteenpäin_meno silti oli. Ensimmäinen nainen eduskunnan puhemiehistöön nousi syksyllä 1975, kun Anna-Liisa Linkola (kok) valittiin toiseksi varapuhemieheksi. Siihen mennessä eduskunta oli ennättänyt istua lähes 70 vuotta pelkästään miesten johdolla.

Seuraava lasikatto murtui vuoden 1982 presidentinvaaleissa. Helvi Sipilä oli ensimmäinen nainen, joka pyrki presidentiksi. Tätä tasa-arvotekoa ei tosin palkittu: Sipilä sai vähän ääniä, ja liberaalit menettivät seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa viimeisetkin kansanedustajapaikkansa.

Todellinen muutos alkoi vasta 1990-luvulla. Tohtori Sirkka Hämäläisestä tuli vuosikymmenen alussa Suomen Pankin johtokunnan jäsen ja pian pääjohtaja. Elisabeth Rehn (r.) ylsi presidentinvaalien toiselle kierrokselle ja Riitta Uosukainen (kok) nousi eduskunnan puhemieheksi vuonna 1994. Vuotta myöhemmin Tarja Halosesta (sd) tuli ulkoministeri.

Halosta pilkattiin milloin punahilkaksi, milloin muumimammaksi

Tämä naiskolmikko pyrki tasavallan presidentiksi vuonna 2000, ja Halonen valittiin. Halosta pilkattiin milloin punahilkaksi, milloin _muumi_mammaksi, mutta pilkka ei estänyt hänen menestystään.

Kolme vuotta myöhemmin presidentti Halonen nimitti Anneli Jäättenmäen (Kesk) pääministeriksi ja hallitukseen yhtä monta naista ja miestä. Jäätteenmäelle kävi pääministerinä, miten kävi, mutta vakiintui lähes maan tavaksi, että hallituksessa on yhtä paljon naisia ja miehiä.

Viidessä vuosikymmenessä naiset ovat tehneet hiljaisen vallankumouksen. Nykyisin puolueiden johtotehtäviin ja näkyville virkapaikoille nimitetään naisia niin usein, ettei naisen valinta tai nimitys ole enää edes uutinen. Tulevissa presidentinvaaleissa on ehdolla neljä miestä ja kolme naista. Eduskunnassa on yli 80 naista ja nainen on puhemiehenä. Muutoksen sinetöi vielä se, että vanhahtavalta kuulostava sanaparin ”eduskunnan puhemies” sijaan on tulossa käyttöön ”eduskunnan puheenjohtaja”.

Unto Hämäläinen

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva politiikan toimittaja.

Tekstin kursivoidut sanat esiintyvät kaikissa itsenäisyyssarjan kolumneissa.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Teiden kunnossapito

Rekkakolareissa menetetään joka talvi ihmishenkiä: Teiden talvihoitoon vaaditaan pikaisesti parannusta

Yleisurheilu

BBC: Oscar Pistorius loukkaantui vankilatappelussa

Turkki

Venäjä lainaa Nato-maa Turkille rahaa ohjushankintoihin

Kiina

Vuotanut dokumentti: Kiina rakentaa Pohjois-Korean rajalle pakolaisleirejä